fbpx

Koirat

Pienet rusakkoajurit jäljillä

Beagle on Suomessa jo vanha rotu. Rekisteröintimäärät ovat pysytelleet samoina jo pitkään ja rodulla on vankkumaton kannattajakuntansa.  Beaglejahtia ja koirien käytöstä seuratessa on helppo ymmärtää miksi rotu on suosittu.

Beaglet ajavat tiimissä. Aikoinaan ne ajoivat todella isoissa ryhmissä eli ajueissa lähtömaassaan Englannissa. Pohjolan beaglet saavat tyytyä vaatimattomampaan menoon ja koirakkokin on jahtiluksusta. Hauskaa beagleilla tuntuu jäniksen perässä olevan. Ainakin äänestä päätellen.

Selkäpiissä tuntuu ja ihokarvat nousevat pystyyn. Taika päästää karhean ja kimeän ulinan ojanvarsikarheikossa. Rusakon täytyy pian ponnahtaa aivan pienen ajokin nenän alta. Sen verran kertovaa ylösoton sointi on. Ja heti mennään jo suoraviivaisesti vanhaan kuusikkoon. Ajo tasoittuu ja haukustakin saa jo selvää. Pippa liittyy kuoroon ja konsertti on valmis.

”Taika sai ylös”, kuuluu radiosta. Muuta ei sitten kuulukaan. Pitkän sorkkaeläinjahdin vilkkaat radiokeskustelut ovat hyvin muistissa. Jänisjahdissa puhetta halutaan säästellä. Annetaan tilaa koirien kertovalle haukulle ja oille aisteille. Nykyajan metsästäjä on lian usein kuin liikkuvan jahtitoimiston pitäjä. On tutka, radiopuhelinta, GPS laitetta ja muuta. Kaikkea on ja kuulemma pitää olla. Tämä aamu aloitetaan huumorilla. Koiratutkan seurantatiedot ovat jaossa niille, jotka haluavat seurata koiraa ja tuijottaa älypuhelinta. Silloinhan riista saa usein livahtaa rauhassa ohi.

Pieni ajuri

Beagle on Suomessa jo vanha rotu. Rekisteröintimäärät ovat pysytelleet samoina jo pitkään ja rodulla on vankkumaton kannattajakuntansa.  Beaglejahtia ja koirien käytöstä seuratessa on helppo ymmärtää miksi rotu on suosittu. Miellyttävä luonne ja metsästysteho houkuttelevat ottamaan pienen ajurin. Beagle on kätevän kokoinen, tulee toimeen muiden koirien kanssa ja jänis saa kyytiä. Ajoa on jännittävää kuunnella ja ajettava ei suuntaa kauas ruuhkasuomen pienenevillä jahtimailla.

Näppärän kokoine beagle on hyvä metsäkoira, mutta myös mainio kotikoira.

Kyllä beagle on tehokaskin. Pippa ja Taika perkaavat rusakon yömetkut kiitettävällä innolla ja taidolla. Runsaan jäniskannan aikaan, myöskään riistan verotuksessa ei tarvitse säästellä. Jäniskantaahan hoidetaan perinteisesti metsästyksellä. Kun kanta on runsas, jahtipaine ei käytännössä vaikuta ainakaan negatiivisesti alueen ristiturpakantaan. Päinvastoin.

Sitkeää syönnöksen perkausta

Beaglenarttu Taika lasketaan peltotieltä hakuun. Koira irtoaa iloisesti häntä vispaten ja työntää kuononsa rusakoiden yöllä polkemaan jälkimereen. Tuorerehupaalin kylkeen on raavittu pieni reikä. Jäniksen hampaat ja käpälät ovat aukaisseet paalisyönnöksen yön hiljaisina tunteina. Jänis saa olla tyytyväinen pohjolan luonnosta löytyneeseen valtavaan ravintopalloon. Maitotilallinen kiroaa ja työntää haulipanosta piippuun, uskoen edelleen Taikan työntävän paalinpurkajan passiinsa.

Papanakasan luona Taika parahtaa ensimmäisen kerran. Pippa päästää samalla pitkän ulinan, vaikka sillä ei ole vielä mitään vainua saaliista. Beaglella herättely sallitaan. Jäniksen ylöspoljentaäänien on kuitenkin erotuttava selvästi itse ajosta. Taikan ja Pipan ajoittainen ääntely yöjäljellä laittavat kyllä varmuudella rusakon kintut ponnistusasentoon. Sen verran selkäpiitä karmivaa ulina on.  Lähestyvä beagletiimi laittaa pian saalin liikkeelle. Maitotilallinen liikuttelee jalkojaan hiljalleen. Pakkaspäivän auringonsäteet häikäisevät silmiä.

