Ketun vihollinen

Hirven kyttäyspyynti alkaa, oletteko valmiita?

Hirvijahdin suurin muutos vuosikymmeniin on edessä kun jahti polkaistaan tänä vuonna käyntiin jo 1.9. Tämä muutos ei ole varsinaisesti kovin merkittävä Lapissa (jossa allekirjoittanut vaikuttaa), mutta poikkeuksellisen sääntönsä vuoksi se on merkityksellinen muualla maassa.

Hirvijahdin isoin muutos liittyy ajankohdan muuttumisen sijaan siihen, että toteutustapa tässä jahdin alkujaksossa on rajattu vain ”peltokyttäykseen”. Olipa pyyntitapa mikä hyvänsä sitten tämän viitekehyksen alla, niin karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että metsästys ei ole sallittua ajometsästyksenä eikä koiraa apuna käyttäen. Lapissa koiran käyttö on sallittua, joten saattaa olla erikoista, että tätä ohjetta kirjoittelee nyt tällainen jänkälappalainen.

Seurassa jossa olen koko metsästäjäurani metsästänyt hirviä, on pitkä kyttäyspyynnin historia. Täälläpäin erityisesti isoina lupavuosina hirvien saaminen ei ole itsestäänselvyys edes silloin kun käytössä on toimivia koiria. Miehiä on vähän, hirvet ovat levällään metsässä, talvi tulee miten tulee ja päivä lyhenee vastustamattomasti loppukaudesta. Lupamäärien ollessa korkealla, on jokainen saatu hirvi niin sanotusti eteenpäin ja tämän vuoksi meillä on harjoitettu paljon kyttäyspyyntiä ja houkuttelua. Edellä mainituista syistä johtuen meillä ei ole vähätelty tätä pyyntimuotoa, vaan enemmänkin kannustettu tähän.

Kyttäyspyynnin edut

Jotta kyttäyspyynnin muistilistan synkkyys ja ongelmakeskeisyys ei lannistaisi heti alkuunsa, on syytä pitää mielessä, että kyttäyspyynnillä on monia etuja muihin pyyntimuotoihin nähden. Ensinnäkin se sopii niille yksilöille, jotka eivät välttämättä pidä seuruejahdeista ja joilla on kyttäyspyyntiin sopivat psyykkiset ominaisuudet. Näihin sen tarkemmin menemättä voidaan sanoa, että on olemassa metsästäjiä, joille kyttäyspyynti sopii hyvin.

Itse metsästysmuodon etuihin voidaan lukea saaliin helppo ja suoraviivainen käsittelyketju maastosta lahtivajalle. Kyttäyspaikat on suunniteltu useimmiten siten, että sieltä on helppo käydä hakemassa kaadettu riista ja pääasiassa paikalle pääsee moottoriajoneuvoilla. Tämä helpottaa jahtia ja vähentää tarvetta useille käsipareille.

Koska hirvijahti on Suomessa valtaosin lihajahtia, on huomionarvoista, että liki poikkeuksetta paras liha saadaan silloin kun hirvi ammutaan sen ollessa mahdollisimman rauhallinen. Tällöin liha on stressitöntä ja se mureutuu raakakypsytyksessä aivan eri tahtiin kuin tuntitolkulla juoksutettu eläin. Edelleen, nopea käsittelyketju parantaa oleellisesti lihan laatua.

Sitten se muistilista…

Kyttäyspyynnin näennäinen helppous altistaa metsästäjät ennennäkemättömälle määrälle virheitä. Luettelenkin tässä seikkaperäisesti asiat, jotka tulee tehdä ja erityisesti ne joita ei pidä mennä tekemään. Kyttäyspyynnissä käytettävissä oleva aika on sekä kaveri, että vihollinen, joten on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että ajan käyttää hyväkseen eikä päinvastoin. Tämä muistilista ei pyri olemaan täydellinen, mutta tässä on pääkohdat, jotka on syytä huomioida.

1. Kohdista ase aina pisimmälle mahdolliselle eettisesti perusteltavissa olevalle ampumaetäisyydelle. Tällä tavoin riistalaukaustilanteessa voidaan välttää kohtalokas ”kiväärin auttaminen”, eli yliampuminen. Ylävoittoiset osumat ovat aina suurin ongelma lyhyille etäisyyksille kohdistetuilla kivääreillä vain siitä syystä, että ampuja luulee koroennakolle olevan tarvetta. Pitkälle etäisyydelle kohdistaessa ampuja voi huoletta tavoitella haluttua osumapistettä ja luottaa siihen, että luoti osuu hyväksyttävällä toleranssilla tavoiteltuun osumapisteeseen.

2. Älä koskaan ammu hirveä pidemmälle etäisyydelle kuin aseen kohdistusetäisyys. Tämä on tärkeä muistaa, sillä tällainenkin toiminta altistaa ykköskohdassa mainittuun lentoratakompensointiin. Eli kohdista ase pitkälle etäisyydelle ja ammu riistalaukaus enintään tälle matkalle.

