Ketun vihollinen

Kiikaritähtäinvertailuista…

20150311_191459

Ketun vihollinen on nyt Riista-lehden ajankohtaisen aiheen kimpussa. Kyse on nyt nimittäin hämärä-/pimeätähtäimistä ja niihin liitetyistä myyteistä, näkemyseroista ja väittelyistä.

Muistan oman tilanteeni kun lähdin ensimmäiselle valkohäntäpeuran metsästysmatkalle. Tuolloin minulla ei ollut juuri mitään muuta näkemystä hämärään aivan oikeasti soveltuvista tähtäimistä kuin mitä netin foorumeilta löysin ja mitä kaverit kertoivat. Olin hyvin pitkälti sitä mieltä, että mikä hyvänsä hyvänä pidetty vaihtoehto toimisi, mutta en ollut näin vähäisen tiedon varassa halukas tekemään minkäänlaista isompaa ostopäätöstä. Tein siis niin, että tilasin saksasta eGun –sivuston kautta Swarovski Habicht Nova tähtäimen 8×56 kokoluokassa. Tämä tähtäin oli enemmän kuin hyvä peuran ampumiseen ruokinnalta ja olen edelleen sitä mieltä, että valintani oli tuolloin oikea ja kyseiseen hommaan erittäin sopiva. Kyse oli siis siitä, että luotin tunnettuun merkkiin ja haarukoin eri mielipiteitä aiheesta. Hintaan nähden valinta oli onnistunut. Ketun kyttäämiseen pimeässä tästä tähtäimestä ei olisi, mutta peurahommiin hämärässä sulalla maalla tähtäin oli vielä aivan sopiva.

Valitettavan moni on ollut tässä samassa tilanteessa ja tietoa on ollut yhtä vaikea kaivaa esiin. Moni on tehnyt oikean ratkaisun ja hyvä niin, mutta valitettavan moni on taas valinnut tähtäimen väärin perustein ja on ollut tietoisesti tai alitajuisesti valintaansa pettynyt. Pidän tällaista erittäin viheliäisenä, enkä toivo tällaista kenellekään. Optiikassa on nimittäin sellainen inhottava piirre, että vaikka sen laatu olisi kuinka hyvällä tasolla, on määrätyillä ratkaisuilla mahdollista valita tehtävään siitä huolimatta täysin sopimaton väline.

Riistan testit

Uskaltaisin väittää, että ennen kuin Riistassa aloitettiin subjektiiviseen vertailuun perustuvat testit, oli lehdistön anti hämärätähtäimien saralla kohtuullisen ohutta. Täten myös kuluttajien näkemykset perustuivat lähinnä valmistajien mainosteksteihin ja markkinointiviestintään. Subjektiivinen vertaaminen oli piristysruiske, jota tarvittiin ja josta on ollut suunnattomasti hyötyä niin kuluttajille kuin myös valmistajille.

Aluksi reaktio testimetodiin oli varsin erikoinen, sillä testit jakoivat käyttäjät hyvin voimakkaasti kahtia. Osa oli sitä mieltä, että koko testimetodi oli hölynpölyä, mutta toinen puoli oli taas sitä mieltä, että vasta nyt asioita tehtiin siten kun ne olisi jo aikoja sitten pitänyt tehdä. Näin suuri kahtiajako vahvisti sitä, että olimme oikealla ladulla. Ensinnäkin täystyrmäys on selvääkin selvempi merkki siitä, että ala kuhisee uskomuksia, mielipiteitä ja voimakkaita tunteita. ”On yleisesti tunnettu tosiasia…” kajahti useista tuuteista kun testin tuloksia yritettiin veivata muuksi kuin mitä ne olivat. Positiivinen palaute taas antoi vahvistusta sille, että tavallamme ajatella asioita on myös puolestapuhujansa. Parasta oli kuitenkin se palaute, jossa metodia kiiteltiin ja johon sen jälkeen esitettiin parannusehdotuksia. Tämän perusteella olemme kehittäneet testausta.

