Koirat

Koirien joutuminen susien suuhun pelottaa Kuhmossa

Haix Nature Camo GTX

”Koiria on joutunut susien raatelemaksi Kuhmossa kymmenittäin 2000-luvulla, tänä syksynäkin kuusi koiraa”, kertovat Jouni Kyllönen (vas.), Olavi Pääkkönen ja koiransa äskettäin menettänyt Timo Piirainen Ylivieksin Metsästäjistä.

Kun sudet valtaavat metsästysmaat, metsästyskoirien käyttäminen pelottaa ja muuttuu paikoin jopa mahdottomaksi. Kainuun Kuhmossa susien raatelemaksi on joutunut 2000-luvulla jo kymmeniä koiria. Alueen susikantaa vahvistaa kuvaushaaskojen ympärivuotinen käyttö.

Teksti ja kuva Kari Lindholm

”2000-luvun alkuvuosina yli 20 koiraa vuodessa meni susien suuhun monenakin vuonna, sen jälkeen keskimäärin viisi koiraa vuodessa. Tänä vuonna on mennyt jo kuusi koiraa, ja läheltä piti -tilanteita on useita”, kertoo Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen, joka kuuluu Vuosangan alueella toimivaan Ylivieksin Metsästäjät ry:een.

Pääkkönen sanoo, että tänä syksynä suuri osa Kuhmon 120:stä hirviseurueesta on päättänyt odottaa lumipeitettä, josta voidaan jälkien perusteella päätellä, onko metsästysmaastossa susia.

”Monikaan ei uskalla päästää koiria metsään. Tämä näkyy metsästyksen tuloksessa heikentävänä tekijänä.”

Kuhmossa metsästäjät harkitsemaan, kannattaako uusia metsästyskoiria enää edes hankkia pahenevan susitilanteen takia.

Koira on perheenjäsen

”Koira on nykyään paljon enemmän kuin metsästyskaveri, se on perheenjäsen. Kerropa siinä sitten lapsille, että miten kävi koiralle”, kertovat kuhmolaiset Jouni Kyllönen ja Timo Piirainen Ylivieksin Metsästäjistä.

Timo Piiraisella on omakohtaista kokemusta koiran joutumisesta suden tappamaksi tältä syksyltä.

”Meidän perheen viisivuotias norjanharmaahirvikoira joutui susien suuhun jo toisena karhunmehtuupäivänä Etelä-Kuhmossa”, Piirainen kertoo.

Riistan jäljille lähtenyt metsästyskaveri löytyi paikannuspannan avulla rikkiraadeltuna. Sudet olivat tappaneet koiran vain hieman ennen kuin isäntä ennätti paikalle.

”Kyllä siinä meinasivat jalat lähteä alta. Ei tällaista toivoisi yhdellekään koiranomistajalle.”

Tiukka paikka odotti Timo Piiraista kotona, kun menetyksestä piti kertoa perheelle. Raskainta oli selvittää asia perheen 10-vuotiaalle tyttärelle.

”Kyllä siinä katkerat itkut tulivat meillä molemmilla. Kerroin, että siellä Lemmy on nyt autotallissa, sudet hyökkäsivät. Sanoin, että voidaan käydä päätä silittelemässä,  mutta pidetään takki koiran peitteenä.”

Koiralle oli kaadettu toistakymmentä hirveä, ja hyviä tuloksia oli saatu näyttelystä ja haukkukisoista, joten valtio joutui suorittamaan koirasta korvauksia 5 300 euroa.

”Korvaus ei kata menetystä. Jos joku olisi tarjonnut tuota summaa ostaakseen koiran, en olisi siihen suostunut.”

”Mutta jos menet ampumaan alfanaarassuden, joudut korvaamaan siitä valtiolle 14 500 euroa. Lisäksi saat neljä vuotta vankeutta ja sakkoja sekä menetät aseet”, vertaa toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen.

Suden ihmispelko katosi

Olavi Pääkkönen kertoo, että susien ihmispelko on kadonnut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tyystin. Hän huomauttaa myös, ettei susien aiheuttama haitta ja pelko rajoitu Kuhmossa pelkästään metsästyskoiriin.

Syksyllä susi kävi tarkastamassa Kuhmon Hietaperän koulun pihamaan, mutta onneksi lapset olivat silloin tunnilla eivätkä välitunnilla.