3. Älä koskaan hienostele osuman sijoittamisessa. Kyttäyspyynnissä ongelmatilanne numero yksi aiheutuu juuri silloin kun ampuja yrittää säästää lihaa sijoittamalla osuman paikkaan, jossa lihahävikki olisi pienempi. Tällöin käy usein niin, että seuraava vuorokausi menee raanakon perässä tai vaihtoehtoisesti lihat ovat maustuneet valmiiksi suolisto-osuman seurauksena. Ainoa järkevä tavoite on pyrkiä sijoittamaan osuma keuhkolle. Tässä on eniten marginaalia ja tällä osumalla lihan laatu on paras, sillä kyttäyspaikalta kaadolle meneminen kestää yleensä sen verran, että pistäminen on auttamatta myöhässä vaikka sen osaisikin suorittaa oikeaoppisesti.

4. Muista aina, että hirvi on kolmiulotteinen eläin. Hyvä nyrkkisääntö on ajatella asia siten, että hirvi ei koskaan ole ampujaan nähden poikittain, vaan se on aina enemmän tai vähemmän kulmittain. Hirvi näyttää ampujalle poikittaiselta vielä silloinkin kun se on 30 asteen kulmassa ampujaan nähden. Tämä arviointivirhe edelleen korostuu vähäisessä valossa ja etäisyyden kasvaessa. Eli muista aina pitää huoli siitä, että osumaa sijoittaessa ajattelet ampujan puoleisen kyljen lisäksi myös luodin ulostulopuolta. Luodit eivät mutkittele. Hirvet ovat kulmittain vaikka ampuja toisin havainnoisikin. Paras konsti on ampua pystysuunnassa hirven säkälinjaan silloin kun hirvi vaikuttaa olevan poikittain. Tällöin luoti useimmiten läpäisee hirven konehuoneen puolelta ilman suolisto-osumaa.

5. Seuraa aina huolellisesti hirven osumamerkit. Niiden perusteella on mahdollista päätellä osuman laatua. Useimmiten hirvi ampaisee keuhko-osumasta välittömään pakojuoksuun, jonka aikana se pyrkii näkösuojaan. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää pitää pää kylmänä ja aistit valppaina. Hirvi pysähtyy usein tarkistamaan tilanteen tehdessään kuolemaa heti suojaan päästyään. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että metsästäjä ei säikytä hirveä jatkamaan kuolinjuoksuaan. Aikaa kannattaa antaa reilusti ja odottaa niin kauan, että hirvi rymistelee viimeiset spurttinsa. Tällöin on myös syytä painaa mieleen kohta, josta hirvi on mennyt suojan puolelle ja kuunnella pakoäänten suuntaa. Tällöin alkupiste hirven etsinnälle on selvillä ja jäljitys on tehokas.

6. Muista aina, että pieninkin epäilys osuman laadusta osumamerkkien perusteella on hyvä syy ampua hirveen toinen osuma. Kaksi reikää hirvessä on aina huomattavasti pienempi ongelma kuin se, että hirvi menetetään sen vuoksi, että virhettä ei pyritä korjaamaan.

Nämä kuusi sääntöä liittyvät kaikki hirven ampumiseen ja sen jälkeen välittömästi seuraaviin tapahtumiin. Nämä on hyvä pitää erillään seuraavista jahdin järjestelyyn liittyvistä listauksista. Metsästyksenjohdollinen lista on toisenlainen ja on muistettava, että kyttäyspyyntikin on määrätyllä tavalla johdettua metsästystä, vaikka paikalla ei lain mukaan tarvitsekaan olla metsästyksenjohtajaa. Hirvijahdissa onnistumiset ja epäonnistumiset jakaantuvat kollektiivisesti, joten hyvin johdettu ja järkevästi toteutettu kyttäysjahti on kaikkien etu.

Tässä metsästyksenjohdollinen ohje:

1. Ennen kuin kukaan menee kyttäämään itsekseen, on kyttääjältä syytä löytyä valmiudessa oleva tukiverkosto. Tämä tarkoittaa jälkikoiraa ja ohjaajaa, kalustoa ruhon kuljettamiseen ja mahdollisesti tarvittavaa apua saaliin käsittelyketjun joka vaiheeseen. Ilman tätä verkostoa kyttäämään ei pidä mennä.

2. Sopikaa yhteiset reunaehdot kyttäysjahdille. Erityisesti kannattaa huomioida se, että hirveä ei kannata ampua ilman valoisuuden antamaa etsintäpuskuria. Tämän vuoksi hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että erityisesti iltapassitus lopetetaan siinä vaiheessa kun auringonlaskuun on aikaa esimerkiksi 30 minuuttia. Tällöin on vielä mahdollista havainnoida tarkka paikka josta hirvi poistuu suojaan ja myös ampujan toimesta tapahtuva etsintä on tehokasta vielä kolmisen varttia laukauksesta.

