fbpx

Aseet & optiikka

Asekaupassa muhii iso eläkepommi

Suomessa yli 70-vuotiaat ampujat ja metsästäjät omistavat yli 70 prosenttia maamme aseista. Ja kohta käytettyjä aseita on tarjolla rutkasti enemmän kuin markkinat vetävät.

Ukkoontuminen on totisinta totta jo nyt. Se tarkoittaa, että kaupan on valtava määrä käytettyjä aseista.

On ilmiselvää, että vuosina 1945-1950 syntyneet muodostavat ison “boomerien” ikäluokan, jonka häntä jatkuu aina vuoteen 1964. Jos ajatellaan tyypillisiä ruutiukkoja, niin suurin osa heistä asettuu juuri tähän sotien jälkeen syntyneiden joukkoon. Tyypillistä tälle ikäluokalle on se, että he ovat perineet vanhempiensa aseet ja näiden päälle he ovat hommanneet useiden asesukupolvien verran rautaa kaappeihinsa. 

Suuret ikäluokat ovat kulkeneet suomalaisen asetuotannon eri vaiheiden läpi, joten heidän kalustonsa kuvastaa yhdistelmää kukoistuksensa aikaisia tuotteista ja näiden lisäksi edeltävien sukupolvien aseista. Kivääripuolelta löytyy Sakon L-sarjalaisia, sekä Tikan M-sarjan aseita, jotka edustavat heidän maailmassaan sitä aseiden ryhmää, joilla korvattiin vanhoja sotaratsuja. 

Kivääripuolelta löytyy Sakon L-sarjalaisia, sekä Tikan M-sarjan aseita, jotka edustavat heidän maailmassaan sitä aseiden ryhmää, joilla korvattiin vanhoja sotaratsuja. 

Haulikkopuolella tämän sukupolven aseet kuvastavat niin ikään aikaansa. Tyypillistä ovat kaliiperi 12/70 ja kiinteät supistukset, eli jo tämä porukka on jättänyt isiensä 16-kaliiperiset käyttämättöminä kaapin perukoille. Tavanomaista on myös se, että monikaan tästä porukasta ei enää lähtenyt magnum-pesityksiin ja vaihtosupistajien käyttöön, saati olleet huolissaan siitä, että ovatko aseet tulevaisuudessa käyttökelpoisia teräshaulien kanssa. 

Jos ajatellaan tätä suurten ikäpolvien loppupäätä, niin porukka lähestyy sielläkin eläkeikää kovaa vauhtia. Kyse on siis enää muutamista vuosista ja nämä 1960-luvun alkupuolella syntyneet pääsevät nauttimaan eläkepäivistä. Valitettavana sivuvaikutuksena eläköitymisessä on ikääntyminen ja sen päätteeksi se vääjäämätön, eli tupakkilakko ja kaikkien muidenkin harrastusten loppuminen. 

Suurten ikäluokkien jäljiltä tulee jäämään valtava määrä kalustoa, joka ei suurimmaksi osaksi päädy enää aktiivikäyttöön. Käytännössä perikunnat tulevat romuttamaan koko joukon epäkuranttia tavaraa, mikä on ollut vallitseva asioiden tila jo pidemmän aikaa.

Nyt tähän romutusuhan alla olevaan kalustoon liittyy aseita, jotka aiemmin olisivat vielä olleet haluttuja käytettyjen aseiden markkinoilla, mutta joiden tarjonta on nyt paisumassa yli äyräiden. 

Käytetyt aseet menevät kaupaksi silloin, kun niillä on ostajansa, kun ne ovat syystä tai toisesta erityisen haluttuja ja erityisesti silloin, kun ne täyttävät nykyaikaisen ostajan tarpeen. Tämän lisäksi niiden hintojen tulee olla merkittävän alhaisia, jotta hankinnalla olisi perusteet, eikä uusi ase olisi syystä tai toisesta houkuttelevampi. 

Yksi vanhojen kiväärien ongelma liittyy niiden kaliipereihin.

Yksi vanhojen kiväärien ongelma liittyy niiden kaliipereihin. Tällä hetkellä haluttuja käytettyjä ovat käytännössä ainoastaan .308 Winchester kaliiperin kiväärit ja esimerkiksi .30-06 Springfield tuppaa jäämään niitä myyvien käsiin. Tämän takia esimerkiksi aseliikkeet eivät välttämättä ole ottamassa innoissaan myyntiin tavaraa, jota heillä jo on myynnissä ja jonka myyntiajat ovat pitkiä. Jos jokin ei kelpaa, niin puhumalla myyminen ei silloin tuota tulosta. 

Käytettyjen aseiden hinnat ovat laskeneet viime vuosina lisääntyneen tarjonnan myötä. Tätä ilmiötä korostaa sekin, että aselupien hinnat ovat nousseet jo yli sadan euron luokkaan, joten jos jotain haluaa halvalla, niin sen myös pitää olla halpaa. Ja lopulta se kisa siitä projektiksi hankittavasta Sako L579:stä käydään hinnalla.

Niitä kun on vapailla markkinoilla vuosi vuodelta enemmän ja projektien kannalta on edullista, jos aihio on mahdollisimman halpa. 

MAINOS ALKAA

MAINOS PÄÄTTYY

Aseluvan hinnan lisäksi heräteostoksia jarruttaa kiristyneet säilytysvaatimukset, jotka ovat monelle hyvä syy miettiä mitä aseita on järkevää pitää kaapissa. Tällöin aseen ostajat ovat valintatilanteessa sen suhteen, että onko fiksua hankkia tarpeeseen mieltymysten mukainen ase, vai antaako joissain ominaisuuksissa periksi halvemman hinnan takia? 

Meillä on vanha sanonta; “raudassa ei ole raha hukassa”, mutta nyt tämä on aseiden osalta vesittymässä. Nykypäivän vaatimukset ovat erilaisia, kuin mihin vanha rauta pystyy vastaamaan. Tämän takia onkin hyvin todennäköistä, että perikunnat eivät tule tekemään tiliä käytetyillä, vaan rima markkinoille kelpaavilla aseilla on entistä korkeammalla.

Nykymetsästäjä ei välttämättä tyydy enää vähempään, vaan haluaa aseeseen juuri ne ominaisuudet, jotka siihen haluaa tai vaatii. 

Juttuun on haastateltu Suomessa toimivia asekauppiaita.