Suomalaismetsästäjien suosikkikaliiperi .308 Winchester on ikinuori boomeri

Klassikko .308 Winchester muodosti nopeasti suomalaisten metsästäjien asekannan perustan 1960-luvulta lähtien, kun käytössä olevaksi kalustoksi hankittiin erityisesti Sako L579 ja Tikkakoski LSA-55 kivääreitä.  

Ero entiseen oli esimerkiksi läntiseen maailmaan verrattuna suuri, sillä meidän sotilaskiväärien ja sotien jälkeisen asetuotannon välinen ero asesukupolvissa mitattuna oli muuta maailmaa suurempi. 

Suomeen verrattuna muissa länsimaissa muutos .308 Winchesterin käytölle oli maltillista, sillä siellä yleiset Mauser-johdannaiset kiväärit pitivät pintansa pidempään, kuin metsästyksellisesti nopeammin vanhentuneet Mosin-Nagantit.  

Ero korostui siinä vaiheessa, kun tähtäinkiikarit nostivat suosiotaan ja tällöin vanhojen 53R “sotilaskiväärien” aikakausi suomalaisten metsästäjien kalustossa oli käytännössä ohi. Toki niitä muutettiin, mutta valta oli joka tapauksessa vaihtunut. 

.308 Winchesterin kehitystyössä juuret ovat sotilaskäytössä ja projektia toteutti 1940-luvulta alkaen Frankford Arsenal. Kehitystyössä patruunan tyyppinimi oli T65, jossa patruunaa kehitettiin ensin .300 Savage hylsystä ja sen jälkeen .30-06:n pohjalta. Kehitystyön ollessa vielä kesken, kiinnostui Winchester T65:stä ja julkaisi kaupallisen version patruunasta vuonna 1952.  

Tämä tapahtui siis T65 projektin ollessa vielä käynnissä ja sotilaspuolella valmista tulii vasta vuonna 1954, jolloin T65E5 malliversio hyväksyttiin NATO:n uudeksi patruunaksi. Sen virallinen nimitys on 7.62 NATO, eli tuttavallisesti myös 7.62x51mm NATO. 

Nollakasin suurin ongelma historiallisesti on ollut sen rinnakkaiselo patruunan sotilasversion kanssa.

Nollakasin suurin ongelma historiallisesti on ollut sen rinnakkaiselo patruunan sotilasversion kanssa. SAAMI ja CIP -standardeja tarkasteltaessa voidaan todeta, että patruunat ovat hyvin likellä toisiaan, mutta erityisesti siviilipuolella kiväärivalmistajat ovat joutuneet ottamaan huomioon  

.308 Winchester ja 7.62 NATO patruunoiden erot painetasossa, sulkuvälissä ja hylsyn materiaalivahvuuksissa. Tämä on aiheuttanut sen, että osa .308 Winchesterin ominaisuuksista on uhrattu tämän ristiinkäytön takia niin aseissa, kuin patruunoissa. 

Pohdittaessa sitä, että mitä .308 Winchester keskimäärin on ja mitä se toisaalta voisi olla, törmätään aina samaan kysymykseen tästä kahden erilaisen, mutta riittävän samankaltaisen patruunan välisestä olemassaolosta. Jos .308 Winchesteristä ei olisi riittävän samankaltaista sotilasversiota, olisi sen patruunapesämitoitukset ollut mahdollista tehdä siten, että ne olisivat lähempänä nykyaikaisempien aseiden ja patruunoiden keskinäisiä toleransseja. 

Siviili- ja sotilaspuolen patruunoiden ja patruunapesien tekniset erot eivät ole ainoa syy sille, miksi .308 Winchester kiväärien valmistuksessa on jouduttu olemaan erityisen huolellisia.  

Syynä on myös ylijäämäpatruunat, joiden laatu on vaihtelevista valmistajista, materiaaleista ja patruunoiden säilytyksestä riippuen usein aivan mitä sattuu. Jos siis 7.62 NATO patruunat ovatkin lähtökohtaisesti matalapaineisempia kuin .308 Winchesterin, on tilanne usein päinvastainen vuosikymmenten varastoinnin jälkeen. 

Historiallisesti .308 Winchesterin suurin saavutus siviilipuolella oli se, kun vuosituhannen vaihteessa tämä tuolloin vajaa viisikymppinen kaliiperi vei suosituimman metsästyskiväärien pesityksen tittelin .30-06 Springfieldiltä.  

On muistettava, että maailmanlaajuisesti nollakasin suosio on rakentunut paljon hitaammin kuin Suomessa ja syynä tälle on kotimaisen asetuotannon painopisteet viennissä, sekä aikanaan tapahtunut suomalaisen asekannan nopea kertaluontoinen päivittyminen sotilaskivääreistä nykykivääreihin. 

