Aseet & optiikka

Keventäjän jänispyssy 

Kaksi kevyttä dreeverini Carola ja Beretta 690 Field III kaliiperissa 20.

 

Pitkään se ajatus kypsyi. Olin kyllästynyt rettuuttamaan jo ajat sitten painavaa haulikkoa. 20 kaliiperin Beretta karisti kilot käsistä. 

 Ensimmäinen omalla rahalla ostettu haulikko oli 12 kaliiperinen pumppu, Remington Wingmaster mangnum. Se oli mahtava tulikeppi, kun putken työnsi täyteen magnumeita. Kerran annoin sulkutulta jänikselle niin tanakasti, että jahtikaverini Pietikäisen Pentti totesi kaadolla: ”Taisi lähteä kaksikin kutia kerralla”.  

Pentin olalla keikkui yksipiippuinen Baikal, oli kuulemma kevyt kantaa. En ymmärtänyt silloin.  

 Olen aina pitänyt puolareista, kaksipiippuisia karsastin. Yksi sellainen meillä oli, mutta sen kolhous ei innostanut. Mutta kun ikää tulee, tulivoiman lumo hiipuu 

 Vaikka junnuna Remmari lauloi ja vyö tyhjeni pateista, kiinnostus kevyttä haulikkoa kohtaan jäi itämään. Se johtui naapurin Kalervon 16 kaliiperisesta rinnakkaispiippuisesta haulikosta. Merkkiä en muista, luultavasti Suhl. Pääsin pyörittelemään sitä kädessä muutaman kerran ja se oli kuin karkki 30 tuumaisen Remingtonin rinnalla.  

Tunne unohtui vuosikymmeniksi, kunnes palasi viime vuonna. Halusin siron ja kevyen haulikon, jänispyssyn. 

 Joitakin vuosia kyttäsin poliisin asehuutokaupasta kaskymppistä. Niitä putkahti listalle harvakseltaan. Usein ase oli 220 Valmet, joka oli valmistettu 70-luvulla. Joskus aseen kyljessä luki Savage. Sillä nimellä Valmetia myytiin Amerikan markkinoilla. Poliisihuutokaupan nuijamies napautti niitä uusille keventäjille yleensä 200-400 eurolla. Niille oli aina ottaja, toisin kuin 16 kaliiperin haulikoille. Ne väännettiin mutkalle.  

 Lopen ampumaradalla pääsin kokeilemaan Sakon Road Showssa livenä 20 kaliiperin Beretta 690 Field III- haulikkoa. Se tuntui heti hyvältä: Siro, kaunis, veikeän terävä rekyyli ja kiekot tippuivat. Voin sanoa, se oli rakkautta ensi tapaamisella. 

 Sen olen matkan varrella oppinut, että aseen pitää miellyttää silmää. Lehtokurpat lukkorunkoon ja tummaan kaunista puuta tukkiin niin asetta katselee ilokseen passissa. Ei kun keppi tilaukseen.  

 Riista ase-ekspertti Arto Määttä kehotti ottamaan aseen 30 tuuman piipulla. ”Tasapainottaa huomattavasti kevyttä asetta”, Arto korosti.  

Jukka Ketola Sakolta puolestaan opasti.   ”Älä masennu, jos ei heti osu. Se on erilainen kuin 12 kaliiperinen. Pientä ryyniä piippuun 

Jukka tietää mistä puhuu, sillä hänellä on myös samanlainen haulikko. Kuuntelin tietäjiä tarkalla korvalla ja painoin vinkit visusti mieleeni.   

 Sain haulikon, kun jahtikausi oli jo kuumimmillaan. Pari kyyhkypassia alla suuntasin pohjoiseen. Harmitti kun en ehtinyt radalle. Ase oli edelleen arvoitus.  

 Todellisen tulikasteen Beratta sai tuntureilla riekkojahdissa. Kun kaksi tulikuumaa setteriä haravoi avotunturia, killui 20 kaliiperinen olalla.  

Sitä. Oli. Ihana. Kantaa.  

 Juuri tätä olin kaivannut; kevyt, näppärä ja siro haulikko. Tuntui, että se kulki kuin itsestään mukana. Ei tullut mieleenkään laittaa hinaa, eikä se oikein siihen sovikaan.  

 Ensimmäiset riekot pummasin puhtaasti. En malttanut päästää melkein jaloista lähteviä lintuja tarpeeksi etäälle. Kakskymppisen kuvio on tiukempi kuin 12 kaliiperisenAsiaa ei helpottanut sekään, että piipunsuulla oli liian tiukat supparit. Patruunaksi valitsin vinkkien pohjalta Federalin Prairie Stormin haulikoolla 6. Latausta on 34 grammaa, eli ihan normaali määrä.  

 Mutta en masentunut, ja niin vain lintuja alkoi tippua kenttään. Vaikka ase painaa vain 2,7 kiloa, on se tasapainoinen ampua. Osuutta aasiaan lienee Arton 30 tuumalla. Aseen keveyden todella tunteen käsissä ja hartioissa päivän päätteeksi. Ei tuntunut missään.  

 Usein kuulee, että kakskymppinen sopii naisille ja nuorille juuri keveyden ja siron olemuksen vuoksi. Eittämättä näin on, mutta sopii se kyllä aivan yhtä hyvin raavalle miehellekin 

Keveys on ollut Riistassa esillä viime aikoina muun muassa kivääreissä, optiikassa, vaimentimissa ja vaikkapa metsästyskengissä. Aseen keveys ei ole harhaa, kun sitä kannetaan päivästä toiseen. Nykyään keventäminen on monissa tapauksissa mahdollista kehittyneiden valmistustekniikoiden ja keveämpien materiaalien myötä.  

Itse olen keventänyt jo kengissä, vaatteissa, repussa, kiväärissä ja nyt haulikossa. Jokainen poisjäänyt gramma on tuonut iloa eräpäivään.  

 Tuntureilta matka kulki Etelä-Savoon jänisjahtiin. Carola-dreeverin ajo kulki ja jäniksiäkin oli mukavasti. Muutan pitkäkorvan voisi poksauttaa.  

 Puula oli vielä sula, kun ajo lähti liikkeelle ihan rannasta. Jänis meni poispäin, mutta kääntyi takaisin. Olin passissa mökkitien risteyksessä.  

Ja niin jänis tuuppi tulemaan pitkin tietä. Nostin hitaasti poskelle, annoin tulla lähemmän ja Beretta sylky tulta. Jänis tipahti heti. Siinä se oli, jänismiehen ensimmäinen 20 kaliiperilla ammuttu pupu.  

Mutta ei takuulla viimeinen.

Pekka Mommo  

Lue myös

Nuoren metsästäjän syttörauta

Pekka Mommo

Työmiehen tähtäimet – Testissä kiikaritähtäimet alle 500 euroa

Pekka Mommo

Kuusipuolikkaat valokeilassa – 6,5×55 SE vs. 6.5 Creedmoor

Pekka Mommo