Ketun vihollinen

Kettukivääri aloittelee tositoimia

Ketun vihollinen kertoi edellisessä blogikirjoituksessaan Kettukiväärin ensimmäisestä ampumatilanteesta, joka ei mennyt aivan kuten elokuvissa. Nyt kokemusta on kertynyt positiivisemmassa mielessä parin ketun verran.

Edellisen blogin tapahtumista johtuen nämä kaksi kaatoa ovatkin sitten olleet sitä mukavampia, sillä onnistumiset ovat aina mukavia ja toisekseen, kettukiväärin vahvuudet ovat jo nyt konkretisoituneet entiseen kivääriin verrattuna.

20160320_205823

Siitä kaliiperista

Kun kirjoitin juttua Kettukivääristä, oli epätoivo sopivien kalvainten löytämisessä ajautunut siihen pisteeseen, että BR:stä oli luovuttu ja paremmalla mitoituksella olevaan Dasherin kalvaimeen päädytty. Lehti oli jo painossa kun kävikin niin, että pesitys- ja piiputustyön tehneeltä sepältä löytyi ”no neck turn” kalvain Lapuan 6 mm BR Norma hylsylle. Ja se tärkein asia kalvaimessa oli se, että freebore-mitoitus oli lyhyt. Ei siis mikään 105 grainin sukkapuikoille sopiva, vaan lyhyemmille varmint-luodeille passeli mitoitus. Vaihdoin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ilman empimistä. Maailmalla kuitenkin elettiin edelleen siinä uskossa, että tein Dasherin. Nooh, tällaista sattuu. Se mikä on lehdessä on lehdessä.

Kaliiperi kettukiväärissä on siis 6 mm BR:n tiukempipesäinen versio, jossa sulkuväli on säädetty hylsyn mukaan sopivaksi ja jossa mitoitukset ovat alle CIP-standarin minimimittojen. Täten aseen kaliiperiksi piti keksiä joku oma merkintä jonka kanssa se käytettiin Riihimäen tarkastuslaitoksella. Tämä on ikään kuin pakollista silloin kun ase tarkastutetaan kaliiperissa, joka ei täytä CIP-mitoituksia. Mietin hetken ja halusin merkinnäksi jotenkin aihepiiriin liittyvän merkinnän.

6×40 Polar oli antamani nimi tälle kaliiperille. Mielestäni nimi passasi aihepiiriin varsin mainiosti. Ensinnäkin pidin yksinkertaisesta millimetriperustaisesta nimestä ja toisekseen halusin paikallisuutta korostavan nimen. Polar valikoitui oikeastaan sillä perusteella, että uusi Schmidt & Bender Polar -sarja on suunniteltu juuri sillä perusteella mitä moni pienpetopyytäjä tähtäimeltään haluaa (pienet kohteet pimeässä). Polar -nimitys on heidän käytössään siitä johtuen, että tämä erottaa tähtäimen niistä, jotka ovat tarkoitettu eurooppalaisittain tyypillisempään kyttäyspyyntiin. Huomautettakoon, että kyseistä tähtäintä ei tässä kiväärissä ole, mutta mielestäni nimi jotenkin passasi kaliiperimerkinnäksikin.

Ampuminen uudella aseella

Aseen käytössä pienet asiat vaikuttavat hyvin paljon ampumisen onnistumiseen. Ensimmäinen uusi asia aseessa itselleni oli sen laukaisu, joka on kyllä erinomainen, mutta aavistuksen jäykkä entiseen verrattuna. Tämä oli aluksi aika iso päänsisäinen ongelma, sillä kuvittelin laukaisun jäykkyyden vaikuttavan merkittävästi osumiseen ja erityisesti laukaisun onnistumiseen. Tämä oli jopa siinä määrin vaikuttava tekijä, että en saanut aluksi laukausta lähtemään nopeasti koska mietiskelin asiaa liikaa. Tämä asia oikeni vasta radalla, jossa kävin harjoittelemassa laukaisutuntumaa ja testasin erilaisten laukaisutapojen vaikutusta osumiseen. Aseen korkeampi kokonaispaino auttoi asiassa ja periaatteessa saatoin ampua aseella hyvinkin huolimattomasti tarkkuuden kärsimättä. Tämä oli iso helpotus asiassa.

Toinen merkittävä ero tällä aseella ampumisessa itse metsästystilanteessa on aseen kertalaukeavuus. Aluksi tämäkin asia aiheutti ongelmia, sillä yritin alitajuisesti varmistella liikaa ampumatilanteen soveliaisuutta. Tästä johtuen kulutin aikaa varmisteluun ja ”maisteluun”, ja tilanteet valuivat käsistä. Kettu ei anna useinkaan kovin paljoa aikaa laukaukselle ja nopea toiminta on valttia. Tämä on siinä mielessä hassua, että vaikka käytössä olisi repeetteri, ei ensimmäisen laukauksen huti antaisi kuitenkaan enää toista mahdollisuutta. Kettu poistuu paikalta tällöin sellaisella vauhdilla, että parsiminen menestyksekkäästi on käytännössä mahdotonta. Jostain syystä kertalaukeavan kanssa tämän tiedostaa, lippaallisen kiväärin kanssa tästä ei sitten ehkä välitä. Optimaalista olisi toiminta tältä väliltä.

