Tyylikäs työkalu – Sako 100 Explorer Carbon
Sakon juhlavuoden kivääri on ei ole päällepäin se sakolainen mihin olemme tottuneet. Mutta toiminnassa kotipaikka paljastuu. Sako 100 on metsästäjän kivääri.
Viime vuonna Sakon 100-vuotisen taipaleen kunniaksi lanseerattua kivääriä odotettiin metsästäjien keskuudessa kuin joulua. Tuote saatiin ulos juhlavuoden viime metreillä. Sitä ennen arvuuteltiin, mitä Riihimäen takomossa on oikein keksitty? Onko tulossa vuosituhannen käyttökivääri koko kansalle vai prameampi pyssy?
Nyt tiedetään, että putkahti molemmat: pramea käyttökivääri.
Tänä syksynä asetta päästiin vihdoin testaamaan. Sako oli kutsunut asetoimittajia ympäri Eurooppaa, luvassa oli ratapäivä ja kaiken kruunuksi peura- ja hirvijahtia Kytäjän kartanon maisemissa.
Lopen ampumaradalla juhlavuoden ase herätti huomattavaa innostuneisuutta juurikin Pohjoismaiden ulkopuolelta tulleiden keskuudessa.
Se, että Sako kutsuu toimittajia manner-Euroopasta ei ole ihme. Kun Riista esitteli viime keväänä uutuuden, asetoimittaja Arto Määttä osuvasti toteesi, että aseen muotokielessä kosiskellaan vaikkapa saksalaisia metsästäjiä.
Tässä Sako on onnistunut. Lopen ampumaradalla juhlavuoden ase herätti huomattavaa innostuneisuutta juurikin Pohjoismaiden ulkopuolelta tulleiden keskuudessa.
Hyvä viritin
Sako 100 Explorer Carbon on komea kivääri, sitä ei voi kiistää. Kaikesta huokuu viimeisen päälle hiottu viimeistely. Vaikka ase on niin sanotusti fiinimpi, tuntuu se kädessä hyvässä mielessä tavalliselta työkalulta.
Kaikki tärkeät asiat ovat oikeilla paikoilla. Kikkailuja ei ole ja aseen käyttäminen on äärimmäisen helppoa ja luontevaa. Puhumme Riistassa usein intuitiivisuudesta, eli siitä, että You Tubea ei tarvitse katsoa osaakseen käyttää asetta. Sakon kohdalla luuri voi olla taskussa.
Aseen käsin kosketeltavin erilaisuus aikaisempiin sakolaisiin verrattuna on varmistimen tilalle tullut viritin. Kivääri on tulivalmiina, kun viritin painetaan pohjaan ja se vapautuu varmistetuksi, kun painaa virittimen päällä olevasta nipukasta.
Virin on yksinkertainen ja sen käytön oppii heti. Voisi luulla, että näin on jokaisen virittimen kohdalla, mutta eipä todellakaan ole. Tämä tuli konkreettisesti esille, kun Riista testasi viime keväänä suoravetoiset kiväärit, joissa viritin on vakiokamaa. Osa virittimistä oli todella hankalia käyttää ja osassa käyttö oli hakusessa tunnottomuuden vuoksi.
Viritin pitää usein enemmän ääntä kuin perinteinen varmistin. Niin Sako satasessakin, vaikka aseseppien mukaan sitä on koitettu kitkeä, kuuluu siltikin selvä naks. Onneksi naksu on pehmeä. Mutta jos kytispaikka on lähellä porkkanakasaa, voi tarkkakorvainen peura valpastua.
Tästäkin huolimatta pidin virittimestä ja ennustan, että jatkossa se tulee yleistymään myös Sakon muissakin malleissa.
Radalla
Testasin asetta kolmella eri kaliiperilla, .308 Winchester, .300 Winchester magnum ja 375 Holland&Holland.
Vaikka mistään kasa-ammunasta ei ollut kyse, .300 winmag osoittautui myös erittäin tarkaksi. Sako Blade kävi sadalta metriltä selvästi alle kulmaminuutin, eli takoi niin sanotusti ”samaa reikää”.
