Aseet & optiikka

Tonnilla hämärään- Testissä x56 kokoluokan hämärätähtäimet

Hintarajoitetut testit ovat kysyttyjä vuodesta toiseen. Optiikan kova kärki menee menojaan ja hinnat sen mukana. Yleisön pyynnöstä testasimme edullisemman keskiluokan kuulumiset. Julkaistu Riistassa 2/2019.

 

Kyselimme lukijoiden mielipiteitä hintarajoitettujen testien hintarajoista ja päällimmäisistä toiveista testattavista tähtäintyypeistä. Esiin nousi kaksi hintaryhmää ylitse muiden. Ensimmäinen oli noin tonnin, tai mieluummin alle kyttäystähtäimet 56 millimetrin objektiivilinssillä.

Toinen oli enintään 500 euron päiväjahtitähtäimet. Ensimmäisenä testaamme näistä hintaryhmistä kyttäystähtäimet, joita testiin saatiin kuusi kappaletta.

Jatkuvuus on kiikaritestaamisen peruspilari. Testi tähtäinten hämäräominaisuuksista toteutettiin samanlaisena kuin aiemminkin. Kettusiluetti aitoine häntineen asetetaan 150 metrin etäisyydelle kopista lumimaan aikana.

Tämä etäisyys on suurempi kuin keskimääräinen ampumaetäisyys, mutta ei suinkaan epätavallinen. Testiryhmään kelpuutimme tällä kertaa vain kokeneita kyttääjiä.

Testi tehtiin tutussa paikassa ja tutuilla metodeilla. Testaaja arvioi tähtäimiä, avustajan hoitaessa tähtäinten vaihdot.

Huippuluokan tähtäimissä nähty kehitys on valunut myös edullisempiin putkiin. Tähtäinten optiikan laatu parantuu jatkuvasti, samoin tähtäinten mekaniikka ja elektroniikka. Hyviksi havaitut tekniset ratkaisut tulevat hiljalleen itsestään selvyyksiksi ja ne ovat uusissa malleissa jopa odotusarvo.

Nykyään esimerkiksi tähtäimen näkökentän supistumista alasuurennoksilla ei hyväksytä, samoin tähtäysristikoiden ja punapisteiden ominaisuuksissa on tultu valikoiviksi. Valmistajat tietävät tämän ja ovat myös vastanneet huutoon.

Muutos positiiviseen

Kymmenisen vuotta sitten, Riistan ensimmäisen kiikaritähtäinvertailun aikoihin, hämäräkäytön totisimpaan lajiin sopivien tähtäinten määrä oli suppea jopa huippumerkeillä. Ristikot perustuivat tuolloin pääasiassa vanhoihin eurooppalaisiin ristikkotyyppeihin ja ne noudattelivat valopisteitä edeltänyttä aikaa.

Tuolloin vain Zeiss ja Swarovski olivat päässeet irti vanhoista ajatuksista. Näissä ristikot olivat avarampia, punapisteiden hoitaessa pääroolin tähtäämisessä.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Jo aiemmissa vertailuissa ja testeissä on huomattu uudempien keskihintaisten tähtäinten nousseen lähemmäs aiempien sukupolvien huipputähtäimiä.

Valopisteiden laatu on parantunut useilla merkeillä ja valopisteiden tehokkuutta on säädetty erityisesti voimakkuustason alapäässä. Tämä ei ole vaatinut muuta kuin tasaista palautetta valmistajien suuntaan. Suinkaan aina kyse ei ole siitä, että valmistajat eivät osaisi tehdä jotain, vaan kyse on enemmänkin, että he eivät tiedä mitä kuluttajat haluavat. Tämän vuoksi palautteen antaminen on tärkeää.

Pienpetokyttäykseen ominaisuuksiltaan riittävien tähtäinten määritelmä on selkeä. Ennen vanhaan tähtäimet sanelivat useimmissa tapauksissa ampumaetäisyyksien ylärajat. Nykyään aseiden point black range määrittää käytännöllisten ampumaetäisyyksien rajat keskimääräisissä talvisissa kyttäysolosuhteissa. etäisyysalue, jolla luodin lentorata ei vaadi korosuuntaista kompensointia.

