Koirat

Noutaja tulee – käyttölinjaiset labbikset viedään käsistä

Jahtilabradorien suosio on huimassa kasvussa. Englantilaisille roduille tyypilliseen tapaan labradori on jakautunut näyttely- ja metsästyslinjaan, mutta ne rekisteröidään silti samaksi roduksi.

 

Yhä useampi valitsee kaverikseen metsästyslinjaisen labradorinnoutajan. Rekisteröinnit ovat huimassa kasvussa. Monikäyttöisen rodun suosiossa on myös ongelmansa, sillä metsästäjille ei tahdo aina riittää pentuja.

Parikymmentä noutajaa ohjaajineen toljottelee kesään puhkeavaa luontoa kemiläisellä kulopellolla. Länsi-Pohjan noutajakoirayhdistyksen kokenut labradorimies Timo Pennanen on lupautunut pitämään koulutuspäivän seuran aktiiveille kiitokseksi heidän talkooaktiivisuudestaan. Toukoaurinko porottaa, vaikka kello käy vasta aamukymmentä. Tulee kuuma päivä.

Koirissa on monenlaista noutomaattia. On näyttelylinjaisia kultaisia, sileäkarvainen noutaja, ruskea näyttelylinjainen labradorinnoutaja, mutta ylivoimaisesti pisin rivi koostuu metsästyslinjaisista labradorinnoutajista.

Jahtilabradorien suosio on huimassa kasvussa. Englantilaisille roduille tyypilliseen tapaan labradori on jakautunut näyttely- ja metsästyslinjaan, mutta ne rekisteröidään silti samaksi roduksi. Labradorin rekisteröinnit ovat tuplautuneet 2000-luvulla noin tuhannesta rekisteröidystä koirasta yli kahteen tuhanteen.

Metsästyslinjaisten suhteellinen kasvu on ollut vielä kovempaa. Labradorien rotuyhdistyksen, Labradorinnoutajakerhon aktiivi ja ulkomuototoimikunnan jäsen Lotta Vuorinen kertoo, että metsästyslinjaisten osuus oli vuosina 1998-2007 noin 11 prosenttia kaikista labradoreista. Vuonna 2017 osuus oli jo 26 prosenttia ja viime vuonna 19 prosenttia. Vuonna 2017 metsästyslinjaisia rekisteröitiin 546, viime vuonna luku oli 413.

Labbis ei vettä pelkää. Se on myös melko helposti koulutettavissa oivaksi noutajaksi.

 

Timo Pennanen marssii kenturalle ja alkaa kertoa päivän kulusta koulutettaville. Noutajatreeneissä- ja kilpailuissa on yksi korvinkuultava ero minkä tahansa muiden koiratyyppien pippaloihin. Koirat ovat hiljaa. Yksikään koira ei vingu, riehu, hauku eikä rähjää. Ainoastaan muutaman kuukauden ikäinen metsästyslinjainen labradorin pentu pyörähtelee emäntänsä pitämässä hihnassa vähän levottomana. Muut odottelevat touhun alkamista yhtä laiskan oloisina kuin ohjaajansakin.

Helppous ja vaivattomuus ovat avaintekijöitä, kun ihmiset kiinnostuvat metsästyslinjaisesta labradorista. Labbisten tervepäisyys kiehtoo kaikkia koiranottajia, mikä näkyy kasvattajien mukaan pentujen huimana kysynnän kasvuna.

Myös metsästäjät vaihtavat haastavampia rotuja labradoriin. Ypäjäläinen kasvattaja Susanna Särkijärvi kertoo, että jokaisessa viimeisissä neljässä, viidessä pentueessa on ollut pennunottajia, jotka ovat vaihtamassa metsästyskoirarotua.

–Syyksi pennunostajat sanovat pääsääntöisesti sen, että labradori sopii paremmin myös perhekoiraksi ja muuhun harrastukseen. On siis haluttu ottaa myös perheen muut jäsenet huomioon. Sitten on myös niitä, jotka ovat nähneet seisojia ”tarpeeksi” ja todenneet labradorin paremmaksi tai helpommaksi vaihtoehdoksi. He, jotka vaihtavat suomenpystykorvan labradoriin, kertovat syyksi metsästysalueidensa muuttumisen, Särkijärvi kertoo.