.300 winmag osoittautui myös erittäin tarkaksi.
Vaikka Sako 100 eroaa erittäin paljon Sako 85:sta, on ampumatuntuma tutun sakolainen. Lukon toiminta on selkeää ja niin sujuvaa kuin se vain voi olla. Mitään takelteluja ei ollut millään kaliiperilla. Tämä on yksi ominaisuus, miksi Sakosta pidetään.
Lukossa on yksi pieni, mutta tärkeä erilaisuus 85:n lukkoon. Vanhassa hylsy sinkoutui pesästä mekaanisesti, nyt lukon pohjassa on kaksi jousella toimivaa plungeria, joiden ansiosta hylsyn heittosuunta on aina sama, eli oikea.
Kasivitosessa saattoi isompien kaliipereiden kohdalla hylsy jäädä niin sanotusti pyörimään aukon ja optiikan väliin ja se häiritsi.
Toinen erinomaisuus aseessa on sen säädettävyys. Poskipakka nousee ja laskee nappista. Myös vetopituutta voi säätää paloilla. Eikä siinä kaikki, myös liipasimen etäisyys säädettävissä. Kaikki nämä edesauttavat muun muassa sujuvaa lukon käyttämistä, kun perän pituus ja sopivuus saadaan justeerattua omille mitoille.
Ehkä juuri näiden osien summana, yhdistettynä hiilikuitutukkiin Sako 100 Carbon imi rekyyliä kiitettävästi. Se kävi ilmi etenkin 375 Holland&Hollandin kohdalla. Toki testosteronia uhkuva kaliiperi tuuttaa miehevästi, mutta muutaman laukauksen jälkeen oppi, että eipäs tämä niin paha olekaan.
.300 Win Mag tuntui tämän jälkeen peruskauralta ja uskon, että juuri tämä kaliiperi tulee olemaan yksi suosituimmista, eikä vähiten sen hyvän potentiaalin vuoksi tulevalla kuparikaudella.
Kenelle sopii?
Vaikka omalle kohdalle ei sattunut kaadettavaa riistaa, satanen lähetti kiitettävällä tarkkuudella tappavia nuolia toisaalla. Minä sen sijaan pohdin, kenelle Sako 100 Explorer Carbon sopisi?
Paljon aseen kanssa matkustavalle pieneen tilaan pakkautuva vaihtopiippuinen kivääri on ykkösvalinta.
Jos mieli tekee modernia pulttilukkoa, jota eivät vuodet hapata, menee Sako 100 jatkoon.
Jos mieli tekee modernia pulttilukkoa, jota eivät vuodet hapata, menee Sako 100 jatkoon. Sako 100 Carbon on kaikilla herkuillakin tuhansia euroja edullisempi, kuin vastaavat kilpailijat.
Ase voi olla myös sijoitus. Epäilemättä tästä voi kasvaa sellainen, jonka arvo pitää.
Jos itse perustelisin hintavan 6000 euron kiväärin hankkimista, se ei olisi mikään noista edellä mainituista. Minusta on vain yksinkertaisesti hienoa, että Suomessa ja Riihimäellä tehdään metsästysaseita, joita arvostetaan ympäri maailmaa. Olisi vain mahtavaa omistaa Suomessa tehty ase ”luksusase”.
Kun katsoin ulkomaisten toimittajien silmien säihkettä, kun he ottivat Sako 100 Explorer Carbonin käteen, ymmärsin, että me suomalaiset voimme olla ylpeitä Sakosta.
Sako 100 Explorer Carbon
- Hintaluokka 5890 euroa
- Puutukkisena 4890 euroa
- Vaihtopiippuinen
- Kaliiperit: 243 Win, 308 Win, 6.5 CM, 6.5×55 SE, 270 Win, 30-06 Sprg, 8x57IS, 9.3×62, 7mm Rem Mag, 300Win Mag, 375 H&H.
