Blogit

Haulikkomies vai kiväärimies – riippuu vuodenajasta

Ihmisillä on monesti halu lokeroida asioita. Ketun vihollinen on RIISTAn toimittajana lokeroitu monesti sen perusteella minkä mukaan olen itse kenenkin mielenkiinnon kohteista kirjoittanut.

IMG_4376

Yksi kaveri kerran tokaisi minulle hyvin suoraan lauseen, jota jäin silloin hieman miettimään: ”Joo, noh, sinähän oletkin haulikkomies”. En tuolloin ollut aivan tavattoman kiinnostunut jostain keskustelunaiheena olleesta aseesta, joten tämän siis täytyi johtua yleisestä mielenkiinnottomuudestani kivääreihin… Mietin todellakin sitä, että näkeekö myös moni muu minut jotenkin erityisen painottuneesti. Kun asiaa tarkemmin ajattelin, niin tämä ei olisi mitenkään mahdotonta.

Vuodenkierto itselleni ampumaharrastuksessa on hyvin kaksijakoinen. Karkeasti voidaan sanoa, että kesät olen haulikkoampuja ja talvet kivääriampuja. Tämä on karkea jako, mutta osan aikaa tämä pitää kutinsa hyvinkin tarkasti. Minä ammun kesän ampumaratakauden pääasiassa haulikolla ja kivääriammunta on hyvinkin tarvepohjaista. Haulikko kiinnostaa ja kiväärin tositoimet ovat vasta jossain hamassa tulevaisuudessa.

Kesän treeni- ja jossain määrin myös kilpailukausi muuttuu elokuussa jouhevasti haittalintujen ampumiseen, kyyhkyjahtiin, sorsajahtiin ja syksyä päin myös kanalintujahtiin. Tämä on hyödyllistä ja tämä on kiinnostavaa. Treenit jäävät sitten vähemmälle jahdin alkaessa, enkä muistaakseni ole koskaan käynyt haulikkokisoissa enää silloin kun kyyhkyjahti on jo alkanut.

Syksyn kivääriharjoittelut alkavat oikeastaan aika tarkalleen muutamia viikkoja ennen hirvijahdin alkua. Yleensä tällöin aivan hirveää innostusta kiväärihommiin ei vielä ole. Monesti kiinnostus hiippailla latauspuristimen luo ja radoille alkaa vasta siinä vaiheessa kun ensilumet satavat maahan. Tämä johtuu siitä, että kettukausi on alkamassa ja lataukset hierotaan kohdalleen. Käytännössä haulikkohommat ovat ohi tällöin kokonaan ohi ja kevääseen asti keskityn kiväärihommiin. Käyn takuulla enemmän radalla kiväärin kanssa talvisaikaan kuin kesäisin, joskin ampuminen on hieman erilaista eri vuodenaikojen välillä.

Tämä kauden kahtia jakautuneisuus saattaa ihmetyttää joitain, mutta henkilökohtaisesti näen asian virkistävänä. En periaatteessa kyllästy koskaan täydellisesti kumpaankaan osa-alueeseen ja löydän joka vuosi jotain uutta ja mielenkiintoista etsittävää ja kokeiltavaa. Kyseessä on melkeinpä sesonkityönkaltainen vuosirytmi joka väsyttää, mutta johon ei väsy.

Tein tämän jaon selväksi itselleni noin kymmenen vuotta sitten. Tämä johtuu siitä, että minä uppouduin liikaa harrastuksiini ja niistä alkoi tulla jopa stressinaihe. Haulikkoammunnassa homman huomasi siitä, että kisoissa kulkeminen rasitti enemmän kuin mitä siitä sai iloa. Tähän toki liittyi pelkästään ampumisen lisäksi hirvittämä määrä reissaamista, sillä kisat olivat minun näkövinkkelistäni lähes poikkeuksetta hyvin syrjässä.