Tämä tarkoittaa sitä, että luoti lentää tällä etäisyydellä koko ajan niin lähellä tähtäyslinjaa, että osuma on riittävän lähellä tavoiteltua tähtäyspistettä. Tyypillisesti tämä etäisyys on nykyaikaisilla kivääreillä piipun suulta noin 175-225 metriin saakka. PBR riippuu muun muassa kohdistusetäisyydestä, luodin lähtönopeudesta ja luodin ballistisesta kertoimesta.

Pienpetojen kyttäyspyyntiin sopivien tähtäinten vaatimustaso on siis noussut. Nykyään tämänkin testin 150 metrin testietäisyys on siis vähimmäisvaatimus tähtäimille, sillä valtaosa kivääreistä hoitaa vielä tällaiset etäisyydet.

Tonnilla laatua

Optiikassa hoetaan usein ”markalla saa markan tavaran” tyyppisiä mantroja. On kuitenkin muistettava, että huipputason tähtäimissä laatu ei ole ainoa hintaa korottava tekijä. Valmistusmaa, mallisarjojen laajuus, vaihtoehtojen määrä ja valmistettavien tähtäinten pienet kokonaismäärät vaikuttavat hintaan melkeinpä yhtä paljon kuin tähtäinten ominaisuudet.

Jos tähtäimiä valmistetaan paljon, mallien määrä on suppea ja vaihtoehdot esimerkiksi ristikoissa vähäisiä, päästään suuriin mallikohtaisiin valmistusmääriin. Tämä alentaa tähtäinten hintaa, eikä kyse ole täten lineaarisesta heikennyksestä suorituskyvyssä tai laadussa.

Tonnin hintaluokan tähtäinten valmistusmäärät ovat suuria lähinnä siitä syystä, että nykyään tähtäinvalmistajien pyrkimyksenä on tarjota samoja tuotteita kaikille päämarkkina-alueille.

Samat tähtäimet ovat myynnissä siis Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa. Keskittymällä kaikille markkinoille samoilla tuotteilla, on valmistajien mahdollista lisätä mallikohtaisia valmistusmääriä ja hinnat pysyvät kilpailukykyisinä. Tonnin luokassa vastinetta rahalle on kosolti.

Suomalaiselle kuluttajalle tähtäinvalmistajien kilpajuoksu keskiluokasta näkyy säästönä. Nykyään tonnin hintaluokassa on jo täysin sopivia vaihtoehtoja pienpetojen kyttäyspyyntiin. Siinä missä kymmenisen vuotta tähän hommaan vaadittiin alan huippua, päästään kettujahtiin nykyään alle puolet pienemmällä sijoituksella.

Pimeässä totuus paljastuu

Testin pääpaino on luonnollisesti pimeässä. Pimeätestaamisessa paljastavimmaksi tekijäksi tähtäimen sopivuudesta käyttötarkoitukseen on noussut nopeus, jolla testaaja löytää kohteen maastosta ja vahvistaa avustajille kohteen olevan ammuttavissa.

Avustajat tekevät testaajan käyttämästä ajasta omat päätelmänsä ja huomauttavat, jos kahden tasaväkisen tähtäimen välillä on selvä ero ampumatilanteen saavuttamiseen käytetyssä ajassa. Tällöin vaaka kallistuu nopeamman suuntaan.

Tähtäämisen tai kohteen löytämisen ”tökkiessä” testaaja ja avustaja pyrkivät aina selvittämään pääsyyn hitaudelle. Tämä syy kirjataan ylös ja se vähentää pisteitä niiltä osa-alueilta, joita testin pisteytystaulukossa arvioidaan.

Esimerkiksi liian peittävä ristikko tai liian kirkas valopiste vähentävät ristikon ja valopisteen pisteitä. Samaten liian suppea näkökenttä hidastaa kohteen löytämistä ja tähtäämistä ja tämä vähentää näkökenttäpisteitä.

Pimeätestin yhteydessä arvioitiin myös valokytkimet, suurennuksen säätörenkaan käyttö ja suurennusasetuksen havainnointi. Huomiota kiinnitettiin erityisesti kylmän, pimeän ja stressin vaikutukseen. Parhaiten pärjäsivät ne, joiden käyttö on intuitiivisinta ja vaivattominta, heikoimmin ne, joiden asetuksia oli vaikea tai tunnoton muuttaa tai joiden mekaanisia asetuksia ei voi havainnoida päällisin puolin.

