Seinäjoen Ruralia-instituutin tuore tutkimus tehtiin kartoittamalla haaskaruokintaan perustuvaan suurpetojen katseluun sekä kuvaamisen eri tavoilla sidoksissa olevien ryhmien näkemyksiä. Haaskaruokintaa käyttävien yritysten tai toimihenkilöiden sekä poroelinkeinon, maanomistuksen, luonnonsuojelun, metsästyksen ja kenneltoiminnan keskinäiset suhteet ja niiden merkitys alueellisten ristiriitojen synnyttäjänä selvitettiin. Myös alueellisten sekä maakunnallisten eläinlääkintä-, maaseutu-, turvallisuus- ja ympäristöviranomaisten mielipiteet kirjattiin, koska he ovat työnsä puolesta tekemisissä haaskojen käytön kanssa ja heidän näkemyksillään on siten vahva rooli alueellisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisödynamiikan muokkautumisessa. Tutkimushankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.

Suurpetojen katselu- ja kuvaustoiminta perustuu haaskojen käyttöön. Niiden houkuttelemina suurpedot näyttäytyvät katselu- ja kuvauspaikalla säännöllisesti ja ennustettavasti. Suurpetojen katseluun liittyvä, vuodesta toiseen samalla paikalla jatkuva ruokinta kuitenkin herättää lähiympäristössään ristiriitoja.

– Suurimmat ristiriidat nousevat haaskojen avulla paikalle houkutelluista karhuista. Poronhoitoalueella karhujen määrän epäillään lisääntyvän niin, että niiden aiheuttamat porojen vasavahingot lisääntyvät myös. Karhujen haaskaruokinnan ja karhunmetsästyksen sovittaminen samaan aikaan koetaan mahdottomaksi tehtäväksi, kertoo projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Yhtäaikainen karhujen haaskaruokinta ja karhunmetsästys kasvattaa myös poliisien työtaakkaa. Rajavartijat ja alueen asukkaat saattavat kokea karhukeskittymät turvallisuusriskinä. Muiden suurpetojen haaskaruokinnan kohdalla ristiriidat ovat karhuun verrattuna hyvin vähäisiä.

Ruralia-instituutin tuore julkaisu Suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteet kokoaa yhteen eri sidosryhmien näkemykset. Tutkimuksessa selvitettiin haaskaruokinnan sosiaalisia vaikutuksia ja ristiriitoja.

– Tämän selvityksen avulla voidaan tarjota asioista päättäville tahoille taustatietoa haaskojen käytön sosiaalisista vaikutuksista mahdollisen toimintaa säätelevän ohjeistuksen tai lainsäädännön laadinnan tueksi, Pohja-Mykrä sanoo.

Haaskojen käytön yksiselitteiselle ohjeistukselle onkin tarvetta. Suurpetojen katselu- ja kuvaustoimintaan liittyvää haaskanpitoa säätelevät nykyisellään useat lait ja asetukset, mutta säädökset ovat epätäydellisiä ja hajallaan sekä niiden noudattaminen ja valvonta haastavaa. Selkeiden pelisääntöjen puuttuminen nostattaa ristiriitoja eri sidosryhmien välille ja mahdollistaa tulkinnanvaraisuudet.

– Yksiselitteinen lainsäädäntö, ohjeistus ja mahdollisesti myös luvanvaraisuus ovat kaikkien etu. Myös haaskojen käyttöön kytköksissä olevien viranomaisten vastuut ja tehtävät täytyy selkeyttää ja varmistaa joustava tiedonkulku eri viranomaisten välille, Pohja-Mykrä huomauttaa.

Neutraalia tietoa suurpetojen esiintymisestä ja käyttäytymisestä kuin myös haaskojen käytöstä ja haaskojen käytön alueellisesta merkityksestä tulisi kohdentaa alueen asukkaille. Myöskään eri sidosryhmien kesken järjestettyjen tapaamisten merkitystä ei sovi aliarvioida.

Suurpedot ovat näkyvästi esillä nykypäivässä puhuttamalla jatkuvasti kansalaisia ja haastamalla monilla tavoin riistasektorin toimihenkilöitä. Sudelle, karhulle ja ilvekselle on laadittu valtakunnalliset kannanhoitosuunnitelmat ja ahman kannanhoitosuunnitelma on valmisteilla. Kannanhoitosuunnitelmien yhtenä ja yhteisenä suurena linjauksena on suurpetojen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kasvattaminen.

– Niin karhu- kuin susikannankin hoitosuunnitelmassa todetaan, että näihin lajeihin perustuvaa luontomatkailua kehitettäessä täytyy huolehtia siitä, että toiminta on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävää. Käytännössä jälkimmäisessä tavoitteessa onnistuminen edellyttää, että eri sidosryhmien näkemykset ymmärretään ja huomioidaan mahdollisimman hyvin, Pohja-Mykrä toteaa.

Lisätietoja:

Mari Pohja-Mykrä,
mari.pohja-mykra@helsinki.fi
041 550 8442

Julkaisu:

Mari Pohja-Mykrä & Sami Kurki: Suurpetojen haaskaruokinnan yhteiskunnallisen kestävyyden haasteet, Julkaisuja 16, 79 s. 2009.

Pdf-julkaisu osoitteessa: www.helsinki.fi/ruralia > Julkaisut