fbpx

Aseet & optiikka

Wanhat vs. modernit kaliiperit

Moderni patruuna on termi, jota tulee viljeltyä kirjoituksissa kohtuullisen huolimattomasti. Mitä vanhalla patruunasuunnittelulla ja modernilla patruunasuunnittelulla on oikein eroa keskenään.

Vanhan koulukunnan .30-06 Springfield (vas.) suunnittelussa alkuperäinen M1903 Springfield oli olennainen osa patruunan muotoilussa. Loivat hartiat pitkässä ja kapeassa hylsyssä edistivät syöttövarmuutta ja vähensivät sulkuväliongelmia eri patruunanvalmistajien tuotoksissa. Moderni 6.5 Creedmoor edustaa tämän päivän patruunasuunnittelua sylinterimäisellä muotoilulla, lyhyellä ruutitilalla, jyrkillä hartioilla ja luodin selkeällä asemoinnilla ruutitilan etupuolella.

Savuttoman ruudin alkuaikoina patruunakehitys oli osa sotilaskäyttöön tarkoitettujen aseiden suunnittelua. Tuolloin oli hyvin tyypillistä, että aseet ja patruunat suunniteltiin keskenään yhteensopiviksi ja patruuna oli kokonaisuudessaan osa asekonstruktiota. Ennen patruunan muotoilulla oli iso rooli aseen toimivuudessa.

Ennen patruunan muotoilulla oli iso rooli aseen toimivuudessa.

Vanhimmat pulttilukkoiset kiväärit olivat toimintansa osalta hyvin kokonaisriippuvaisia ja sittenkin niiden valmistuksessa vaadittiin kohtuullisen paljon käsitöitä, jotta aseet saatiin toimimaan halutulla tavalla.

Patruuna, jonka luodin muotokin otettiin huomioon aseen syötössä, oli kokonaisuuden kannalta oleellisen tärkeä ja tämänkin toiminta aseessa jouduttiin usein viilaamaan kohdalleen.

Siviiliaseiden kaupallisen tuotannon kehittyessä 1900-luvun alun kahakoiden jälkeen aseita jouduttiin suunnittelemaan hieman toisista lähtökohdista.

Liian työvoimaorientoitunut nysvääminen jokaisen valmistettavan aseen kanssa oli tehotonta, aikaavievää ja kallista, joten siviiliaseiden valmistusta suunniteltiin siten, että ne olisivat hinnallisesti ja ominaisuuksiltaan kilpailukykyisiä sotilastaustaisiin aseisiin verrattuna.

1900-luvun alkupuolella oli maailmanlaajuisesti trendinä käyttää metsästyskivääreinä sotilasaseista muunnettuja aseita.

1900-luvun alkupuolella oli maailmanlaajuisesti trendinä käyttää metsästyskivääreinä sotilasaseista muunnettuja aseita ja näiden perusteella rakennettiin monien asetyyppien legendaarista mainetta luotettavina metsästyskivääreinä.

Totuus oli kuitenkin se, että ne toimivat silloin keskimääräistä paremmin ja niissä käytetyt sotilaspatruunat laukesivat varmemmin kuin siviilipatruunat.

Sotilasaseiden suosio siviilien keskuudessa hiipui siinä vaiheessa, kun suuri metsästävä yleisö alkoi vaatia aseisiinsa tähtäysoptiikkaa. Uudet aseet oli suunniteltu tätä varten, joten niiden määrät alkoivat kasvaa metsästäjien keskuudessa. Samalla uudet aseet avasivat mahdollisuuksia uusien patruunoiden käytölle.

Tuotannollisesti ja kaupallisesti oli edullista valmistaa kivääreitä, jotka mahdollisimman pienillä muutoksilla ja mahdollisimman vähäisillä käsityövaiheilla olivat käytettävissä mahdollisimman monilla eri kaliipereilla.

Tällöin alkoi niin lyhyempien patruunoiden esiinmarssi, kuin myös modernimpien magnumpatruunoiden aikakausi. Aseet siis mahdollistivat pienemmällä jumpalla suuremman patruunakirjon, eikä patruunoiden muotoilu enää ollut niin oleellisen tärkeässä roolissa niiden käyttökelpoisuuden kannalta.

Nykyään kiväärit suunnitellaan pääasiassa siten, että syötön kannalta oleellisessa roolissa ovat lähinnä niissä käytettävät lippaat.

Nykyään kiväärit suunnitellaan pääasiassa siten, että syötön kannalta oleellisessa roolissa ovat lähinnä niissä käytettävät lippaat. Tämän takia patruunakehitystä rajoittavia tekijöitä on vähemmän. Riittää, että patruuna sopii käytettävään lukkoaktioon ja sen kanta sopii lukkopulttiin.

Muutoin suunnittelijoiden käsiä ei ole sidottu entiseen malliin, vaan patruunoissa voidaan ottaa paremmin huomioon esimerkiksi ruudin syttyminen, ruudin palaminen ja luodin asemointi ruutiannokseen nähden. Ero entiseen nähden on suuri.

Pohdittaessa uusien kaliiperien hyötyjä vanhoihin verrattuna, voidaan asiaa tarkastella enemmänkin vanhojen kaliiperien rajoitteiden kautta.

Ennen patruunoiden suunnittelussa jouduttiin ottamaan huomioon toimivuutta asekonstruktiossa ja näiden lisäksi jouduttiin huomioimaan tuolloisten valmistustoleranssien heitot, jotka eivät suinkaan olleet pieniä.

Samaten ruudit olivat kehittymättömiä nykyiseen verrattuna ja painetasot täytyi justeerata niin, että patruunat eivät kiehuneet helteisissä alusmaissa tai pitkien rahtimatkojen aikana.

Nykykaliipereissa rajoittavia tekijöitä designin osalta ei ole entiseen malliin. Kaliiperit voidaan suunnitella vapaammin ja niissä voidaan keskittyä oleelliseen, eli tarkkuuteen, hyötysuhteeseen ja nykyluotien ominaisuuksiin.