Selkeästi suurin muutos aseella ampumisessa on kuitenkin sen painosta johtuva vakaus pimeässä. Alussa tähänkin piti totutella, sillä aiemmalla kiväärillä ampumisessa pitoalue tuli ottaa hyvin tarkasti huomioon. Uudella kiväärillä pitoalue taas on lähtökohtaisesti paljon pienempi ja rauhallisempi. Tämä muutos yhdistettynä uuteen laukaisuun ja kertalaukeavuuteen aiheutti aluksi ihmettelyä ampumatilanteessa. Eli katsoin ristikkoa ketun kyljessä ja mietiskelin, että kyllä sen varmaan voisi ampua, mutta miten se laukaisu ja osuukohan se varmasti ja joo-o kyllä se näyttää kohdallaan pysyvän… Noh, ketut tuppasivat kyllästymään tähän arpomiseen ja jatkoivat matkaa sen ylimääräisen vitkuttelusekunnin johdosta.

Homma alkoi onnistua kun sain nämä kolme asiaa loksahtamaan kohdalleen. Enää en miettinyt laukaisua lainkaan vaan suhtauduin siihen niin kuin aiemman kiväärin erinomaisen kevyeen laukaisuun. En myöskään miettinyt sitä, että pitäisikö vielä odottaa parempaa paikkaa, vaan luotin siihen mitä olen kettuja ampuessa oppinut riittävän hyvästä osumasta. En myöskään enää jäänyt ihmettelemään punaista pistettä ketun kyljessä vaan puristin kuulat matkalle kun kiikaritähtäimen punapiste oli oikeassa kohdassa.

Ketun ampuminen haaskalta on toisinaan helppoa, mutta hyvin usein se on hyvin nopeatempoista hommaa. Ensin tunnistetaan kohde, sitten odotellaan, että se tulee ampumahollille ja sitten kun se antaa hyväksyttävän ampumatilanteen, se ammutaan nopeasti ja tarkasti. Tämä tehdään sen vuoksi, että seuraava liikku ketulta saattaa olla sellainen, että ampumatilanne menetetään kokonaan.

Jäikö mitään hampaankoloon?

Tässä vaiheessa olen ollut aseeseen hyvin tyytyväinen. Kiikarin kiinnitys saattaa jossain vaiheessa muuttua suosimaani Talley Lightweight Alloy Scope Mount rengasjalustaan, mutta tällä ei ole varsinaisesti kiire. Tämänhetkinen kiinnitys on toimiva ja sallii myös optiikan vaihtamisen, mutta pidän Talleyn kompaktiudesta ja lujuudesta. Stilleriin on myös saatavana rekyylitapeille valmistettu versio näistä jaloista, joten todennäköisesti päädyn ennen ensi kautta näihin.

20160315_220301

Toinenkin pieni säätö liittyy aseen varusteisiin. Olen käyttänyt aseessani BALS Mk-2 takapussin, taskun ja neopreenisen poskipakan yhdistelmää, joka on kyllä hyvä, mutta joka pöydältä ammuttaessa jää ehkä hieman paitsioon. Takapussi on tämänhetkistä käyttöäni ajatellen liian takana. Samaten tasku on ehkä aavistuksen pieni Bore Snakelle ja patruunoille, joita kuljetan aina mukanani. Tarkoitukseni on siis hommata isommalla taskulla varustettu neopreeninen ”poskipakka”.

Jotain aivan uuttakin on sitten tiedossa Kettukiväärin kaveriksi. Olen hommannut nimenomaan pöydältä ampumiseen tarkoitetun Wiebad tukipussin etutukille. Tämän pussin erikoisuus on siinä, että sen saa näppärästi kiinni aseeseen, joten pöydän päältä ammuttaessa tuki on aina aseen mukana. Minä en pidä bipodeista, sillä niiden kanssa ase on aina liikaa irti pöydästä. Bipodit sopivat moneen muuhun tarkoitukseen, mutta kopista kytättäessä ne nostavat aseen liian korkealle ja perän tukeminen vaikeutuu. Tukipussien etuna on myös niiden nopeus. Mutta tästä sitten joskus toisella kertaa…

 

Tilaa tasta_Oranssi 320x50

Lue myös

Hirven kyttäyspyynti alkaa, oletteko valmiita?

Koppelohommissa

Arto Määttä

Haulikkomies vai kiväärimies – riippuu vuodenajasta

Arto Määttä