Metsästyslinjaisten labradorien kasvattaja ja noutajia ammatikseen kouluttava Tomi Sarkkinen näkee jahtilabradorien yleistymisen syyksi myös sen, että koirien yleistyessä yhä useampi metsästäjä näkee niitä työssään.

– Tietoisuus lisääntyy. Kun vuonna 2000 aloitin, pari seisojakaveria kysyi, että miksi ihmeessä otan tuollaisen enkä saksanseisojaa. Nyt he eivät enää seisojia passijahteihin otakaan.

Metsästyslinjainen labradori on jalostettu hyvähermoiseksi passikoiraksi, jolla on kyky nostaa ja laskea viretilaansa nopeasti. Hyvin koulutettu, tervehermoinen labradori on täysin äänetön ja huomaamaton passikaveri, joka käskyn saatuaan lähtee räväkästi töihin.

Hallittavuutensa ja oppivaisuutensa takia se soveltuu moneen lajiin toko-harrastuksesta tullin virkakoiraksi tai homekoiraksi. Tomi Sarkkinen näkee, että monikäyttöisyys voi kuitenkin olla myös riski.

–Eniten olen huolestunut siitä, ettei metsästäjille tahdo riittää koiria, Sarkkinen sanoo.

Moni kasvattaja on kovasti titteleiden perään, joten koirat myydään mieluiten aktiivisille koeharrastajille, myös noutajalajien ulkopuolelle, kuten PK-lajeihin, tokoon tai agilityyn. Silloin on vaarana, että jalostuskoirien ja niiden jälkeläisten kykyä työskennellä alkuperäisessä työssään ei testata lainkaan.

–Kaikilla kasvattajillakaan ei ole ymmärrystä, mitä metsästyskoiralta vaaditaan, Sarkkinen sanoo.

Sarkkisen mielestä noutajat pitäisi testata nimenomaan metsällä. Noutajien yleisimmissä koemuodoissa nome-B:ssä ja working testissä testataan monia tärkeitä noutajan ominaisuuksia, muttei esimerkiksi sitä, onko koiralla riittävästi luonnetta tarttua haavoittuneeseen lintuun.

Nome-B:ssä koirat testataan kylmällä riistalla tai dameilla. Working testissä eli WT:ssä on käytössä damit eli kankaasta tai muovista valmistetut noutoesineet. Nome-A:ssa koira hakee lämmintä riistaa.

Kun koiria ei käytetä noutotyöhön, syntyy linjoja, joiden metsästysominaisuudet eivät ole kunnolla tiedossa. Sarkkinen vertaa sitä tilanteeseen, jossa jätettäisiin terveystutkimukset muutaman sukupolven ajaksi tekemättä. Riski menettää metsästyskoirasta jotakin olennaista kasvaa.

Sarkkinen pelkää, että labradorirotu jakaantuu vielä kerran. Näyttely- ja metsästyslinjaisen lisäksi muodostuu käyttölinjainen labradori, jonka hermorakenne ja metsästysominaisuudet eivät ole enää sellaiset kuin metsästyslinjaisilla.

–Tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä, mutta  nämä ovat riskejä, mitä voi tulla eteen, Sarkkinen sanoo.

Vesi nousee lutakosta pisaroiksi ilmaan kun metsästyslinjainen labradori Veli ryntää työhönsä. Kohta Veli palaa dami suussa omistajansa Jaakko Seppäsen luo. Se luovuttaa damin ja saa sen jälkeen luvan ravistaa vedet turkistaan.

Veli, oikealta nimeltään Siipiveikon Jytisevä Jänkä, on Keminmaassa asuvan Seppäsen kolmas ja ensimmäinen puhtaasti metsästyslinjainen labradori. Seppänen on Velin kanssa Pennasen koulutuksessa aloittamassa matkaa kohti kesän kisoja ja syksyn jahteja.

