Aseet & optiikka

Peurapassiin .340 Weatherby Magnum

Potkua passiin on tarjolla magnum-maanikoille, kun käsikynkässä kulkee .340 Weatherby Magnum. RIISTA tutustui jytkyyn kaliiperiin ja sitä ampuvaan Weatherby Mark V -kivääriin Viitasaarella.

Jytym, jytym! Kova on potku ja paukahdus, ja kirpeä on ruudin katku, kun viitasaarelainen metsästäjä ja aseharrastaja Juha Hirvonen käskee hännättömät hyökkäykseen Ilmolahden ampumaradan 100 metrin radalla.

Äänessä on Hirvosen luottorauta valkohäntäpeuran kaatoon: Weatherby Mark V -merkkinen suurriistakivääri melko harvinaisessa .340 Weatherby Magnum- kaliiperissa.

”Voehan sitä aina pinskillä läpsytellä ja läpsytellä, mutta sitte, ku haluttaa tuuletella, kaivetaan maknumi kaapista”, Hirvonen puhelee.

Huomio kiinnittyy Mark V:n tasapainoiseen ja siroon olemukseen, vaikka ase ei ole suinkaan pienikokoinen eikä kevyt. Raudat on viimeistelty hyvin. Järeässä lukkopultissa on yhdeksän sulkuolkaa.

Tukki ei ole alkuperäinen, vaan Ferlachin kylän tukkiseppien käsityönä pähkinäpuusta valmistama, ja sen kyllä huomaa. Tässä tapauksessa tukki on monin verroin arvokkaampi kuin aseen raudat.

Aseeseen on kiinnitetty valovoimainen Schmidt und Bender 2,5–10×56 variaabeli nelikyntisin hakasjaloin.

”Hankin tämän arvoaseiden huutokaupasta takavuosina. Hintalapussa luki 15 000 markkaa. Pulitin summan kiltisti, että varmasti saisin aseen. Mukana tuli tolkun annos Weatherby-merkkisiä patruunoita.”

Rekyyli on riittävä

Rekyyliherkille ampujille kaliiperi ei siis sovellu, mutta pinttyneimmällekin magnum-maanikolle .340 Wby Mag:n potku on varmasti enemmän kuin riittävä.

Kaliiperi ei ole parhaimmillaan tarkkuusammunnassa ainakaan, jos laukausmäärät ovat suuria. Ilman suujarrua tai äänenvaimenninta olkapää mustuu alta aikayksikön.

Kipurajana lienee perättäistä 10 laukasta, eli käytännössä rataharjoittelu saattaa tyssätä kiikarin kohdistukseen.

Metsällä asia onkin toinen. Jos ampuja saa maistella .340:n tehoa olkapäällään, niin hankalaa on vastapuolellakin.

Hirvonen toteaa, että valkohäntäpeura on pudonnut joka kerralla niille sijoilleen, kun sitä on .340:llä ammuttu.

”Raanakoita ei ole tarvinnu jäljittää pimeässä. Yöt on nukuttu hyvin.”

.340 Wby Mag sopii hyvin pelloilta ja ruokintapaikoilta pyyntiin varsinkin silloin, kun ammuttu riista ei saa päästä metsänpiiloon. Esimerkiksi, jos oma metsästysalue on pieni, tai jos käytössä ei ole jälkikoiraa.

Tekee siistin reiän
Moni pienemmän ja perinteisemmän hirvieläinkaliiperin nimiin vannova moittii .340 Wby Mag:ia – ja muutamaa muutakin magnumia – lihanpilaajaksi, vaikka ei olisi vastaavilla koskaan ampunut.

Asiassa on perääkin. Entisaikoina luodit olivat heikkorakenteisempia kuin tänä päivänä, ja nopea luoti tuhosi kudoksia pirstaloituessaan.

”Olkaluuhun osuessaan kaliiperi kuin kaliiperi, ja luoti kuin luoti tekee rumaa jälkeä. Kannattaa mieluummin ampua lavan taakse kuin hirvitaulun napakymppiin”, Hirvonen huomauttaa.

Kari Lindholm

Oikaisu. Toisin kuin Riista numero 10 oli mainittu, asetta koeammuttiin 100 metrin, ei 300 metrin radalla.

Lue myös

YouTuben asetähti piipahti Suomessa

Pekka Mommo