Ääntä vai rekyyliä – Äänenvaimentimen nimi johtaa harhaan
Äänenvaimentimet ovat metsästäjien suosiossa. Niitä myydään ja markkinoidaan pääasiassa äänenvaimennuksen perusteella, mutta monesti rekyylinvaimennus on vähintään yhtä tavoiteltu ominaisuus.
Kiväärillä ammuttaessa tapahtuu kaksi pääasiassa epämiellyttävää ja haitallista ilmiötä. Ääni ja rekyyli ovat molemmat kivääriammunnan negatiivisia puolia, joten näiden taltuttaminen on suotavaa. Ääni on haitallista kuulolle ja ympäristölle se aiheuttaa häiriötä. Rekyyli taas on ampumasuoritusta haittaava tekijä, joka olisi hyvä saada kuriin.
Äänenvaimennuksen mittaaminen ja arviointi korvakuulolta onnistuu helposti. Se onkin monesti se, mitä vaimentimissa tuijotetaan. Se, että onko tällä jonkin pisteen jälkeen sen suurempaa merkitystä, onkin toinen juttu.
Metsästäjän on varsin helppo huomata vaimentamattoman ja vaimennetun kiväärin välinen meluero, mutta kahden eri vaimentimen välinen ero vaatiikin jo vertaamista. Eroja on loppujen lopuksi niin vähän, että vain rinnan vertaamalla ne saadaan esiin.
Vaikka asiaa ei välttämättä myönnetä, on rekyylinvaimennus usein päämotiivi vaimentimen hankkimiselle.
Vaikka asiaa ei välttämättä myönnetä, on rekyylinvaimennus usein päämotiivi vaimentimen hankkimiselle. Vaimenninta kyllä perustellaan yleensä aina joko oman tai koiran kuulon säästämisellä, mutta hyvin usein vaimennin nähdäänkin tarpeellisena vasta siinä vaiheessa, kun hommataan se voimakkaamman rekyylin tuottava “varsinainen” hirvi- tai karhukivääri.
Liikkuvassa metsästyksessä vaimennin on poikkeuksetta riesa. Tämä asia on fakta, joka ei muuksi muutu. Vaimennin lisää kiväärin nokkapainoisuutta ja se lisää kiväärin pituutta. Tätä kompensoidaan usein piippua lyhentämällä, joten vaimennetun ja vaimentamattoman kiväärin välinen ero on tällöin se, että lyhyemmällä piipulla lähtönopeus jää alhaisemmaksi.
Tällä on haitallinen vaikutus erityisesti monometalliluoteja käytettäessä, joissa luodin osumanopeus on suoraan yhteydessä luodin avautumisherkkyyteen. Vaimenninta ei siis laiteta kuin tarpeeseen.
Kyttäysmetsästyksessä vaimennin on hyvä väline, varsinkin jos sen myötä kivääristä ei tule liian vaikeaa käsiteltävää esimerkiksi ahtaissa kyttäyskopeissa. Vaimennin lisää aseen painoa ja sitä kautta aseen vakautta ja parantaa ampumasuoristusta pienentäen pitoaluetta.
Tämän takia vaimentimen haittapuolet tässä jahtimuodossa ovat lähinnä mukavuuteen liittyviä, eli pidempi kivääri on ikävämpi ainoastaan, koska se ei sovi vaimentimen kanssa asepussiin tai sen taiteilu auton takakonttiin on työläämpää. Metsästyksellistä haittaa vaimentimesta ei kuitenkaan ole, sillä asetta ei tarvitse käsitellä ja kannatella tässä jahtimuodossa.
Voimakasrekyylisillä aseilla ammuttaessa rekyyli on haitallinen ja sitä olisi syytä saada leikattua pois. Tämän takia moni “ysikolmonen” saa osakseen piipun lyhennystä ja näiden nokalla komeilee usein jokin kompakti vaimennin. Tärkeintä on siis saada rekyyliä vähemmäksi. On täysin turhaa selittää asiaa siten, että “rekyyli ei haittaa minua”, koska rekyyli haittaa kaikkia ampujia. Jos ei juuri nyt, niin jossain kohtaa tämä raja ylittyy ja sen jälkeen alitajuinen rekyylikammo haittaa usein kaikkea ampumista.
On täysin turhaa selittää asiaa siten, että “rekyyli ei haittaa minua”, koska rekyyli haittaa kaikkia ampujia.
Kaikki “koirapätkät” ja muut vaimentimet, jotka ovat lähinnä suojattuja suujarruja ovat olemassa nimenomaan rekyylivaimennusta varten. Tämän takia metsästyksellisesti oleellista on kiinnittää huomio vaimentimen koon ja rekyylivaiennuksen suhteeseen. Äänenvaimennuksen voidaan sanoa olevan tällöin sivuroolissa. Jos tavoitteena olisi maksimaalinen äänenvaimennus, ei kompaktiutta ja keveyttä arvostettaisi ollenkaan.
Syy sille, miksi Riistassa äänenvaimentimissa suositaan vaimentimia, joissa äänenvaimennuksen lisäksi on olemassa hyvä rekyylinvaimennus, johtuu siitä, että rekyyli on ampumasuoritusta selkeästi eniten haittaava tekijä.
Rekyyli ottaa huomiota pois laukauksen vaikutusten seuraamisesta ja sen takia rekyylinpoistokykyä arvostetaan latvalinnustajien ja pimeäkyttääjien keskuudessa yli muiden ominaisuuksien.
On metsästäjien etu, että vaimentimet kehittyvät koko ajan siihen suuntaan, että ne ovat tehokkaampia kokoonsa nähden. On myös etua, että niiden ominaisuudet saadaan aina vain laajempaan käyttöön mahdollisimman vähäisillä haittavaikutuksilla. Ja haittavaikutuksia vaimentimissa on, erityisesti se, että ne ovat olemassa muodostaen ylimääräisen huoltokohteen ja lisäten kiväärin fyysisiä mittoja.
Riista 7/23 vertailimme erilaisia vaimentimia. Riistan tilaajana pääset lukemaan Lehtiluukun kautta kaikki vanhatkin testit.
