Blogit

Koppelohommissa

Ketun vihollinen oli tässä tovi sitten opettamassa naisille haulikkoammuntaa. Edistystä tapahtui hyvin nopeasti ja kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä ja toivoivat vastaavaa opastusta myös jatkossa.

Tämän naisporukan seurassa tuhertaessani tuli mieleen hyvin vahvasti se, että kuinka suurelta osin kaikki metsästykseen liittyvät asiat pyörivät miesten ympärillä. Siinä missä vasenkätisiä sorsitaan asetarjonnassa, ovat naisille sopivat asemallit vielä harvemmassa. Naisille ei myöskään tahdo löytyä esimerkiksi asiallisia metsästysvarusteita, joissa olisi otettu huomioon fysiologiset erot miesten ja naisten välillä.

_DSC0113

Alusta asti väärin

Tyypillisesti naisten ampuma- ja metsästysharrastus aloitetaan miesten pyssyillä. Jos ukko on todella viitseliäs, niin perää saatetaan lyhentää hippasen, jotta ase sopisi keskimäärin pienikokoisemmalle naisihmiselle. Voi kunpa homma olisi näin helppoa.

Naisten haulikoissa tulee ottaa huomioon se, että tukin harjan korkeus on miesten haulikoissa lähes poikkeuksetta liian matala. Naisten kasvojen mittasuhteet poikkeavat keskimäärin aika paljon miehistä ja poskipään ja silmän väli on pienempi. Toinen perusero on se, että naisilla sivuvääryyttä tulisi olla keskimäärin vähemmän kuin miehillä, mutta taas tukin lavan pitäisi olla keskimäärin kierompi. Nämä ovat mitoituserot karkeasti.

Toinen merkittävä ero on se, että naisilla yläruumiin voimakkuus samalla lihasmassalla on miehiin verrattuna keskimäärin 30% vähäisempi. Tämä tulee taas ottaa huomioon siinä, että millainen ase voi kokonaispainoltaan olla jotta se on vielä asiallinen käsitellä.

Kun tähän vääränlaiseen kalustoon yhdistetään se, että naisten tyypillisiä virheitä ampumauran alkuvaiheessa ei korjata nopeasti ja tehokkaasti, on ampumataival kivinen ja pahimmillaan jopa lannistava.

Naisten ampumatekniikan korjaus

Tyypillisesti vasta-alkaville naisille joutuu heti alkuvaiheessa tekemään ampuma-asennon korjauksen. Tämä johtuu siitä, että naisilla tuntuu olevan luonnollisena tapana tasapainottaa asento työntämällä lantiota eteenpäin ja yläkroppaa vedetään taakse. Myös jalkojen asento naisilla on usein liian sivuttain ampumasuuntaan nähden (liittyy lantion pukkaamiseen eteen). Tämän asentovirheen myötä on hyvin tyypillistä, että naisilla pää on ampuessa takana ja itse asiassa hyvin lähellä tukin takaosaa. Asento näyttää sivusta katsoen hyvin väkinäiseltä ja luonnottomalta.

Tämä niin sanottu ”seiska-asento” on sellainen jota käyttämällä haulikolla ei voi ampua. Asento tuo mukanaan sen, että kehon akselikohta on aseen kohdalla ja asetta kierretään, ei liikuteta kohteen mukana. Homman saa korjattua kohtuullisen helposti siten, että lantio pukataan taakse ja avataan jalkojen asentoa enemmän kohteen suuntaan. Tällöin ampuma-asento yleensä korjautuu kuin itsestään. Tämä on hieman samanlainen sukupuoleen liittyvä taipumus kuin vaikkapa pallon heittäminen. Miehillä on luonnollista, että edessä oleva tukijalka on heittävän käden vastainen kun taas naisilla on hyvin usein taipumuksena työntää heittävän käden jalka eteen ja vain käsi heittää palloa.

_DSC0168

Seuraavalle väitteelleni ei ole tietääkseni tieteellistä perustetta, mutta näkemykseni mukaan naisilla on miehiä useammin vasemman silmän dominanssi. Tämä on taas asia jota ei vieläkään osata ottaa huomioon riittävän aikaisessa vaiheessa ampumauraa ja moni hakkaa asian kanssa päätä seinään aivan turhaan. Väärän silmän dominanssin huomaa hyvin helposti jo ampujaa tarkkailemalla, sillä tällöin on tyypillistä, että ampuja kallistaa pään aseen perän päälle ja katsoo kiskoa pitkin vasemmalla silmällä vaikka ammunta tapahtuukin oikealta puolen.

