6.5 Creedmoor – Ei sittenkään muotioikku
6.5 Creedmoor esiteltiin vuonna 2007. Alku oli hidas. Riistan toimitus sai konkreettisen ensikosketuksen kaliiperiin vuonna 2017. Sen jälkeen meno on ollut hurjaa. Mutta missä mennään nyt? Keräsimme Riistalle kertyneen “datan” samaan pakettiin.
Suomessa 6.5 Creedmoor nousi kansansuosikiksi hämmästyttävän nopeasti. Ensimmäisenä varsinaisena myyntivuonna 2017 se ohitti monia tuolloin marginaalisempia, mutta tavanomaisia kiväärikaliipereita ja toisena myyntivuonna se nousi aivan .308 Winchesterin vanaveteen.
Osassa kauppoja jo kolmantena vuonna Creedmoor oli myyvempi kuin nollakasi ja tällä hetkellä nämä kaksi kaliiperia hallitsevat myyntitilastoja suvereenisti.
Ehkäpä suurin vaikutus jonka Creedmoor on saanut aikaan, liittyy muihin kaliipereihin ja niiden saatavuuteen. Tätä voidaan pitää jossain määrin jopa negatiivisena asiana markkinoilla. Creedmoor vei tilaa alle 6,5 mm kaliipereilta ja esimerkiksi tätä ennen vielä jossain määrin suosittu .243 Winchester on nykyään suoranainen harvinaisuus uusissa aseissa.
Myös esimerkiksi .222 Remington ja .223 Remington kaliiperien pulttilukkokiväärien myynti on romahtanut, vaikka ne pienriistalle parempi valinta olisivatkin. Käytännössä valtaosa pulttilukkoisista kivääreistä myydäänkin nykyään kaliipereissa .308 Winchester tai 6.5 Creedmoor ja pienet ovat sitten selvästi pienempiä, .17 HMR:n ollessa nykyään suosituimpia pienriistakaliipereita.
Tärkein syy alle 30 kaliiperin liki täydelliseen dominanssiin lienee se, että 6.5 Creedmoor on yleisesti saatavilla olevista kaliipereista pienin hirvilaillinen. Toinen syy nykyään on hyvä ja vakaa patruunasaatavuus, joka ei Suomen markkinoilla ole itsestäänselvyys enää tänä päivänä. Jälleenmyyjien vähentyminen on vaikuttanut paikallisesti eri patruunoiden saatavuuteen, eli nykyään kattavasti koko maata ajatellen on saatavilla vain kaikkein suosituimpia patruunoita ja kaikki muu vaatii joko asiointia verkkokaupoissa tai vaihtoehtoisesti pidempiä kauppareissuja.
Suosituimmat käyttökohteet
6.5 Creedmoor on muodostunut suosikkikaliiperiksi niille, joiden kivääreissä tulee olla niin sanotusti hirvivara, mutta pääpaino on hirveä pienemmässä riistassa. Esimerkiksi pienpetojen osuus nykymetsästäjien repertuaarissa on lisääntynyt merkittävästi ja maamme eteläisissä osissa niiden osuus saaliista on jo kohtuullisen suuri.
Hirven osuus suomalaisten metsästäjien saaliina on muuttunut vuosikymmenten aikana ja voidaankin sanoa, että erityisesti nuorempia metsästäjiä hirvi ei kiinnosta samassa määrin kuin aiempia sukupolvia. Lajikirjo on lisääntynyt ja metsästäjät ovat yhä harvemmin sidoksissa seutuihin, joissa hirvijahtiin olisi pääsyä. Tämän takia hirvenmetsästys painottuu alati vanhempiin ikäluokkiin. Monille hirvivara on nimenomaan hirvivara, eikä monen kohdalla metsästykseen kuulu enää pitkää kautta tätä jahtimuotoa.
Tyypillisesti hirvet metsästetään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ja muut jahdit ovat nykyään ajallisesti pääroolissa.
Linnustuksessa 6.5 Creedmoor on suosittu tarkkuutensa ja hyvien patruunoiden takia. Käytännössä juuri tarkkuus tehdaspatruunoilla on ollut menestyksen kulmakiviä ja nykyään jälleenlatauksen suosion hiipuessa tätä asiaa ei tule ylenkatsoa. Patruunoiden lataaminen vie aikaa ja on oma harrastuksensa, joten nykymetsästäjiä viehättää juuri kaliiperin 6.5 Creedmoor helppous. Ostetaan sopivilla luodeilla varustettuja patruunoita, kohdistetaan ase ja nautitaan joko hyvästä tai erinomaisesta käynnistä.
