Se tiedetään, että Suomi on 308 maa. Maailmalla ”seiskamilliset” ovat kuitenkin suosittuja. Miksi ne eivät yleisty meillä?
Maailmanlaajuisesti metsästyksellistä suosiota nauttii koko joukko “seiskamillistä” luotia ampuvia patruunoita, mutta tämä luokka on Suomessa varsin aliedustettu.
Joskus 7 mm luotia ampuvat kaliiperit, kuten 7×57 ovat olleet kohtuullisen suosittujakin, mutta ne putosivat pois nollakasin rynnistyksen myötä.
Suomen aseteollisuus teki varsinaisia 7 mm kivääreitä käytännössä vain kaliiperissa 7 mm Remington Magnum, eikä tämä ollut koskaan erityisen suosittu hirvihommissa. Jonkin verran niitä maahan kuitenkin jäi, lähinnä Yhdysvaltojen viennin häntinä.
Standardikaliipereista seiskamillisiin voidaan lukea .270 Winchester, jonka markkina-alue löytyi viennin saralta ja Suomeen päätyneet kiväärit olivat yksittäisiä eriä.
Varsinaisessa hyllytarjonnassa nämä eivät siis koskaan näytelleet mitään roolia, mutta alueellisesti jotkin kauppiaat näitä möivät, joten on olemassa paikkakuntia, joissa on koko joukko tämän kaliiperin kivääreitä.
Potentiaalin osalta sekä .277” luotia ampuvat kaliiperit (.270 Winhester, 270 WSM), että varsinaista 7 mm:n eli .284” luotia ampuvat kaliiperit ovat selkeästi potentiaalisempia hirvikaliipereita kuin 6,5 mm kaliiperit.
Ongelmana on se, että alaspäin potentiaalia ei löydy samalla tavalla kuin 6,5 mm:n tarjonnasta,
Näiden ongelmana on se, että alaspäin potentiaalia ei löydy samalla tavalla kuin 6,5 mm:n tarjonnasta, jossa löytyy selkeästi parempi kattaus pienriistan metsästykseen sopivia vaihtoehtoja.
Seiskamilliset ovat Suomessa siis väliinputoajan roolissa ja usein näitä käyttävät henkilöt ovat päätyneet valintaansa tarkempien analyysien perusteella.