Herraparatkoon mikä ylösotto

Taikan kuono työntyy samaan pensaaseen ristiturvan kanssa ja silloin hermo pettää. Luminen humaus käy ojanvarsikarheikossa, kun voimakas rusakko ponnistaa läpi pensaikon. Ja riemu alkaa. Taika päästää ylösoton kunniaksi pitkän monipolvisen ja jatkuvan ulinan. Pippa säestää menoa, vaikka matkaa ylösotolle on vielä parisenkymmentä metriä. Se on täysillä riemukkaassa hengessä mukana, eikä säästele palkeitaan.

Suomessa beagle toimii usein yksin, mutta se on alkujaan jalostettu ryhmäajuriksi.

Ylösotto hipoo täydellisyyttä. Yöjäljen perkauksen herättely on nostanut jo ampujien pulssia ja saanut veret liikkeelle pakkasaamun huurteessa. Odotettavissa oli, että juuri tuosta pellonlaidasta se lähtee. Kertovan herättelyn virittämät metsästäjät puristavat haulikoitaan. Joku pudottaa jo hätäpäissään liipasinkäden hanskan maahan. Ylösotto jatkuu beagletiimin työskentelynä läpi vanhan kuusikon, pellon yli ja seuraavaan mäkeen. Haukku jatkuu nyt yhtenä katkeamattomana ketjuna. Pakkasen hiljentämä kylämaisema raikuu, kun kaksikko työntää ajettavaa ylös mäenlaitaa.

Harvassa lumisessa koivikossa voi ajoa seurata helposti. Vanha rusakko tekee kaikkensa eksyttääkseen vainolaiset. Paluuperä, sivuhyppy ja pitkällä loikalla takaisin pellon yli. Hevosaitauksen eksytykset kuuluvat myös tämän rusakon repertuaariin. Läpi heinäkasojen ja hevosten alta kierrellen. Hukkahan siitä tulee.

Jossain se on

Pippa ja Taika hankaavat jäniksen pakoreittiä edestakaisin, kunnes sivuloikka taas selviää. Kylällä asuvat vanhat rusakot ovat kunnon veijareita. Ihailtavalla tavalla ne sotkevat jälkeä ja harhauttavat beagletiimiä. Kahden koiran hukkatyöskentelyä on hienoa seurata. Vaikka Pippa seuraakin vanhempaa tiimiläistä, on sillä myös omat polkunsa. Beagletiimi kaivaa menonjäljen pienajueen voimalla ja haukku kertoo jahdin jatkuvan. Nyt tullaankin jo toista kierrosta. Suoraan passeja kohti ja suoraviivaisesti. On päivänselvää, että rusakko jäi piiloon ja koirakko tavoitti sen uudelleen. Nyt tullaan aivan tuntumassa. Sen verran kertovaa ajo on.

Hiljaista hetkeä ei ole. Kun toinen tiimiläinen on hetken hiljaa, niin toinen on äänessä. Haukku jatkuu katkeamattomana ketjuna ja maitotilallinen työntää peukalon varmistimelle. Koiratutkaa ei nyt seurata. Hän on päättänyt kaataa paalinpurkajan. Kaksikko työntää rusakkoa edellään. Rusakolla ei ole nyt aikaa vilkuilla sivuloikkia. Sen verran kannassa ovat pienet ajurit.

Maitotilallinen vilkuilee kaikkiin suuntiin. Passi on autiotalon pihan laidalla kahden paksun polun välissä.  Harmaa vilaus ja rusakko on mennyt. Karvalakin suojaama pää katsoo juuri väärään suuntaan silloin kun ristiturpa ylittää pitkillä loikilla pihamaan. Maataloustyön parkitsemat kourat puristavat vanhaa makasiinipyssyä sormet valkoisina. Kylmyys ei tunnu ja pieni harmitus nousee mieleen. Ehtiiköhän naapuripassi nyt kaatamaan ajettavan.