“Overnight success that took ten years”
Usein kuulee sanottavan, että kaliiperin 6.5 Creedmoor suosioon vaikutti aggressiivinen markkinointi. Totuus on kuitenkin se, että kyseisen kaliiperin suosio kehittyi hitaasti. Sen asema pitkän matkan kivääriammunnassa alkoi vakiintua pienin askelin ja vasta PRS -lajien suosion myötä siitä tuli tarkkuusammuntamaailmassa kuuma puheenaihe.
Oli olemassa kaliiperi, jonka tarkkuus riitti tehdasaseilla ja joka oli poikkeuksellisen kilpailukykyinen muihin kaliipereihin verrattuna. Tällöin elettiin suurin piirtein vuotta 2013.
Tarkkuusammunta loi pohjan kaliiperin maineelle ja tämän myötä etuja huomattiin myös metsästävässä maailmassa. Vuonna 2015 kaliiperi alkoi näyttäytyä metsästyskiväärien pesityksissä joissain erikoistapauksissa ja vuonna 2017, kymmenen vuotta kaliiperin lanseerauksen jälkeen, 6.5 Creedmoor oli kaikkialla.
Asevalmistajasta toiseen uutuudet julkaistiin tässä kaliiperissa. Samaan aikaan saatavilla oli modernin suuntauksen metsästysluoteja, joissa yhdistyi korkea ulkoballistiikka ja riittävä paino ennennäkemättömän laajalla rintamalla.
Samaisena vuonna 2017 Riistan toimitus sai käsiinsä Tikka T3x Deerhunter kiväärin viimeisen asteen prototyypin, joka oli pesitetty kaliiperiin 6.5 Creedmoor. Patruunoitakin oli saatavilla heti kärkeen neljää eri sorttia Sako Oy:n valmistamana ja pieni kyselykierros toi esiin sen, että myös Oy K. Hjorth Ab:n valikoimista löytyi viittä eri latausta Hornadyn valmistamana. Testit olivat vaivoin alkaneet, kun valikoima täydentyi vielä muutamilla muilla patruunoilla, joten heti alkuun patruunavalikoima oli mittava.
Muutoksia lainsäädännössä
Kaliiperin 6.5 Creedmoor käyttöön kotimaassa liittyi aluksi vanhaa lainsäädäntöä, joka vaikutti käytettäviin patruunoihin. Hirvilaillisia tehdaslatauksia olivat ainoastaan raskailla, yli 10 gramman lyijyä sisältävillä luodeilla ladatut patruunat. Tällainen lataus oli käytössä myös ensimmäisessä hirvijahdissa, jossa kyseinen Tikka oli käytössä.
Ensimmäinen hirvenkaato 10,1 gramman Sako Deerhead -latauksella jätti hieman toivomisen varaa. Nuoren sonnin reaktio osumaan oli vaatimaton ja kuolinjuoksu pitkähkö 120 metriä. Luoti oli lävistänyt hirven ilman isompaa dramatiikkaa, joten seuraavat kokeilut pitivät sisällään itse ladatut patruunat nopeammalla 9 gramman lainsäädännöllisen rajan ylittävällä modernimmalla luodilla. Tulokset muuttuivat heti positiiviseen suuntaan, eli jälki oli voimakkaampaa ja kuolinjuoksu lyhyempi.
Tuossa vaiheessa lyijyn käytön kieltäminen myös kiväärimetsästyksessä oli Euroopassa jo kaikkien huulilla. Lainsäädäntö entisenlaisena olisi siis potentiaalisesti estänyt hirvenmetsästyksen osalla tuolloin käytössä olleista hirvilaillisista kivääreistä.
Tämä uhka oli aito ja suomalaiset lainsäätäjät saatiin reagoimaan asiaan nopeasti. Suomi oli ensimmäinen maa, joka etupainoisesti alensi lyijyttömien luotien paino- ja energiavaatimuksia, jotta 6,5 mm luotia ampuvat kiväärit säilyisivät silloisellakin lyijyttömien luotien tarjonnalla hirvilaillisina. Asetus oli voimassa vuoden 2020 syksyllä, eli tuolloin käytännön kokemusta “reettamuorilla” alkoi kertyä myös kupariluodeista.
