Suomen eläinlääkärilehdessä on julkaistu tutkimus lyijyluotien aiheuttamista terveysriskeistä. Ammuttaessa eläin lyijyä sisältävällä luodilla, jää ympäröivään kudokseen aina hienojakoista lyijyjäämää. Lehden artikkelissa on vertailtu eri kaliipereita ja eri luotien jättämää lyijymäärää saaliseläimeen ja kartoitettu riskejä tämän mukaan. Haavakanavan ympäriltä pitäisi tämän tutkimuksen mukaan poistaa 30-45 senttimetrin etäisyydeltä kudosta, joka saattaa olla saastunutta ja jossa saattaa olla lyijyä, mutta ainoa varma tapa olisi käyttää homogeenisiä luoteja, jotka eivät saastuta lihaa alun alkaenkaan.
Lyijyä sisältävissä luodeissa oli tutkimuksen mukaan eroja ja yhtäläisyysviivat lyijyhävikin ja luodin jäämäpainon menetyksen suhteen ovat ilmeiset. Ontuvin kohta tutkimuksessa oli kohta, jossa lyijypitoisella luodilla ammutun hirven sisältämä lyijymäärä on keskimäärin 3,8 grammaa lyijyä. Jos tämän määrän lyijyä syö neljä henkilöä vuoden kuluessa, ylitetään lyijyn sallittua raja-arvo yli yhdeksänkertaisesti. Tämä määrä lyijyä koostuu fragmenteista ja mikroskooppisen pienistä osista, mutta on todennäköistä, että pisimmälle kudoksessa etenevät suurimmat osat ja pienimmät hiukkaset saastuttavat lähinnä haavakanavan välitöntä läheisyyttä. Jos tutkimus kuitenkin pitää paikkansa, niin lyijyä sisältävillä luodeilla ammuttua riistaa ei juuri voi keulapään osalta edes käyttää. Toisaalta lyijyn aiheuttamaa pitkäaikaisrasitustakaan ei tunneta aivan viimeisen päälle, eli raja-arvot ovat vain arvioita ja terveysvaikutuksia on vaikea näyttää toteen suuntaan tai toiseen.