Ampumataipaleen alkuvaiheessa on kaikkein helpointa selättää silmän dominanssiongelma vaihtamalla kätisyyttä. Tämä on todella helppoa siinä vaiheessa kun ampumista ei ole vielä iskostettu liian vahvasti selkärankaan. Tämä saattaa tuntua aluksi vaikealta, mutta jos ampuma-asento ja tekniikka ovat oikealtakin puolen kehittymättömiä, ei kätisyyden vaihtaminen vasemmalle ja tekniikan rakentaminen sille puolen ole iso ongelma. Opetetaanhan golfissakin perinteisesti kaikki pelaamaan oikealta puolen vaikka se useille onkin vaikeaa.


”Meillä miehillä on hyvin usein tarve yrittää päteä naisten läheisyydessä.

Tämä tapahtuu valitettavan usein siten,

että saavutettu hyöty jää aiheutetun vahingon jalkoihin.”

Kaikessa tässä kannattaa kuitenkin muistaa, että hyvin usein naisten ongelmat ampumisessa liittyvät vahvasti aseen mitoitukseen ja painoon. On esimerkiksi hyvin tyypillistä, että ampuessaan miesten haulikoilla, hukkaavat naiset aseen jyvän kokonaan aseen lukkorungon taakse. Tällöin on hyvin tavallista, että alkaa pään nostelu ja pahimmillaan oikealta ampuvalla vasemman silmän kautta katsominen. Tällaisella täysin kammottavalla aseella ampuminen on turhauttavaa ja kehittyminen on todella hidasta.


Motivoimalla vauhtiin

Tärkeintä tällaisissa merkittävissä ampumatekniikan korjaamisissa ja jopa kätisyyden vaihdossa on se, että positiivinen palaute täytyy saada aikaan heti. Toisin sanoen on oleellisen tärkeää, että osuminen paranee välittömästi kun tekniikkaa saadaan parannettua. Ilman tätä kaikki säätäminen tuntuu turhalta ja jopa lannistavalta.

Jos tämä ampumaopetus tehdään simulaattorilla, on edistyminen nähtävissä nopeasti. Vaikka osumia ei saataisikaan heti alkuunsa, voidaan nähdä, että osumat ovat lähempänä ja suorittaminen on tasavahvempaa laukauksesta toiseen. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että osumien määrä kasvaa ja motivaatio kasvaa samassa suhteessa.

Se asevalinta

Jos minulta kysytään nopeasti millainen haulikko naisille on paras mahdollinen, niin en emmi kauaa vaan sanon yksinkertaisesti, että 20-kaliiperin itselataava haulikko on se mitä suosittelisin. Tämä kuulostaa karmealta sellaisen korvaan, jonka kaapissa olisi ”justiinsa sopiva” haulikko vaimolle ja jonka kaapissa ei takuulla ole muuta kuin 12 kaliiperin patruunoita tai jotain papan kuolinpesän 16 kaliiperin patruunoita ja vanha rinnakkaispiippuinen tässä kaliiperissa.

20 kaliiperista suosittelen naisille sen vuoksi, että aseen kokonaispaino saadaan tällä tavalla alemmas aseen tasapaino säilyttäen. Esimerkiksi kevytversiot 12 kaliiperisista ovat tavanomaisesti huomattavasti hankalampia painotukseltaan. 20 kaliiperiset ovat karkeasti sanottuna tavanomaisen haulikon painotuksella varustettuja ja ero on vain kokonaispainossa. Täten ne ovat helpompia ampua hyvin kuin ”väkisin kevennetyt” haulikot. 20 kaliiperista en siis suosittele rekyylin vaan aseen painon vuoksi. Itselataava toimintatapa taas on se rekyylin kannalta oleellisempi asia ja oikeastaan sen myötä ampuminen saadaan mukavaksi kevyessä aseessa.