Päätös tarkoitti määrätyllä tavalla luopumista hurjista kisahaaveista, mutta samaan aikaan se antoi tilaa kokeiluille ja jutunkerronnalle. Minulla on nyt varaa heittäytyä erilaisten asioiden pariin, sillä se ei ole mistään muualta pois. Pahimmillaan kiekkohommat haittaisivat esimerkiksi haulikoiden testaamista tai uuden kokeilemista pitkien rupeamien ajan. Nyt tätä ongelmaa ei ole.

_DSC0126

Kahtiajaon tuomat mahdollisuudet

Viime vuonna tein RIISTAssa lukijapalautteesta johtuen artikkelin Beretta 690 Sporting III mallista, joka oli koko haulikkokauden mittainen käyttötesti. Tämä oli oikeastaan alku sille mitä tuleman pitää. Aloitus oli, myönnettäköön, hyvin varovainen. Kyseinen ase oli nimittäin lähtökohtaisesti sellainen, että sen kanssa oli helppo olla sinut kauden verran. Entäpä jos poistuisinkin mukavuusalueeltani ja testaisin jotain aivan muuta kuin mihin olen tottunut.

Tämän vuoden käyttötestin aihe pyöri hyvin pitkään rinnakkaispiippuisissa haulikoissa. Tämä oli kuitenkin siinä mielessä hieman tylsä aihe, että tietäisin suurin piirtein mitä tuleva pitäisi sisällään. Sen sijaan päätinkin hypätä itselleni täysin toisenlaisille vesille ja käyttötestiin valikoitui kahdessa mielessä itselleni poikkeuksellinen haulikko. Haulikko on kaliiperissa 20 ja se on kevyt.

Taustatyötä tuli tehtyä tämänkin haulikon kanssa, mutta nyt tarkoituksena oli löytää ase, joka täyttää muutamat kriteerit joita 20 kaliiperiselta haulikolta yleisesti voidaan odottaa. Ensinnäkin aseen tulisi olla niin kevyt, että se on kevyempi kuin 12 kaliiperiset ja näin ollen voidaan puhua kanakoiramiehille sopivasta haulikosta. Toisekseen aseen pitää olla niin hyvä ampua, että rata-ammunnassa sen kanssa ei tulisi epätoivoista tunnetta aseen kelvottomuudesta ampumaominaisuuksien suhteen. Kolmanneksi aseen pitäisi olla sellainen, että sillä pärjäisi kaikissa jahdeissa mitä tuleva haulikkometsästyskausi pitäisi sisällään.

RIISTAn lukijoita ajatellen tämä haulikkotesti poikii melkoisen paljon uudenlaista antia tavanomaisiin haulikkoartikkeleihin nähden. Ensinnäkin minulla on tavattoman suuri henkilökohtainen intressi löytää aseeseen parhaiten käyviä patruunoita. Tästä seurauksena on ainakin Suomen mittakaavassa ennennäkemätön 20 kaliiperin patruunakatsaus koeammuntoineen. Toinen merkittävä informaatio löytyy siitä, että mitä asioita kevyissä aseissa tulee ottaa huomioon jos niille meinaa sälyttää jotain erityistarkoitusta laajempaa käyttöaluetta.

Tällaista sitoutumista vaativa testi vaatii siis sitä, että omat kunnianhimoiset tavoitteet voi unohtaa. Ja hyvä niin, sillä tämä on jännempää, mielenkiintoisempaa ja antoisampaa kuin stressaaminen kisareissuissa. Toisaalta, saattaa tämänkin kanssa joutua pari kisareissua tekemään, tosin Tornioon, jonne on matkaa vain yksi tunti ja 20 minuuttia.

_DSC0034

 

 

 

 

 

 

Tilaa tasta_Oranssi 320x50

Lue myös

Hirven kyttäyspyynti alkaa, oletteko valmiita?

Noutoruokaa

Titta Kokkonen

Koppelohommissa

Arto Määttä