Hiljainen häviö vai uusi nousu
.30-06 Springfield on tylsä ja väsynyt muinaisjäänne kaliiperivalikoimissamme. Vai onko sittenkään?
Eri kaliiperien suosio ei hetikään aina noudattele niiden potentiaalia tai käyttökelpoisuutta. Tällaisista patruunoista paras esimerkki on .30-06 Springfield, joka vaikuttaa hävinneen kisan nollakasille erityisesti uusien aseiden kohdalla.
Tänä päivänä kisa suosituimman kaliiperin roolista käydään .308 Winchesterin ja 6.5 Creedmoor kaliiperien välillä, mutta jos tätä kisaa halutaan häiritä, kannattaa mukaan ottaa 30 kaliiperin monipuolisuuskuningas. Juuri sellainen on .30-06 Springfield.
Käytännössä .30-06 Springfield tekee kaikki asiat paremmin kuin .308 Winchester, aivan kuten se on tehnyt aina ennenkin. Sen ainoa heikkous nollakasiin verrattuna on tehdaspatruunoiden tarjonnassa maassamme, mutta tämä on enemmän patruunakaupan aiheuttama ongelma, kuin todellinen saatavuusongelma.
Nollakuutonen on patruuna, jonka suorituskyky itselataajan näkökulmasta on luokassa “köyhän magnum”. Toisin sanoen nykyaikaisilla ruudeilla ja komponenteilla nollakuutonen on mahdollista ladata 30 kaliiperin magnumien tehdaslatausten suorituskyvyn lähimaastoon.
Tämä potentiaali on siis hieman samankaltainen kuin 6,5×55 SE:n kohdalla, eli patruunan painetaso on matala ja on nostettavissa nykykiväärien tasolle patruunansa itse lataavien toimesta.
Tällä hetkellä .30-06 Springfieldin osalta kyseessä ovat ostajan markkinat. Erityisesti käytetyissä kivääreissä on tarjolla koko joukko tämän kaliiperin edustajia, sillä nykynuoret valitsevat mieluummin nollakasin, joka on “yhtä hyvä, mutta halvempi ja tarkempi”. Kyseessä tyhjä argumentti, joka on helppo tehdä kaupan tiskillä tai messuesittelijöiden toimesta.
Itselataajan osalta nollakuutosen merkittävin potentiaali löytyy metsästyslatauksista. Tässä kaliiperissa toimivat samat ruudit, jotka toimivat nollakasin raskaammilla luodeilla, mutta näiden lisäksi nollakuutonen on niin vahva standardi kiväärimaailmassa, että koko joukko yleiskivääriruuteja (Vihtavuori N160, N550, N555, Norma URP, 204 jne) mahdollistavat suorituskyvyn nostamisen tasolle, johon tehdaslatauksilla ei päästä.
Nykyluotien aikakaudella nollakuutonen on elementissään. Sen “liian pitkä ja hyötysuhteeltaan heikko hylsygeometria” sallii pidempien luotien lataamisen ongelmitta ja ruutitilavuus ei ole loppumassa ensimmäisenä. Käytännössä ero nollakasiin repeää patruunataulukoiden 30 m/s tasosta 100 m/s tasolle, joka on luotien toimintaa ajatellen merkittävä ero.
Nollakuutoseen saa edullisia aseita, patruunat ja latauskomponentit ovat hinnaltaan huokeita ja latausvälineitäkin löytyy joka lähtöön. Eikä tämä patruuna ole loppumassa tehdasversioinakaan kaupasta ensimmäisten joukossa.
.30-06 Springfield ei juuri nyt ole suosionsa huipulla, mutta tämä tilanne saattaa muuttua, mikäli 6.5 Creedmoor jatkaa nousuaan. Tällöin kaikki 30 kaliiperiset saattavat jäädä marginaaliin ja tällöin yleiskaliipereista monipuolisimmalla on ässä hihassa