Varmat valinnat kaikilta ominaisuuksiltaan ovat Meopta, Steiner ja Zeiss. Nämä kolme tähtäintä ovat käyttöominaisuuksiltaan liki identtisiä, eivätkä tuota yllätystä käyttäjilleen.

Täydet pisteet tarkoittavat sitä, että suurennusasetuksen voi tarkistaa joko katsomalla tai kokeilemalla, suurennusta voi kääntää pakkasellakin eri asetukselle ja valopisteen saa kytkettyä päälle tai pois kintaat kädessä.

Tämänkertainen testiotos on aiempiin testeihin verrattuna suppea. Kuuden tähtäimen pyörittely pimeässä osoittautui huomattavasti helpommaksi kuin suuremman ryhmän testaaminen. Periaate oli kuitenkin sama, eli ryhmä pyrittiin jakamaan karkeasti suorituskyvyn mukaisiin pienryhmiin ja asettamaan sitten toisiaan lähempänä olevat tähtäimet järjestykseen.

Niin sanotulla tähystyssuurennuksella ryhmä jakautui vasta kahtia, eli kyydistä putosivat valopisteiden liiallisen kirkkauden takia Leupold ja Burris. Loppujen neljän tähtäimen järjestäminen 8x suurennuksen perusteella oli vaikeaa ja testaajien näkemysten välillä oli eroja. Jokainen testaaja tuskaili vielä tässä vaiheessa tähtäinten tasapäisyyden kanssa.

Käännettäessä suurennus ensin 11x lukemaan ja tämän jälkeen vielä 12x lukemaan, alkoi tähtäinten välille tulla eroja. Selvimmin kärkeen nousivat Zeiss ja Meopta. Zeiss pärjäsi kirkkaalla kuvallaan ja Meopta taas testin parhaalla kontrastilla.

Steinerissa näkökentän suppeus alkoi haitata hahmottamista ja Noblex taas meni kuvaltaan tummemmaksi kuin Steiner, Zeiss ja Meopta. Noblexissa myöskään suurennussäädön lisääminen ei auttanut, sillä vaikka kohde saatiinkin näkymään suurempana, ei tähtäimen valovoima enää riittänyt tähtäämiseen vaan kuva meni tukkoon.

Pimeätestissä voitiin huomata ilahduttavasti myös tähtäinmallien kehitys. Steiner Rangerin valonsäädön asetukset ovat parantuneet ensimmäisistä malleista ja nyt valopisteen saa säädettyä himmeämmäksi, joten enää tähtäin ei kyykkää valopisteestään johtuen.

Meopta taas pääsi vasta BDC-2 ristikollaan muun optiikkansa tasolle. Testiryhmän ei tarvinnut tuskailla ristikon koon tai valopisteen liiallisen kirkkauden kanssa kuten aiemmissa testeissä, joissa tätä ristikkomallia ei ole vielä nähty.

Testaajien näkemys oli, että kärkinelikosta mikä hyvänsä sopisi kettujen haaskapyyntiin tähtäinkiikareiden nykyisellä aikakaudella. Vaikka testaajat ovat aikanaan tehneet isommat satsaukset tähtäimiinsä senhetkisen tilanteen mukaan, ei premium-tason tähtäimiä enää nähdä samalla tavalla tarpeellisina kuin aiemmin johtuen esimerkiksi Zeiss V4 mallista ja Meopta BDC-2 ristikosta johtuen.

Myös Steinerin parantunut ristikon valaisu nosti sen osakkeita ja Noblex taas oli tasavahva suorittaja. Kärkinelikon jälkeen Leupold ja Burris taas ovat jääneet paikoilleen ja ne hyötyisivät paremmin hämärään sopivista ristikoista ja valopisteistä.

Näkökenttä

Tähtäinten näkökenttä nousi esiin, sillä sen merkityksen selittäminen on jäänyt aiemmissa testeissä vajaaksi. Näkökentällä ei tarkoiteta ainoastaan pienimmän tai isoimman suurennuksen metrimääräistä näkökentän leveyttä, vaan myös silmään välittyvän kuvan laajuutta. Tässä yhteydessä näkökentällä on siis sormensa pelissä myös tähtäimen todellisessa suurennuksessa.

