Optiikkaa hämärästä yön pimeyteen
Ihmisen kyky nähdä omin avuin pimeässä on surkea. Ei ihme, että nykyteknologia on tullut metsästäjille taivaan lahjana. Toimittaja Max Suominen avaan hämärätähtäimien koko kirjon.
Läpi historian, alkaen leiritulista soihtuihin, lyhtyihin ja ensimmäisiin sähkölamppuihin on ihminen koittanut paikata tärkeimmän aistinsa, näön puutteita hyödyntäen kulloinkin tarjolla olevaa teknologiaa ja halunnut kurkistaa, sinne minne emme omin silmin näe.
Viimeisen vajaan sadan vuoden aikana on tehty läpimurto sähkön ja kemiallisten reaktioiden hyödyntämisessä pimeän voittamiseksi. Muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtuneen akkuteknologian raivoisan kehityksen ansiosta olemme nyt saavuttaneet pisteen, jonka ansiosta meistä jokainen voi nykyään hyödyntää helposti mukana kannettavan sähkön ja uusimman kameratekniikan saavutuksia ylittääkseen yön pimeyden ihmissilmälle asettamat esteet.
Tieto ei lisää tuskaa
Pimeään katsomiseen auttavaa teknologiaa markkinoidaan tänä päivänä tehokkaasti, mutta monelle aiheesta kiinnostuneelle perustiedon puuttuminen tekee kokonaisuudesta sekavan ja aiheuttaen päänvaivaa. Tarjolla on myös vääriä olettamuksia erityyppisten laitteiden ominaisuuksista ja suorituskyvystä.
Tarjolla oleva teknologia voidaan jakaa karkeasti ottaen neljään segmenttiin: linssiteknologiaan perustuva hämäräoptiikka, infrapunavalaisua hyödyntävät digitaaliset suurherkkyyskamerat, varsinaiset valonvahvistajat, sekä lämpökamerat.
Kaikkien tekniikoiden edustajia löytyy markkinoilta niin katselulaitteina, kuin ampuma-aseeseen kiinnitettävinä malleina. Tämän artikkelin tarkoituksena, ei ole perehtyä syvällisesti yksittäiseen teknologiaan, vaan selventää valtavan aihekokonaisuuden perusteita.
Hämäräkiikarit ja kiikaritähtäimet
Nämä ovat nimensä mukaisesti hämärässä tapahtuvaan katseluun tarkoitettuja tai ampuma-aseen päälle kiinnitettävänä tähtäinlaitteena metsästykseen käytettäviä optisia apuvälineitä. Hämäräkiikarin kyky välittää ihmissilmälle käytettävissä olevaa ympäristön valoa perustuu siinä käytettävän linssilasin laatuun, oikeaan suurennoskertoimeen, teknisiin ratkaisuihin ja ennen kaikkea valonläpäisyä tehostavien linsinpinnoitteiden suorituskykyyn.
Hämärässä tapahtuvaan metsästykseen suunniteltua kiikaria kuulee monesti kutsuttavan virheellisesti ”yö” tai ”pimeäkiikariksi”. Laadukas optinen kiikari suoriutuu monessa tilanteessa ällistyttävän hyvin, mutta todellisen pimeyden laskeuduttua sen kyvyt eivät enää riitä.
MAINOS ALKAA
MAINOS PÄÄTTYY
Perinteiset eurooppalaiset valmistajat kuten Zeiss, Swarowski, Kahles, Schmidt & Bender, Meopta ja Steiner ovat tässä segmentissä suomessa tunnettuja, mutta myös USA:sta tulevat valmistajat kuten Leupold tuottavat tätä nykyä varsin kelvollista hämäräoptiikkaa.
Digitaaliset yötähtäimet ja katselulaitteet
Digitaaliset katselulaitteet muodostavat leijonan osan nykyään tarjolla olevasta ja myytävästä, yökäyttöön suunnitellusta optiikasta. Digitaalisen tähtäimen sydämen muodostaa sähköinen kamera, joka erilaisten rakenteellisten ominaisuuksien ja ohjelmallisten algoritmien avulla on suunniteltu hyödyntämään kaikki saatavilla oleva valo ja näkemään hämärässä ja pimeässä.
Digitaalista tähtäinlaitetta avustetaan lähes aina laitteessa olevalla infrapunavalaisimella, jonka valaisutaajuus vaihtelee laitteesta riippuen sen havaittavuuden ja valaisun kantaman osalta. Tyypilliset taajuudet infrapunavalaisulle ovat näkymätön 940Nm ja näkyvä, pitemmän kantaman tarjoava 850Nm.
Vaikka jälkimmäinen taajuus kantaa nimeä näkyvä, ei sen valaisu tuota esimerkiksi Laser-valolle tyypillistä kohteessa näkyvää pistettä taikka sivusta havaittavaa valokeilaa. Edestäpäin katsottuna ihmissilmä erottaa ainoastaan lievän punaisen hehkun.
Digitaalisten laitteiden kehitys on viimevuosina ollut nopeaa, varsinkin kameroiden näyttöjen alueella. Kohtuullisen edullisetkin mallit tarjoavat nykyään vähintään HD-tasoista kuvaa. Laitteen kuva on yökäytössä yleensä aina mustavalkoinen, mutta päivällä on tarjolla mallista riippuen myös värikuvaa.
Digitaalista yötähtäintä voidaan käyttää turvallisesti myös päivällä, mutta silloin sen suorituskyky häviää optiselle kiikaritähtäimelle.
Pimeässä laadukas laite varustettuna tehokkaalla infrapunalampulla voi tarjota parhaimmillaan satojen metrien havainnointikyvyn. Heikkoutena voidaan pitää sään ja erilaisten esteiden aiheuttamien heijasteiden infrapunavalon kantamalle tekemää kiusaa. Tunnettuja laitevalmistajia markkinoillamme ovat muun muassa Pulsar, Yukon, Nitesite, Pard, Sightmark ja ATN.