Tuotaessa .308 Winchester tähän päivään, on sillä vedettävänä historiallinen kivireki. Tähän taakkaan kuuluu se, että kyseinen kaliiperi suunniteltiin alun perin kohtuullisen kevyille 147 – 150 gr / 9,5 – 9,7 g luodeille ja esimerkiksi rihlannousuna oli yleisesti 1-12”, joka on joillain asevalmistaijlla edelleen käytössä.  

Tämä rihlannousu aiheuttaa ongelmia pidemmillä ja painavammilla luodeilla. Nykyään tämä ongelma on vielä pahentumaan päin, sillä kupariluodit on otettu laajasti metsästäjien käyttöön.  

Maailmanlaajuisesti nollakasin suosio on rakentunut paljon hitaammin kuin Suomessa.

Ne ovat jo lähtökohtaisesti pitkiä, mutta metsästäjien ja osittain myös patruunavalmistajien tottumukset ovat syvällä ja luodinpainoihin suhtautumista ei osata muuttaa materiaalien vaihtuessa. 

Perinteisiä luoteja käytettäessä .308 Winchester on hyötynyt siitä, että edes raskaat metsästysluodit eivät ole aiheuttaneet merkittäviä vakautumisongelmia, sillä edes 200 gr / 13 g painoiset luodit eivät pyöreäkärkisinä ole kovinkaan pitkiä.  

Erityisesti fennoskandian hirvjahdeissa onkin tavanomaista, että käytössä ovat olleet 180 – 185 gr / 11,7 – 12 g luodit. Näistä luodeista moni on muotoilultaan sellainen, että luodin pituus ei muodostu ongelmaksi loivissakaan rihlannousuissa. 

Kupariluotien aikakaudella luodin vakautuminen ilmalennon aikana on vain yksi nollakasin huolenaiheista, sillä rihlannousun ja lähtönopeuden aikaansaama luodin pyörimisnopeus vaikuttaa kupariluotien kohdalla niille kriittiseen osa-alueeseen, avautumisherkkyyteen.  

Mitä suurempi kierrosnopeus, sen herkemmin luoti aloittaa avautumisen osumassa. Toisin sanoen raskas kupariluoti, loiva rihlannousu ja matala lähtönopeus tarkoittavat matalaa kierrosnopeutta, joka heikentää kupariluotien avautumista kohteessa. 

Lääke kupariluoteja käytettäessä on keventää luotia merkittävästi totutusta. Tämän voi tehdä huoletta, sillä kupariluodit on kevyinäkin hyvin koossapysyviä ja tämä varmistaa niiden läpäisyä.  

Perinteisissä cup and core lyijysydänluodeissa painoon täytyi taas lisätä massaa osumassa tapahtuvan painonpudotuksen varalle. 

Jos ajatellaan nollakasin alkutilannetta ja nyrkkisääntöä, jonka mukaan kupariluodeissa luodinpainoluokissa pitäisi tulla alaspäin pari pykälää totutusta, tarkoittaa tämä seuraavanlaisia luodinpainoja.  

Peuran ja muiden pienten hirvieläinten osalta tultaisiin alkuaikojen 125 – 165 gr luodinpainoista alaspäin 110 – 130 gr painoluokkiin asti. 

.308 Winchesterin tulevaisuudennäkymät ovat valoisat.

Hirven ja karhun osalta 165-180 gr luodinpainoluokkien sijaan 130 – 150 gr painoiset luodit edustaisivat tämän kaliiperin tulevaisuutta.  

Suurin este tälle on kuitenkin vielä tässä vaiheessa kaupallisuus, eli niin ostajien kuin myyjien konservatiivisuus ja lyijyn kautta kalibroitu ajattelutapa hidastavat suotuisaa kehitystä.  

.308 Winchesterin tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. Tämä on nyt seitsemänkymmenvuotiaalle patruunalle hieno saavutus, sillä se on kohdannut haastajansa yleiskiväärien patruunoissa vasta 2010-luvun loppupuolella.  

Menee kuitenkin hurjasti aikaa, ennen kuin mikään patruuna ottaa suosituimman kiväärinpatruunan roolin pois nollakasilta, jos tätä edes näkyvillä olevassa tulevaisuudessa koskaan tapahtuu. 

Kotimaisessa asemyynnissä nollakasi on ollut ylivoimaisesti suosituin kaliiperi aina viime vuosiin saakka ja oikeastaan vasta 6.5 Creedmoor on jakanut kakkua viime vuodet siinä määrin, että kauppiaskohtaisesti nollakasi saattaa olla jopa uudemman kaliiperin takana.  

Tämä suuntaus on toisaalta luonnollista, sillä puolen vuosisadan ajan nollakasilla on käytänössä kyllästetty 30 kaliiperin markkinat. Voidaankin sanoa, että .308 Winchester kaliiperin kivääri löytyy suurimmalta osalta metsästäjiä.