Alkuvaiheen testien huomiot

Yksi puhuttaneimmista seikoista ensimmäisen testin jälkeen oli punapisteen rooli, laatu ja kirkkausalue. Tämä olikin seikka, joka näissä tähtäimissä oli joko kohtuudella kunnossa tai sitten homma ei toiminut alkuunkaan. Osa tähtäimistä oli täysin käyttökelvottomia pisteestään johtuen ja toimivat itse asiassa paremmin ilman koko valoa. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että valaistun pisteen rooli muuttuu niin oleellisesti jahtimuodon mukaan. Keski-Euroopan ongelma on siinä, että siellä pääpaino kyttäyspyynnissä on keskisuuressa riistassa, jossa valopisteen rooli on hieman toisenlainen kuin ketun kyttäyspyynnissä. Tässä olen kuitenkin sitä mieltä, että huomion hämäräoptiikassa pitäisi olla äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Näin on myös tapahtunut, sillä tänä päivänä valopisteet ovat laitaluvulla aivan toisella tasolla kuin kymmenkunta vuotta sitten. Tämä on suurin muutos tähtäinten käyttökelpoisuudessa.

32014_hämärätähtäimet

Toinen paljon puhuttanut seikka liittyy ensimmäisen ja toisen polttotason ristikkoihin. Ensimmäisen polttotason ristikko on siis se, joka pysyy samassa mittasuhteessa maastoon suurennuksesta riippumatta. Silmälle tämä taas on se ristikkomalli, jonka koko muuttuu suurennusta säädettäessä. Tämä on toimiva ratkaisu jos ristikkoa halutaan käyttää etäisyyden arvioinnissa, mutta tähtäämisessä tämä ei ole enää nykyisellä valopisteajalla toimiva ratkaisu. Asian voi havaita tarkkailemalla sitä tosiasiaa, että valmistajat ovat laitaluvulla vaihtamassa pääpainoa nimenomaan toisen polttotason ristikkoihin. Nämä taas optimoidaan silmälle sopiviksi ja punapisteen rooli otetaan huomioon entistä paremmin. Ristikot siis nojaavat suorituskyvyssä entistä enemmän punapisteeseen.

Kolmaskin asia liittyy ristikkoon, eli ennen vanhaan paksut reunatolpat olivat ehdoton edellytys toiminnalle pimeässä. Nyt näin ei ole. Punapiste on kaapannut roolin osuman sijoittamisessa ja ristikko on enää tukiroolissa (lähinnä henkinen tuki). Ristikoiden keskustat ovat avarampia kuin ennen ja reunatolpat ovat ohuempia. Ristikko on ilmavampi ja näkökentässä ei ole enää niin paljon romua kuin ennen. Täten pimeässä ristikko ja pieni kohde eivät enää ”sula” toisiinsa, vaan kohde näkyy paremmin.

Nämä kolme huomiota liittyivät pitkälti siihen, että osa valmistajista oli jo nämä asiat huomioinut ja muut laahasivat perässä. Meneillään oli siis muutos vanhasta ajattelutavasta uuteen. Riistan testit toivat tätä esille. Samalla tämä asia tuotiin monen asiasta kiinnostuneen tietoisuuteen. Kuluttajat olivat valistuneempia ja vaativatkin yhtäkkiä ominaisuuksia, jotka saattoivat sotia vanhentuneita standardeja vastaan. Vanhat ajattelutavat ovat taas syy sille miksi näitä testejä on kritisoitu. Vakiintuneiden näkemysten kyseenalaistaminen aiheuttaa aina parran pärinää ja toki tämäkin on ymmärrettävää.

Nykytilanne

Testauksen perusajatus ei ole muuttunut, eli kiinnitämme päähuomion edelleen niihin seikkoihin, jotka ratkaisevat kohteeseen tähtäämisen pimeässä. Lähtöasetelma on se, että valaistusolosuhde on vakio koko testirupeaman ajan. Eli ajoitamme testin aina siten, että valaistus ei muutu yksittäisen testaajan testirupeaman aikana ja aikaa järjestyksen määrittämiselle on riittävästi.