Vaikka olisi tarkempaa puhua silmälle välittyvän kuvan koosta, on näkökenttä kansantajuisempi termi. Pienemmässä kuvassa on vaikutelma suppeammasta näkökentästä. Tässä testissä näkökentällä tarkoitetaan siis näkökentän leveyden ja silmälle välittyvän kuvan koon yhdistelmää.

Ristikoista otetuissa valokuvissa eron voi nähdä konkreettisesti. Kuvat on otettu optimaaliselta katseluetäisyydeltä, kiinteällä 50 mm kinovastaavuuden objektiivilla, eikä kuvien kokoa ole käsitelty. Ero laajimpien ja suppeimpien kuvien välillä on suuri.

Näkökentän laajuuden ja silmään välittyvän kuvan leveyden merkitys hämärässä liittyy maaston hahmottamiseen ja kohteen löytämiseen tähdättäväksi. Ahdas kuva hidastaa kohteen löytämistä ja vaikeuttaa nopeaa etäisyyden arviointia pimeässä. Mitä suurempi kuva silmälle välittyy, sen ”katselukiikarimaisempi” kuva tähtäimessä on.

Suurennus

Nykyaikaisten tähtäinten silmiinpistävin ominaisuus on niiden suurennusalueen muutos perinteisiin tähtäimiin verrattuna. Noblex N5 tähtäimen myötä laajempi zoom-alue koskee nyt myös tätä hintaluokkaa.

Paras hyöty suuremmasta suurennuskertoimesta saavutetaan silloin kun tähtäimen valoisuus kestää suuren suurennuksen käytön. Joissain tähtäimissä kuvan valo loppuu suurennusta lisättäessä, toisissa suurennusta kestää taas vääntää suuremmalle kuin mitä perinteiset säännöt riittävistä ulostulopupillin millimetrimääristä antavat ymmärtää.

Tähtäimet asetettiin pöydälle paremmuusjärjestykseen ja eri testaajien tulokset ynnäiltiin yhteen. Erot testaajien välillä olivat hyvin vähäiset.

Suurennuksella on merkittävä vaikutus tähdättävyyteen. Jo aiemmissa testeissä on huomattu selvästi, kuinka paljon etua tähtäimelle on suuremmasta suurennuskertoimesta ja kuinka paljon tämän suurennuksen käyttömahdollisuus helpottaa tähtäämistä.

Karkeasti voidaan sanoa, että sitä parempi optiikka, mitä suurempaa suurennusta tähtäimessä kestää käyttää kuvan menemättä liian pimeäksi tai kontrastin loppuessa tummemmasta kuvasta.

Alasuurennukset testattiin pienemmällä painoarvolla. Näissä pisteitä vei näkökentän supistuminen pienimmillä suurennuksilla ja karkeat vääristymät. Burrisin kuva supistui eniten, Leupoldissa näkökenttä oli kapea, vaikka supistumista ei tapahtunut ja Meoptassa oli selvä tunnelointi alasuurennuksilla, joskin näkökenttä oli vielä tällöinkin leveämpi kuin Leupoldissa.

Ristikot

Testattavien tähtäinten ristikot pyrittiin valitsemaan siten, että ne sopisivat parhaiten testin käyttötarkoitukseen. Keskeltä avoin ja mahdollisimman vähän kuvaa peittävä perusristikko on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi ja tätä korostettiin testiin tähtäimiä lähettäneille. Valopisteen koko ja pisteen valaisun intensiteetti ovat korostuneet testeissämme aina ja myös tämä tuotiin testikutsussa esille.

Keskimäärin testattavien tähtäinten ristikot ovat parantuneet leveällä rintamalla. Tässä testissä puolessa tähtäimistä on paremmin pimeäkyttäykseen sopivat ristikot ja punapisteet kuin parhaimmissa tähtäimissä oli kymmenen vuotta sitten tehdyssä ensimmäisessä hämärätähtäinten testissä.