Luotien muutoksen vaikutus
Kiväärimetsästyksen suurin muutos viime vuosikymmeninä ovat kiistatta olleet premium-luodit ja niiden yleistyminen peruspatruunoissa. Vielä 2000-luvun alussa suuri osa hirvenmetsästykseen myytävistä patruunoista oli varustettu niin sanotusti perinteisillä cup and core luodeilla, joissa luodin jäämäpainosta piti huolen vain luodin vaipan ja ytimen välinen mekaaninen liitos.
2000-luvun alkupuolella alkoi yleistyä luodin vaipan ja ytimen liittäminen toisiinsa juottamalla tai kemiallisesti. Tällöin suursuosion saavutti Norma Oryx, joka oli Suomen markkinoilla ensimmäinen rehellinen isojen massojen premium-luoti. Luoti pysyi kasassa kovissakin osumissa, mutta se laajeni varmasti.
Tämä alkoi näkyä pikkuhiljaa pienempien kaliiperien potentiaalin lisääntymisenä, eli tätä ennen vallinnut tilanne hirvikaliiperien osalta alkoi muuttua.
Yli 30 kaliiperin patruunat olivat suosituimpia hirvenmetsästyksessä vuoden 1993 jälkeen, jolloin tehdaspatruunat eivät olleet enää vaatimus hirvilaillisuudelle. Tuolloin patruunoiden lataaminen itse oli vielä voimissaan ja moni hankki juuri tuolloin yli 30 kaliiperisia hirvikivääreitä.
Näistä suosituin oli 9,3×62, mutta myös .357 Holland & Holland ja .45-70 Government olivat tuttu näky hirvimetsillä. Kyseinen aikakausi oli sanan varsinaisessa merkityksessä ruutiukkojen kultaista aikaa.
6.5 Creedmoor ja tarkkuuden “salaisuus”
6.5 Creedmoor suunniteltiin alunperin tarkkuuskaliiperiksi, jossa tuli yhdistyä useita eri tekijöitä. Näistä päällimmäiset olivat hyvä tarkkuus ilman tarvetta ladata patruunoita itse, edullinen hinta, hyvä ballistiikka pitkille ampumaetäisyyksille, hyvä piipun kesto ja miellyttävä rekyyli. Näiden lisäksi patruunalaatikoissa tuli olla mainittuna lataus, jolla tehdaslatauksen toistaminen onnistuisi jälleenlataajilta.
Hornady tarttui toimeen ja silloinen pääballistikko David Emary otti päävastuun projektista. Suunnittelun lähtökohdat olivat selvillä, mutta sen lisäksi, että aiemmin mainitut kohdat projektista tulisivat täytettyä, halusi Hornady soveltaa tietämystään myös patruunan standardoinnissa. Tämä oli ehkäpä yksi tärkeimmistä syistä kaliiperin menestykselle.
Hornady teki valmistuksellisen ratkaisun kaliiperin patruunapesämitoitusten määrittelyssä, jotka olivat perinteisiin patruunoihin verrattuina tiukkoja tehdasaseiden mitoituksiksi. Tämä peittyi alun hälyssä sen alle, että kyseisen kaliiperin sanottiin olevan “rakenteellisesti tarkka”.
Totuus oli kuitenkin se, että syy kaliiperin 6.5 Creedmoor tarkkuuteen on sen pesämitoituksissa. Asevalmistajat ovat sidottuja SAAMI:ssa ja CIP:ssä asetettuihin minimi- ja maksimimittoihin, joten tiukemmiksi määritetyt pesämitoitukset ovat olleet 6.5 Creedmooren suorituskyvyn taustatekijä.
Merkittävin tarkkuuteen vaikuttava mitoitus on niin sanottu freebore -mitoitus, eli piipun rihlattoman osan halkaisija. Freebore on piipun rihlaton osa, jossa luoti on ennen liikkeellelähtöään ja kosketusta rihlapalkkeihin. Creedmooressa tämä mitta on minimissään sama kuin luodin nimellishalkaisija, joka on ennenkuulumatonta tehdaskaliipereissa.
Käytännössä patruunapesien mitoitukset ovat aina minimin ja maksimin välillä, mutta Creedmooressa jopa maksimimitoitus on huomattavasti tiukempi kuin monen kaliiperin kohdalle määritetty freeboren minimihalkaisija. Luoti menee rihloihin suorempaan ja tarkkuus on tasaisempaa, luotityypistä riippumatta.