Kohteena on edelleen kettu, joka vaatii käytännössä lumisen maan, jotta tähtääminen on ylipäätään mahdollista. Olemme käyttäneet sekä oikeaa kettua (kuten tässä nytkin tehtävässä testissä) ja kettusiluettia, joiden välillä on vain hyvin vähän eroa tähdättävyydessä. Kettu ja lumimaa ovat siinä mielessä hyvä lähtökohta, että kyseinen jahtimuoto on äärimmäisen vaativaa ja siinä hommassa kaikkien osa-alueiden tulee olla kunnossa tai hommasta ei tule mitään. Osa asioista ehkä ylikorostuu tässä metodissa, mutta ainakin erojen esille kaivaminen on helppoa verrattuna esimerkiksi peurasiluettiin, jonka perusteella järjestystä on vaikea määrittää. Pieni kohde riittävän kaukana karsii jyvät akanoista.

Pientä säätöä

Muutostakin testeissä on tapahtunut. Nyt meneillään olevassa testissä korostamme pelkän tähdättävyyden sijaan myös metsästyksellisesti erittäin merkittävää osa-aluetta, eli tähystettävyyttä ja kohteen havainnointia taustasta, sekä myös ampumasektorin hahmotettavuutta. Tällä on käytännön jahtitilanteissa hyvin suuri merkitys pelkän tähdättävyyden ohella.
Tämä huomio tuli oikeastaan eteen kun pohdimme sitä miten tähtäimiä metsästyksessä käytetään. Koska nykyään suurin osa tähtäinkiikareista on variaabeleita, on yleinen käyttötapa pimeässä ja hämärässä se, että tähtäinten suurennuskerroin on perustilanteessa säädettynä jollekin yleisasetukselle. Tyypillisesti tämä asetus on sellainen jolla ase on helppo kohdistaa kohteeseen. Kun kohde on kiikarissa, säädetään suurennusta siten, että tähtääminen on helppoa.

Ketun kyttäyspyynnissä ja ylipäätään kaikissa haastavissa valaistusolosuhteissa juuri tämä ominaisuus ratkaisee tähtäinten välisen paremmuuden siinä tilanteessa jossa tähtäimet ovat tähtäämisen osalta tasaväkisiä. Se, että kohteen näkee vähäisessä valossa myös pienemmällä suurennuksella vaatii optiikalta piirtoterävyyttä ja kontrastia. Ja vaikka voidaankin sanoa, että tähtäimillä itse tähtääminen onnistuukin yhtä hyvin, on huomattava, että tällä ominaisuudella mitataan se miten helposti ja nopeasti päästään itse tähtäystilanteeseen. Eläväisten kettujen kanssa jokainen sekunti on merkityksellinen. Kyseessä on pahimmillaan erosta kohteen menettämisen ja riistalaukauksen välillä.

Lupaus

Me haluamme, että kuluttajat jatkossakin saavat tietoa, jonka pohjalta he voivat tehdä itselleen sopivia valintoja. Tämä säästää rahaa ja vaivaa. Tämä myös vähentää pettymyksiä, joita myöhemmin vääriksi osoittautuvat valinnat saavat aikaan. Tästä on hyötyä kaikille, myös tuotteita valmistaville ja myyville tahoille. On kestämätöntä valmistaa tuote ja myydä se asiakkaalle vain huomatakseen, että palaute on negatiivista.

Iloksemme olemme tämänkin testin myötä saaneet huomata, että kehitystä on tapahtunut voimakkaasti. Yhä suurempi joukko tähtäimiä on noussut tasolle, jossa kymmenisen vuotta sitten ei ollut kuin kourallinen parhaita tähtäimiä. Parasta asiassa on se, että kohtuullisen vaativissakin kyttäyspyynnin lajeissa valintaa voi kohdistaa halutessaan myös keskihintaisiin tähtäimiin jos valinnan suorittaa oikein. Tämä on ehkäpä tähtäinten optimoinnin suurin edistysaskel. Vaikka kärki kehittyy ja menee menojaan, on keskihintaisten tähtäinten luokka nyt parempi kuin koskaan ennen.

Tilaa tasta_Oranssi 320x50

Lue myös

Hirven kyttäyspyynti alkaa, oletteko valmiita?

Koppelohommissa

Arto Määttä

Haulikkomies vai kiväärimies – riippuu vuodenajasta

Arto Määttä