KIIKARIKOHTAISET ARVOSTELUT

Burris Four X 3-12×56
Edullinen yleistähtäin
690 euroa

Burris on testin edullisin tähtäin. Se on testaajien näkökulmasta pysynyt muuttumattomana koko sen malli-iän ajan ja tähtäimellä on samat heikkoudet ja vahvuudet kuin aiemminkin. Sen kuvanlaatu on kohtuullinen, mutta pimeässä ristikon valaisu tekee tepposet. Pienemmälläkin asetuksella valopisteen kirkkaus on liiallinen ja tähtääminen pieneen kohteeseen kärsii nimenomaan tästä syystä. Valopisteen koko on myös mallia ”suurriista”, eli valaistu pinta-ala on suurempi kuin nykyaikaisemmissa valopisteissä.

Burris sopii pienpetojen haaskapyyntiin kohtuullisen hyvin silloin kun etäisyydet ovat rajallisia ja pääasiallisena kohteena on ketun sijaan supi, jonka tapa tulla haaskalle on suoraviivaisempi. Tällöin valopisteen rooli ei korostu liiaksi ja tähtäin käy hyvin myös tähän hommaan.

Plussat:

Edullinen hinta

Miinukset:

Valopiste liian kirkas

Ristikon mittasuhteet

 

Leupold VX-3i 3.5-10x56mm German 4 Dot
1149 euroa
Suurriistatähtäin eurooppalaisille

Testin suositushinnaltaan arvokkain tähtäin on Leupold, joka ei kuitenkaan ristikkonsa takia sijoittunut testissä korkealle. Paksut ja lähelle ristikon keskustaa ulottuvat tolpat tekivät tähtäämisestä vaikeampaa kuin muilla tähtäimillä ja myös ylin suurennus jäi liian matalaksi pidempiä etäisyyksiä tavoiteltaessa. Burris ja Leupold olivatkin testin ainoat, joilla 150 metrin etäisyys oli liikaa riistalaukauksen suorittamiseen testietäisyydeltä.

Leupoldin ominaisuudet sopivat paremmin suurriistan metsästykseen kuin pienpedoille, juuri ristikon takia. Tämä onkin todennäköisesti se rooli, mihin tähtäin on ajateltu. Leupoldin valikoimissa pienriistalle tarkoitetut tähtäimet ovat erillään ja ovat tarkoitettu pääasiassa tuhoeläinjahtiin päivänvalossa.

Plussat:

Sopii suurriistalle

Miinukset:

Ristikon mittasuhteet

Valopiste liian kirkas

 

Meopta Meostar R1r 3-12×56 (BDC-2)
MAININTA: Hyvä ostos
Ominaisuudet kohdallaan
959 euroa

Meoptan voidaan sanoa yllättäneen testiryhmän tällä mallillaan. Varsinaisesti Meostar sarja ei ole uusi tuttavuus, mutta R1r mallin toisen polttotason BDC-2 ristikon myötä Meopta on ensimmäistä kertaa optiikkansa mukaisella tasolla testeissämme. BDC-2 ristikon valopiste on esimerkillisen pieni ja valaisuasetukset toimivat nimenomaan hämärässä ja pimeässä. Ristikon keskustan hiusristikko on ohut ja reunapalkit ovat nekin ohuemmat kuin aiemmissa nelostyypin ristikoissa.

Meoptan kontrasti ja erottelukyky osoittautuivat testin parhaiksi. Maaston muodoista sai realistisemman käsityksen kuin muilla, sillä tähtäin toistaa valot ja varjot laajemmalla harmaasävyjen skaalalla kuin testin muut tähtäimet. Tämä on todettu jo aiemminkin, Meopta on optiikaltaan mainio ja nyt se on ristikkonsa ansiosta oikealla paikalla.