Kaato ja toinen  

Ajo tivistyy. Koirilla on selvästi nyt hyvä hajudata käytössään. Pieni passitus osoittautuu hyväksi ratkaisuksi ja useampi passimies pääsee näkemään ajettavan. Haukku kuuluu kaikille ja lämmittää mieltä sekä kehoa. Beaglet osoittavat tehonsa jäniksen kyyräyksessä.

Kolmen laukauksen sarja ravisuttaa lumista maisemaa. Peräkkäiset laukaukset kertovat usein hätäilystä tai heikosta ampumatilanteesta.  Joku sentään viitsii ottaa puoliautomaatinkin talvikeleihin. ”Täällä on” ilmoitus radioon purkaa jännityksen. Maitotilallisen matala ääni kertoo kaadon tapahtuneen. On äänessä hivenen intoakin. Paalinraapija, tai yksi niistä, on päättänyt päivänsä. Moni pitää rusakkoa vain kulttuurimaiseman vahingon aiheuttajana, mutta tuovat ne elävyyttäkin talviseen kylämaisemaan.  Ja metsästysmahdollisuuksia. Onhan rusakko sentään mainio paistin aineskin. Taas pamahtaa.

Laaki ja rusakko

Ahdin passissa paleltaa. Kolme laukausta herättävät omissa ajatuksissaan olevan passimiehen. Taas meni maitotilalliselle. Radioilmoitus vahvisti asian. Aina se saa parhaan passin. Parempi traktori, isompi karja ja parempi tuuri. Ai että pistää välillä vihaksi, kun kateus hiipii mieleen. Vaimokin on paremman näköinen.

Ahti ei ole varsinaisesti metsämies. Mukana on kiva olla, mutta joskus olisi tarpeen saadakin. Vanha yksipiippuinen on saanut ruostua rauhassa. Ei ole tullut harjoiteltua. Radalla on kaikilla hienot pelit ja koreat liivit. Ei niihin porukoihin ole Ahdilla ollut koskaan asiaa.

Yllättäen Taikan ääni hiljenee, mutta Pippa jatkaa raikuvaa ajoaan. Veteraanibeagle on päässyt jo kaadolle ja nuuhkii saalistaan. Maitotilallinen tutkii katseellaan roikkuvaa rusakkoa. Iso jänis on mieluinen saalis. Tilallinen kaivaa tupakat, sytyttää ja ottaa pitkät henkoset. Pipan ajo kaartaakin poispäin.

Ahdin passissa ei palella. Nuori narttubeagle suuntaa toisen ajettavan kanssa suoraan kohti peltopassia. Ja sieltä se tulee. Rusakko pysähtyy pellon laitaan ja kääntyy katsomaan ajon suuntaan. Hetken istuttuaan se loikkii hangella suoraan kohti ottajaansa. Ahti laskee hyppyjä ja muistelee kohti tulevan jäniksen kaato-ohjeita. Suuntaa jalkoihin , takoo päässä.

Nyt jo erottuu kunnolla riista. Ahti nostaa yksipiippuisen poskelle ja seuraa pomppivaa riistaa. Vihellä. Ai niin, vihellys. Maitotilallinenhan sanoi, että jänis pysähtyy kun viheltää. Pakkasen kohmettamat huulet saavat vain pihauksen aikaiseksi. Ahti yrittää uudestaan ja jänis pomppii kohti. Pieni ja korkea ääni purkautuu ahdin huulien välistä ja rusakko istahtaa aivan passin eteen ihmettelemään kuulemaansa. Ahti puristaa ja jänis kaatuu kyljelleen.

Puhtaasti jäniskoira  

Pieni englannin jäniskoira on säilynyt lähestulkoon puhtaana jäniskoirana Suomessa. Vaikka osa beagleista ajaakin mielellään kettua, on rotu monien metsästäjien mielissä juuri jänisajuri.  Osa beagleista on tavattoman kiinnostunut myös sorkkaeläinten ajosta. Beagleharrastajissa on myös pieni ryhmä, joka on innostunut mahdollisista säädösmuutoksista, jotka avaisivat ovia beaglen käytölle sorkkaeläinjahdeissa.

Sujuvaa ja jännittävää beagletiimin jänisajoa seuratessa tulee miettineeksi onko tarpeen laajentaa pienen englannin jäniskoiran käyttöä hirvieläinjahteihin. Rusakoille se sopii mitä parhaiten.

Kuvat ja teksti: Panu Hiidenmies