Valonvahvistajat
Nimensä mukaisesti valonvahvistajan tehtävänä on kaapata saatavilla oleva luonnon tai ympäristön valo ja vahvistaa sitä laitteessa olevan fotokatodin avulla jopa tuhansia kertoja. Nykyaikaiset valonvahvistajat eivät enää välttämättä tarvitse näkemiseen erillistä infrapunavalaisua. Valonvahvistajan juuret ovat puhtaasti sotilaskäytössä. Ensimmäiset laitteet tulivat operatiiviseen käyttöön jo toisen maailmansodan loppupuolella.
Pitkästä teknisestä elinkaaresta johtuen on mallisukupolvia ja niiden eri yhdistelmiä tarjolla varsin runsaasti. Laitteita kategorioidaan sukupolvittain alkaen Gen0- laitteista ja päättyen Gen4- mallisukupolveen. Kauppakielessä varsinkin vanhemman teknologian laitteita kuvataan usein sanalla ”tuubilaite”.
Mallisukupolvien sisällä kehitystä voidaan myös kuvata plus merkillä, mutta lyhyesti sanottuna suo teknisten ominaisuuksien suhteen on leveä ja syvä. Laatuvalmistajan Plus etumerkillä varustettu vanhemman sukupolven laite voi esimerkiksi olla suorituskykyisempi, kun uudemman sukupolven toisen valmistajan laite.
Myös länsi ja itä-teknologia eroavat sukupolvien ominaisuuksien suhteen toisistaan. Nykyaikaiset, eri maiden armeijoiden käytössä olevat laitteet katsotaan lisäksi tiukasti sotilasteknologiaan kuuluviksi ja niiden kauppa on kansainvälisesti säädeltyä. Katselulaitteita, joiden teknologia perustuu useimmiten Vietnamin sodan aikaiseen osaamiseen, liikkuu edelleen markkinoilla.
Valonvahvistaja tuottaa käyttäjälleen elokuvistakin tutun vihreän sävyisen näkymän, jonka avulla silmän väsymistä pyritään minimoimaan. Valonvahvistajan ominaisuuksiin kuuluu arkuus kirkkaille valonlähteille ja osalle suora päivänvalo on tuhoisaa. Laitteiden käyttöikä on myös useimmiten rajallinen.
Mikäli kuluttaja haluaa itselleen tämän teknologian tuotteita, on suositukseni varmistua 100 prosenttisesti myyjän luotettavuudesta ja perehtyä asiaan kunnolla.
Lämpökamerat
Nimensä mukaisestä lämpökamera näkee kohteesta heijastuvan lämpösäteilyn, tarkemmin sanottuna infrapunalämmön. Lämpökameratekniikka tarjoaa katseluun useita ominaisuuksia johon muiden segmenttien laitteet eivät kykene. Tunnistusetäisyydet voivat olla huomattavan pitkiä, jopa kilometrejä ja laite soveltuu mainiosti sekä yö, että päiväkäyttöön.
Lämpökamera erottaa taustaa kuumemmat kohteet myös kirkkaassa päivänvalossa. Kameran väripaletteja on mallista riippuen runsaasti tarjolla, jolloin käyttäjä voi valita niistä mieleisensä. Laadukas lämpökamera tarjoaa pimeässä huikean katselukokemuksen, jossa tarkasteltava kohde suorastaan pomppaa esille pimeydestä. Teknologia soveltuu erinomaisesti myös kohteiden etsimiseen maastosta, sekä esim. SRVA-toimintaan.
Miinuspuolena on laadukkaan valonvahvistintekniikan tavoin kallis, usein tuhansien eurojen hankintahinta. Tunnettuja valmistajia ovat Pulsar, Flir, ATN, Leupold ja Nocturna.
Sähköä, langattomuutta ja lakia
Hämäräkiikarit pois lukien kaikki yllä mainitut teknologiat saavat voimansa sähköstä, jota syötetään laitteisiin joko omien akkujen taikka paristojen kautta. Osa valmistajista tarjoaa virtahuollon suhteen yhdistelmää, joissa voidaan käyttää molempia yllämainittuja ratkaisuja.
Laitteesta ja sen asetuksista riippuen virtaa kuluu joko kohtuudella, taikka jopa huomattavan paljon. Mainio apu virran riittävyyteen on joko valmistajan laadukas lisäakku taikka osassa malleissa oleva mahdollisuus syöttää laitteeseen virtaa tavallisesta matkapuhelimen powerbankista. Tukeva vara-akku tarjoaa tuntien toiminta-ajan ja huolettoman käytön.
Suuri osa malleista tarjoaa myös mahdollisuuden jakaa kuvaa langattomasti älypuhelimen tai tabletin näytölle. Homma hoituu yleensä laitteessa tarjolla olevan Wifi- yhteyden avulla. Myös valokuva ja videotallenteen ottaminen on niin ikään tätä päivää.
Vieraslajien osalta 1.6.2019 voimaan astunut metsästyslain asetusmuutos on sisällöltään selkeä. Se mahdollistaa artikkelin aiheena olevien tähtäinlaitteiden käytön supikoiran, minkin, piisamin, rämemajavan ja pesukarhun osalta. Villisika ei varsin yleisestä harhaluulosta huolimatta kuulu listalle vaan vaati aina poikkeusluvan. Samoin kuin valkohäntäpeura Lounais-Suomessa, jossa on tämän vuoden ajan menossa poikkeuskokeilu. Muiden riistalajien osalta pätevät vanhat säännöt.