Plussat:

Hyvä erottelukyky

Realistinen kontrasti

Erinomainen valopiste

Miinukset:

Alapään suurennus 3-3,5x alueella

 

Noblex N5 3-12×56
1099 euroa
Suurempaa zoomia budjettiluokkaan

Noblex on testin uutuustähtäin ja N5 malli tuo laajemman zoom-alueen nyt myös tonnin hintaluokkaan. Noblexin kuva on miellyttävä ja ristikon mittasuhteet sekä valopisteen laatu ovat nykytasolla mitattuna erinomaiset. Noblex on muiden superzoomien tavoin kuvaltaan tummempi kuin vastaavan tason perinteisemmät tähtäimet. Huipputähtäimissä tämä ei varsinaisesti haittaa, mutta Noblexin kuvan kirkkaus ei riittänyt yli 11x suurennuksilla parantamaan tähdättävyyttä. Joka tapauksessa Noblex on hyvin tasapäinen testin kärkinelikossa ja tälläkin kettujahti onnistuisi vallan mainiosti.

Noblexin mielenkiintoisin kehitysaskel testaajien näkökannalta on todella mainio valopisteen säätö, joka poikkeaa edukseen. Aiemmin digitaalisten säätöjen painonapit ovat olleet usein jäykkiä pakkasella, mutta Noblexissa napit on korvattu plunger tapeilla, jotka ovat helppokäyttöisemmät kuin jäykät kumin alla olevat painonapit.

Plussat:

Kauttaaltaan hyvä suurennusalue

Hyvä ristikko ja valopiste

Miinukset:

Valovoima suurilla suurennuksilla

 

Steiner Ranger 3-12×56
1049 euroa
Uudistunut valaisu toimii

Steiner Ranger on testaajille jo vanha tuttu. Aiemmissa Rangereissa valopisteen kirkkaus on ollut hieman liiallinen pienimmilläkin asetuksilla, mutta tämä on nyt korjattu. Alimmat kirkkausasetukset tähtäimessä ovat nyt riittävän himmeitä. Tämä nosti tähtäimen miltei tasapäiseksi testin kärjen kanssa. Ainoa negatiivinen puoli tähtäimessä on sen aavistuksen suppeampi näkökenttä, joka haittaa tähtäämistä suuremmilla suurennuksilla. Tällöin laajemman näkökentän tähtäimet erottuvat edukseen.

Ranger on hyvin saatavilla oleva tähtäin, joka on yleistynyt maassamme vauhdilla. Uudistuneen valaisuyksikön myötä Rangerin käytettävyys on myös laventunut vaativampiin pienpetojahteihin ja tähtäin on entistä suorituskykyisempi.

Plussat:

Laadukas kuva

Hyvä valopiste ja ristikko

Miinukset:

Kapea näkökenttä

 

Zeiss Conquest V4 3-12×56
TESTIVOITTAJA
1095
Tasapainoinen kokonaisuus

Niukasti pistevoiton varmistanut Zeiss V4 on tämän testin parhaimmistoa joka saralla. Pimeässä se taisteli tasaväkisesti Meoptan kanssa, mutta vei lopulta pistevoiton paremman alasuurennuksen takia (ei tunnelointia). Pimeätestissä Zeissin kuva säilyi kirkkaana isoimmillakin suurennuksilla, mutta kuvan dynamiikka oli heikompi kuin Meoptassa. Tummat näkyivät tummempina ja niistä oli vaikea erottaa tumman eri sävyjä. Tämä altistaa hieman sille, että kohde ja tausta sulautuvat toisiinsa ja tähtäyspiste on vaikeampi määrittää. Tasapisteet pimeästä Meoptan kanssa tulivat siis hieman eri suunnilta, mutta on loppujen lopuksi makuasia kumpi miellyttää enemmän.

Zeiss V4 on kaikilta käyttöominaisuuksiltaan pimeäkyttäyksen standardi tässä hintaluokassa. Sen tason on todettu riittävän pienpedoille ja tämän takia siihen oli helppo verrata myös muita.

Plussat:

Hyvä kontrasti ja kirkas kuva

Kauttaaltaan toimiva suurennus

Hyvä ristikko ja valopiste

Miinukset:

Erottelukyky varauksella

 

TESTIVOITTAJA

Zeiss Conquest V4

Zeiss on jo pitkään ollut hämärä- ja pimeäkyttäyksen standardi ja V4 ei tee tähän poikkeusta. Kaikki ominaisuudet V4:ssä ovat hyviksi havaittuja ja suoritus on tämän takia tasainen joka osa-alueella.