_DSC0473

Itselataavien haulikoiden suurin etu kuitenkin piilee siinä, että niiden takatukin kulmaa voidaan säätää siten, että niistä saadaan ampujakohtaisesti sopivia. Keskimäärin naisille voi laittaa suoraan sellaisen palikan, millä tukin harja on korkeimmillaan ja sivuvääryyttä on vain aavistus. Tämän lisäksi useissa haulikoissa tukin vetopituuden voi säätää sopivaksi joko perän säätöpaloilla tai eripaksuisilla perälevyillä. Naisten haulikoissa olen huomannut, että useimmiten kannattaa suosia karvan verran lyhyempiä tukkeja kuin miehillä. Eli jos miehillä kyynärtaipeesta etusormen ensimmäisen niveleen on se vanha standardi, niin naisilla tämä on maksimimitta.

Pahin virhe on hommata naiselle 12 kaliiperinen ultralight haulikko päällekkäispiippuisena ja syöttää tähän raskaita 36 gramman latauksia. Tämä on varma tapa saada kuka hyvänsä kammoamaan aseella ampumista. Kun vielä tällainen ase on varustettu miesten mitoituksilla, on ampuminen verrattavissa lähinnä kidutukseen. Jotta taittuvapiippuisella haulikolla on keskimäärin mukava ampua, tulee soveltaa niin sanottua ”96” sääntöä. Eli aseen paino grammoina jaetaan 96:lla. Tällöin saadaan grammamäärä joka edustaa suurinta sopivaa latausta. Tämä korostaa sitä, että kevyen aseen latausten tulee olla todella kevyitä jotta aseella on miellyttävä ampua. Esimerkiksi 2,85 kilon Beretta 686 Ultralightissa tämä tarkoittaisi alle 30 gramman latauksia.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Meillä miehillä on hyvin usein tarve yrittää päteä naisten läheisyydessä. Tämä tapahtuu valitettavan usein siten, että saavutettu hyöty jää aiheutetun vahingon jalkoihin. Olen saanut hävetä radoilla silmät päästäni kun miehet ovat hyvää hyvyyttään neuvoneet naisia ja huutavat osumien olevan milloin takana, päällä tai alla. Sellainen nainen ansaitsee hatunnoston joka tämän rääkin käy läpi ja jatkaa vielä ampumista. Miehet saavat radoilla olla melko rauhassa ampumaharrastuksensa alkuvaiheessa.

Ongelmana ampumaharrastuksessa on pääasiassa se, että ampuva sakki on enemmän tai vähemmän miehistä ja naisia on harvassa. Naisten oma ampumaporukka on taas mainio osoitus siitä, että eniten eteenpäin vie naisten oma ampumavuoro jossa he saavat olla akkaporukalla ilman ukkojen kouhotuksia. Tällöin huomaa hyvin sen miten suuri ero naisilla on harrastuksessa ja myös sen, miten paljon miesten läsnäolo loppujen lopuksi vain haittaa tätä innostusta.

Metsästys- ja ampumaseurojen ongelma naisten osalta on siis se, että kun naisten määrä jäsenmäärään nähden on pieni, eivät he saa aikaiseksi yhtenäistä naisten sakkia jolla harrastus saataisiin mielekkääksi. Tälle näen vain yhden ratkaisun ja se on alueellinen naisten metsästys- ja ampumatoiminta, jolla ylitetään seurarajat ja kootaan alueen naiset yhteen. Tällöin pienet harrastajamäärät saadaan parhaiten nippuun ja toiminnasta saadaan aktiivista.

Kun naiset saadaan vahvasti mukaan metsästystoimintaan, saadaan mukaan myös enemmän nuoria ja perheitä. Ja loppujen lopuksi uskon, että myös miesten määrä metsällä kasvaa jos sinne saadaan enemmän naisia. Olen taas siinä mielessä kyyninen, että en näe miesten ja naisten sopivan välttämättä kovin hyviin samoihin harrastusporukoihin, joten olen sillä kannalla, että naisten omat porukat toimivat paremmin kuin epätoivoinen ja alivoimainen asema perinteisissä seuroissa.

Tilaa tasta_Oranssi 320x50

Lue myös

Hirven kyttäyspyynti alkaa, oletteko valmiita?

Noutoruokaa

Titta Kokkonen

Haulikkomies vai kiväärimies – riippuu vuodenajasta

Arto Määttä