3. Ilmoitus riistalaukauksesta on syytä vaatia tekemään aina heti kun hirven edesottamusten seuranta saadaan päätökseen, eli joko nähdään, että hirvi on kuollut tai kuullaan sen kuolinjuoksun päätös. Tällöin ampuja antaa yleensä rehellisimmän näkemyksensä tapahtumista ja tällä on usein suuri merkitys jos tilanteesta kehittyy jäljitystapahtuma. Tämä myös antaa taustajoukoille lähtökäskyn ja apu on paikalla nopeasti.

4. Tilanteessa, jossa kyttääjän toimesta tapahtuva ruhon etsintä ei tuota tulosta on ensiarvoisen tärkeää lopettaa turha etsintä ja kutsua apuun jälkikoira ohjaajineen. Jälkikoiran käyttö on oma taiteenlajinsa, mutta nyrkkisääntönä voidaan sanoa seuraava: käytä aina kytkettyä koiraa, joka on jälkiuskollinen ja jolla on näyttöjä jäljityksestä. Vaikka seuran hirvikoiramiehet olisivat kuinka innokkaita hyvänsä löysäämään hakuun oman hirvikoiransa, tulee tämä estää kaikin keinoin. Irrallaan toimivat koirat sotkevat hyvin usein jäljityksen ja lähtevät elävien hirvien perään. Tällöin käy pahimmillaan niin, että laukaus tuomitaan pikaisesti ohilaukaukseksi ja viikon päästä pellon reunasta löytyy korppien säestämänä mädäntyvä hirvenraato.

5. Käyttäkää opetusmielessä jälkikoiraa silloinkin kun sille ei ole tarvetta. Tällä tavalla pidätte huolen siitä, että tarvittaessa jälkikoiria löytyy, eikä homma ole yhden kortin (koiran) varassa.

6. Älkää arvostelko osumaa jos hirvi päätyy orteen asiallisen keuhko-osuman seurauksena. Päähän ja rankaan ampumista ihannoiva vouhkaaminen on ärsyttävää ja kertoo lähinnä arvostelijoiden kyvyttömyydestä ymmärtää jahtia kokonaisuutena. Kuollut ja asiallisesti ammuttu hirvi on aina mukava asia ja tätä lopputulosta ei kannata riskeerata tyhjänpäiväisen arvostelun pelossa.

7. Käsitelkää jokainen kaato opetusmielessä, jotta jahdista kertyisi mahdollisimman paljon tietoa. Käsitelkää ongelmatapaukset erityisen huolellisesti ja ennen kaikkea asiallisesti, jotta niiltä osattaisiin jatkossa välttyä ja jotta myös niistä opittaisiin mahdollisimman paljon.

Muuta muistettavaa

Huomionarvoinen seikka hirven kyttäyspyynnissä on jahdin luonteen poikkeavuus muihin jahteihin. Toisin sanoen kyttäyspyyntiin tottumattomat törmäävät usein aivan valtavaan ”heeberiin” (buck fever, horkka, adrenaliinipiikki jne), joka on poikkeuksellisen voimakas. Tämä johtuu pääasiassa siitä yksinkertaisesta syystä, että kyttäyspyynnissä odottava vaihe on oikeastaan nollavireystason toimintaa, jossa metsästäjä lähinnä pysyttelee hereillä. Hirven tullessa näkyviin, muuttuu tilanne täysin ja yhtäkkiä metsästäjän tulisikin olla tilanteessa, joka vaatii toimenpiteitä. Oma suositukseni on se, että tämän tärinän kannattaa antaa mennä ohi. Se kuuluu jahtiin ja sen alaisuudessa ei kannata tehdä päätöksiä eikä ensinkään ampua mitään jos ristikko ei meinaa pysyä edes kohtuudella tavoitellussa osumapisteessä. Tämä on hyvä tiedostaa jo etukäteen, jotta sen vallassa ei tee kaikkia mahdollisia virheitä (auttaa kivääriä, ampuu ”lavan taakse”, kolistelee tornista alas hirven vielä ollessa hengissä ja ramppaa paniikissa edestakaisin jälkiä pitkin niin kauan, että koko seutukunta on täynnä kyttääjän levittämiä hajuja).

Vaikka lista saattaakin tuntua pitkältä ja ongelmapainotteiselta, johtuu tämä vain siitä, että kyttäysjahti oikein toteutettuna vaatii myös muuta kuin hirvimiehen pellon reunaan. Oikein toteutetussa jahdissa mietitään etukäteen vastaukset kysymyksiin, joita jahdin aikana saattaa tulla vastaan. Etukäteen suunnitellut toimintamallit ovat varautumista ja niillä jahdista saadaan menestyksekäs ja sujuva.

Hyvää ja antoisaa hirvijahtia!

Lue myös

Koppelohommissa

Arto Määttä

Haulikkomies vai kiväärimies – riippuu vuodenajasta

Arto Määttä

Kettukivääri aloittelee tositoimia

Arto Määttä