Toinen merkittävä tekijä kaliiperissa 6.5 Creedmoor oli oikea ajoitus nykyaikaisten luotien osalta. Kaliiperi suunniteltiin siten, että luodin ulkoballistiikka meni patruunan ruutitilavuuden edelle. Tässä yhteydessä voitaneen puhua hyötysuhteesta.
Toisin sanoen luotien korkea ballistinen kerroin kompensoi hitaampaa nopeutta. Patruunan muoto ja määritelty rihlannousu optimoitiin käytettävien luotien mukaan. Luoti istuu ulkona hylsyssä ja rihlannousu vakauttaa pitkät ja aerodynaamiset luodit. Luotien hidastuvuus on vähäistä ja maltillinenkin lähtönopeus kantaa pitkälle verrattaessa sitä aiempaan filosofiaan, jossa pitkien ampumaetäisyyksien hyöty saavutetaan lähtönopeutta nostamalla.
Hornady oli näillä prinsiipeillä patruunasuunnittelun nykyajan alkulähteillä. Voidaan perustellusti sanoa, että 6.5 Creedmoor loi sen pohjan, josta sen jälkeinen patruunasuunnittelu on ponnistanut ja jonka edut kiväärimaailmassa on tunnustettu kiistattomasti.
Kupari ja 6.5 Creedmoor
Kaliiperin 6.5 Creedmoor ajoitus ja suosio metsästyskäytössä on johdonmukaista kehitystä sille, että luotien rakenne on parantunut merkittävästi entisistä ajoista. Jos luotien keskimääräinen rakenne säilyikin stabiilina useita vuosikymmeniä, oli 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun kehitys siinä määrin nopeaa, että yli 30-kaliiperin patruunoiden suosio alkoi hiipua.
Vaikka myös isommat kaliiperit hyötyivät luotikehityksestä, ei näitä nähty enää samalla tavalla välttämättöminä kuin ennen. Pienempien kaliiperien mukavampi ammuttavuus, edullisuus ja helpommin ulosmitattavissa oleva tarkkuus ovat hyviä syitä siirtyä pienempiin.
Kupari ei ole mullistava tekijä luotimaailmassa. Samankaltaisesti toimivia premium-luoteja on myös lyijyä sisältävinä. Suomalaisessa viitekehyksessä on kuitenkin huomioitava, että lyijyttömät luodit ovat lainsäädännöllisesti erityisasemassa ja sen takia 6.5 Creedmoor, suurriista ja kupari ovat muuttuneet erottamattomiksi.
Meidän lainsäädännössä 6,5 mm luotia ampuvilla kaliipereilla kupariluodit ovat metsästyksessä nykyään jo suosituimpia ja kohtuullisen lyhyestä historiastaan huolimatta 6.5 Creedmoor on suosituin 6,5 mm luotia ampuva kaliiperi maassamme.
Ei sittenkään muoti-ilmiö
Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa, kun .308 Winchester aikanaan valtasi siviilimarkkinat, erityisesti Suomessa. Tuolloinkin uutuuteen on takuulla suhtauduttu varauksella ja irvistellen, mutta myyntilukemat ovat kertoneet omaa tarinaansa. Tällä hetkellä 6.5 Creedmoor jakaa mielipiteitä ja moni kuvittelee käynnissä olevan teollisuuden salaliiton, jossa jokaiselle tuputetaan kyseisen kaliiperin aseita.
6.5 Creedmoor on vakiinnuttanut asemansa kansainvälisesti. Se on havaittu hyväksi kaliiperiksi ja sen myötä 6,5 mm luodin metsästyksellinen käyttö on levinnyt ympäriinsä. Aikanaan kyse oli siis verrattain pienestä marginaalista ja valtavirtaa 6,5 mm luotia ampuvat kaliiperit olivat lähinnä alueellisesti (esimerkiksi Ruotsi ja Norja) tai käyttökohteittain (tarkkuusammunta).
Tänä päivänä erityisesti nuoret metsästäjät eivät enää pidä 6.5 Creedmoor kaliiperia uutuutena, sillä se on monen kohdalla ollut olemassa “aina”. Kyseessä on 18-vuotias patruuna, joka on saanut nauttia kansainvälistä suursuosiotakin jo yli kahdeksan vuotta.
6.5 Creedmoor on kuin onkin uusi “nollakasi”. Sitä vihataan ja rakastetaan enemmän kuin mitään muuta kaliiperia ja entinen “nollakasi vai nollakuutonen” keskustelu on muuttunut nollakasin ja reettamuorin välisistä eroista käytäväksi väittelyksi.