”Kun koulun pihassa on susi, kyllä siinä opettajatkin joutuvat miettimään, että mitä tässä tehdään. Uskaltaako lapsia laskea välitunnille.”

Kuhmolaismetsästäjät ovat havainneet, että susien ihmispelon häviäminen liittyy ajallisesti samoihin aikoihin, jolloin matkailuyritykset ryhtyivät laajamittaisesti käyttämään ruokintahaaskoja suurpetojen houkuttelemiseksi turistien kameroiden eteen.

Toinen syy ihmispelon häviämiseen on se, ettei susia metsästetä lainkaan. Samasta asiasta varoitteli eläköitynyt RKTL:n petotutkija dosentti Erik S. Nyholm jo yli 10 vuotta sitten.

Kuvaushaaskat hyödyttävät sutta

”Nykyään ihmisen haju tarkoittaa sudelle ruokaa. Se siis yhdistää ihmisen ravintoon. Ei voi enää missään nimessä puhua villistä erämaan asukista”, miehet selvittävät.

He huomauttavat, että ympärivuotisen haaskaruokinnan vaikutus näkyy susikannassa selkeästi kantaa vahvistavana tekijänä. Kun ruokaa on saatavilla jatkuvasti, pentueet onnistuvat hyvin, ja luontainen kuolleisuus vähenee.

Haaskaruokintaan liittyy myös ympäristönsuojelullisia ongelmia. Pääkkönen kertoo tietävänsä ainakin viisi kuhmolaista lampea, jotka on saastutettu pilalle haaskoiksi käytetyillä sianraadoilla.

”Kun sutta ei ole lainkaan metsästetty 10 vuoteen, poistumaa ei tule metsästyksenkään johdosta. Merkillistä tässä on kuitenkin se, ettei Luonnonvarakeskuksen kanta-arvio nouse.”

Olavi Pääkkönen sanoo, että riistanhoitoyhdistyksen tuorein arvio Kuhmon susimääräksi on 50–60 yksilöä, jolloin joka kylälle riittää oma susi tai useampiakin.

”Paljon puhutaan suden salametsästyksestä, mutta sitä ei ole. Rangaistus on niin kova, ettei salametsästykseen ryhdytä. Toisaalta tietoa ei anneta siitä, paljonko susia on kuollut seurantapantojen asennuksen yhteydessä.”

Itärajan pinnassa sijaitsevassa Kuhmossa susia riittää, sillä valtakunnan rajalla ei ole edes poroesteaitaa hidasteena, kuten poronhoitoalueella. Venäjän susikanta on vahva, ja se on nostaa susitiheyttä rajakunnissa. Pääkkösen mukaan Tassu-rekisteriin on merkitty yli 500 susihavaintoa ja 70 näköhavaintoa tänä vuonna.

”Mielestämme Suomen omasta susikannasta on turha puhua, koska sellaista ei käytännössä ole. Suomen susikanta on samaa populaatiota kuin Venäjän kanta.”

Pääkkönen huomauttaa, että Kuhmossa oli parhaimmillaan 1 700 metsäpeuraa, ja viimeisessä laskennassa kaksi vuotta sitten niitä oli enää 700.

”Peurojen häviämisestä syytettiin metsätaloutta. Esitettiin väite, että metsätalous tappaa peuran vasat, mikä oli tietysti hätävalhe.”

Kuhmolaismetsästäjät odottavat eduskunnan hyväksyvän sille jätetyn kansalaisaloitteen suden kannanhoidollisesta metsästyksestä. Tässä tilanteessa metsästys tulisi tarpeeseen.

Oikaisu: Toisin kuin  jutussa väitettiin, valtio korvaa kaikki susien aiheuttamat koiravahingot. Perusarvo on kaikille sekarotuisillekin koirille 800 euroa ja puhdasrotuisille 1600 euroa. Lisäksi 2500 € korvaus metsästyskäyttöön koulutetusta yli 1½ vuotiailla koirilla. Korvaus ei  edellytä näyttely- tai koetuloksia tai että koira olisi puhdasrotuinen.

 

Haix Nature Camo GTX

Lue myös

Villisikasaalis kääntyi nousuun

Pekka Mommo

Ultracom ja Tracker yhteen

Pekka Mommo

Kanalinnuilla menee lujaa – vai meneekö?

Pekka Mommo