Nämä vesileikit hän käy toimittajan pyynnöstä tekemässä sivusta muusta ryhmästä, jotta toimittaja saa kuvausrauhan.

Seppäsen ensimmäinen labbis Maija oli näyttelylinjaa. Se oli mukava ja sopuisa perhekoira, joka jaksoi kyllä istua passissa hienosti, mutta noutajan työhön siitä ei ollut. Sekalinjainen Simo taas on toinen ääripää. Sen työmotivaatio on hirmuinen, mutta koira on turhan kuuma. Simosta on silti tullut vanhemmiten hieno metsästyskaveri ja se on saavuttanut myös Lapin piirinmestaruuden Nome-B:ssä.

Nuoresta Veli-koirasta Seppänen lähti hakemaan Maijan ja Simon parhaita ominaisuuksia. Hyviä hermoja ja kovaa moottoria.

–Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen.

Velillä on jo ykköstulokset alokas-luokasta niin Nome-B:ssä kuin Working testissäkin.

Rodun helppous ja suuri miellyttämisen halu viehättävät Seppästä. Hän halusi on/of f koiran, joka tekee täysillä silloin kun tekee ja sitten kun ei tehdä, se rauhoittuu. Seppästä miellyttää noutajissa myös se, että niitä voi treenata kotipiirissä vähän kerrallaan, mutta työ vie silti koiraa eteenpäin metsästyskoirana.

Noutajan kanssa ei tarvitse matkustaa fasaanipelloille tai metsiin treenaamaan niin kuin seisojan kanssa. Noutajan kanssa ei tarvitse viettää pitkiä syksypäiviä metsässä harjoittelemassa riistan kanssa toimimista niin kuin vaikkapa ajokoiran tai hirvikoiran kanssa.

Toisin sanoea noutaja sopii kiireisen nykyihmisen arkeen paremmin kuin moni muu metsästyskoiratyyppi. Se lienee yksi syistä, miksi jahtilabradorien määrät kasvavat.

Sekin etu noutajilla on verrattuna muihin koiriin, että noutajan treenit ja kilpailut voi tehdä kesäaikaan, jolloin syksyn voi pyhittää pelkästään olennaiseen, metsästykseen.

Jaakko Seppänen heittää damin veteen kerta toisensa perään. Veli katsoo tarkasti tiputuspaikan ja odottaa lupaa mennä. ”Nouda” kuuluu pyyntö ja Veli ampaisee jälleen pitkällä loikalla veteen.

Jaakko Seppäselle metsästys on labradoriharrastuksessa kaiken toiminnan perusta. Noutajien kokeet, nome-B ja working test, palvelevat metsästystä.

Tavoitteellinen kilpaileminen patistaa harjoittelemaan koiran kanssa erilaisia metsästyksessä eteen tulevia tehtäviä, kuten markkeerausta, ohjausta ja vapaata hakua.

Markkeerausharjoituksissa harjoitetaan koiran kykyä nähdä ja muistaa pudottamansa riista. Ohjaus taas tarkoittaa sitä, että omistaja saa ohjattua koiran haluamaansa paikkaan. Vapaassa haussa koira tekee itsenäistä hakutyötä.

Kilpailulajit myös kehittävät koiraa paremmaksi metsästyskoiraksi. Working testissä korostuu tottelevaisuus, kuten seuraaminen ja ohjattavuus. Nome-B:ssä taas katsotaan metsästyksellisempiä asioita: vapaata hakua, riistan käsittelyä ja hakusitkeyttä.

Damit lentävät, Veli tekee työtä innokkaasti isäntäänsä kuunnellen. Kun kuvaussessio on ohi, kaksikko palaa muun ryhmän mukaan.

Pellolla parikymmentä noutajaa istuu rivissä ilman ohjaajiaan Pennasen malttiharjoituksessa. Kukaan ei karkaa, kukaan ei vingu eikä hauku.

Erittäin noutajamaista toimintaa.

Pekka Juntti, teksti ja kuvat

Lue myös

Hirvimetsän kuningatar

Pekka Mommo

Pienet rusakkoajurit jäljillä

Pekka Mommo

Uudet rokotusmääräykset voimaa

Pekka Mommo