V4 on hyvä käytettävyydeltään ja optiikaltaan ja sen suurennusalue on kauttaaltaan käyttökelpoinen. Tämä nosti lopulta Zeissin testivoittajaksi muutoin tasaväkiseen Meoptaan verrattuna.

Jos kyttäyskäytön lisäksi tarkoituksena on käyttää tähtäintä myös päiväjahtien yleisputkena, on ”vee-nelosta” vaikea päihittää tässä hintaluokassa.

 

HYVÄ OSTOS

Meopta Meopro R1r

Meoptan sijoitus Riistan testeissä on aikaisemmin ollut tragedia, sillä muutoin laadukas optiikka on kärsinyt vanhanaikaisista ristikoista ja valopisteistä. BDC-2 ristikon myötä ja R1r:n toisen polttotason ristikon takia Meopta on nyt ottanut paikkansa optisten ominaisuuksiensa mukaisesti.

Häviö Zeissille tuli hieman vanhanaikaisesta suurennussäädön alapään takia, jossa on havaittavissa tunnelointia pienimmillä suurennuksilla. Vannoutuneessa kyttäyskäytössä tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä pääosa toiminnasta tapahtuu keskisuurennuksen ja täyden suurennuksen välillä.

Edullinen hinta, kuvan realistisuus ja kaikin puolin miellyttävät käyttöominaisuudet nostivat Meoptan toimituksen valinnaksi hyvänä ostoksena.

 

KOMMENTTI

Pikkujuttu vai ratkaiseva tekijä?

Tässä testissä yksi ominaisuus jakautui tasan eri tähtäin välillä. Kyse on tähtäimen suurennussäätörenkaan kätisyydestä. Meopta, Steiner ja Zeiss edustavat ”eurooppalaista” näkemystä, jossa suurin suurennus löytyy suurennussäädön ollessa käännettynä takaapäin katsottuna vasemmalle ja pienin suurennus taas suurennussäädön ollessa oikealla reunalla. Burris, Leupold ja Noblex taas toimivat toisin päin, eli suurennus on täysillä kuin kaikki on käännetty oikealle.

Merkityksellisen tästä asiasta tekee kyttäyskäytössä se, että useissa tapauksissa suurennussäätökiekko itsessään ei riitä suurennuksen havainnointiin tai säädön miellyttävyyteen. Avuksi tarvitaan throw lever, jossa on ulkoneva tappi suurennussäädön ”evän” kohdalla. Varsinkin Burrisissa tämä on ehdoton, sillä mitään kiintopistettä suurennussäädön havainnointiin ei ole. Throw leveriä käytettäessä on suuri merkitys sillä, että osoittaako se maksimisuurennuksella oikealle vai vasemmalle. Sen osoittaessa oikealle, on todennäköistä, että se on lukonkammen edessä oikeakätisillä ampujilla. Myös keskisuurennuksen ja maksimisuurennuksen välillä tapahtuvassa kyttäyspyynnissä on helpompaa, jos kaikki touhu tapahtuu aseen vasemmalla puolen, vasemman käden toimesta.

Ristikon rooli tärkeä

Ristikon rooli on Riistan testeissä ollut kautta aikojen korostuneessa roolissa. Ristikon merkitys on helppo kuvata seuraavasti. Tähtääminen ei onnistu, jos ristikkoa tai valopistettä ei ole ollenkaan, eikä se onnistu, jos ristikko peittää koko näkökentän. Nämä karrikoidut esimerkit ovat toki teoreettisia, mutta ristikon rooli on nimenomaan se, että sen pitää näkyä riittävästi, mutta se ei saa häiritä tähtäämistä vetämällä huomiota liiaksi tai peittämällä kohdetta. Tämän vuoksi pimeässä pieniin kohteisiin tähdättäessä paras ristikko on sellainen, joka näkyy juuri, mutta joka ei peitä kohteen lähialuetta tarpeettomasti.

Teksti ja Kuvat Arto Määttä

Lue myös

Työmiehen tähtäimet – Testissä kiikaritähtäimet alle 500 euroa

Pekka Mommo

Kuusipuolikkaat valokeilassa – 6,5×55 SE vs. 6.5 Creedmoor

Pekka Mommo

Tulevaisuuden patruuna – 6.5 Creedmoor

Pekka Mommo