Kaamosrusakkoja kanakoirilla kyyräten
Rusakkojahti kanakoirilla on nopeatempoista ja hauskaa porukkametsästystä. Myös emännät tykkäävät, kun omenapuut säästyvät ja isäntä on aikaisin kotona.
Etelä–Hämeen rusakkokanta on vahva. Aamuinen maalaismaisema on kaamoksen hämärtämä ja kodassa käy iloinen puheensorina. Kahvia ja pullaa. Elämä on mallillaan. Kohteena ovat rusakot ja koirina sekalainen sakki karkottajia “kyyräämässä” rusakkoja passimiesten hollille. Pyydämme heti alkuun anteeksi ajokoiramiehiltä.
Kepeällä asenteella
Raskaan hirvijahdin ollessa jo päätöksessä, kepeällä tyylillä vedetty karkottajajahti lunastaa paikkansa. Kun jahtimuoto aikoinaan ensikertoja esiteltiin Hämeessä, oli kummastelijoita paljon. Moni epäili jahdin toteutusta, koska karkottajathan eivät varsinaisesti aja riistaa, vaan kyse on pölläytyksestä.
Olisi pitänyt kuulemma olla ajokki. Mutta pian jo huomattiin, että kylällähän ei enää ole ajokoiria. Liikenne on sotkenut kuviot niin, että kolaririski on liian suuri.
Karkottajilla ollaan lisäksi puutarhansuojaustalkoissa. Nyt haetaan tehoja, eikä olla ajohaukkua ihastelemassa. ”Kylän pinnasta on ristiturvat saatava vähemmäksi”, kuuluu seuran puheenjohtajan julistus aamukahvin päätteeksi. Päälle hieman höhötystä ja Elastisen biisin sanat ”mä hoidan, mä hoidan”, kun porukka valuu ulos kodasta hitaasti kirkastuvan aamuun.
Selkeä jahdinkulku
Alueet ovat pieniä ja vedot nopeita. Porukka jaetaan tottuneesti tuttuihin vetoihin ja väki kävelee hiljaa passeihin. Ketun varalta. Metsäjänis on karkottajajahdeissa rauhoitettu, mutta ajoittain repolainen on menettänyt henkensä sinkoutuessaan passiin seisojan kiitäessä aivan kannoilla.
Passista poistuttaessa, kuuluu jo kauas iloinen leikinlasku. Joku roikotta kookasta harmaata rusakkoa ja koiramiehellä on bretoni hihnassa.
Karkottajajahdissa voidaan tyypillisesti ajot kellottaa. Koiramiehet lähtökuoppiin ja passit paikoilleen. Ajo alkaa klo 10.10. ja päättyy 10.40, kuuluu kakkosajoon lähtökomento. Peurapäällikkö vetää jahdin. ”Tarvitaan hivenen auktoriteettiä”, kuuluu leukailu takarivistä. Ja tottahan se on, että jahtimme on hiukan sotilaallinen, mutta samalla hauska ja toimii.
Kaikilla roduilla
Mukana on viiriäiskoira, lyhytkarvainen saksanseisoja ja bretoni. Kaikki koirat hakevat vauhdilla ja karkottavat riistan haukkuen, jättäen ajettavan muutaman sadan metrin jälkeen. Vanha seisoja on kokenut konkari.
”Jos tulee kaato ja lyhytkarvainen tulee kaadolle, niin antakaa koiran ottaa jänis”, hihkaisee seisojan ohjaaja. ”Se noutaa sen minulle”.
Passimiehen on oltava valppaana. Rusakot saattavat hipsiä alueelta hiljakseen kun huomaavat tilanteen äityvän tukalaksi. Etenkin kettu usein yrittää livahtaa motista ensimmäisenä. Välillä taas tullaan kiljuen perävilkkaa. Silloinkin on passissa oltava tarkkana, koska koira voi olla aivan riistan häntätupsussa kiinni. Kaikkihan tuntevat hauliparven pituuden parissa kolmessa kympissä.
Kun ajettava vielä usein suuntaa lähes suoraan passimiehiä kohti, voi kauempanakin takana lähestyvä koira olla sektorissa.
Mannermaiset kanakoirat mielletään usein yhä vain seisoviksi lintukoiriksi. Etenkin saksalaiset rodut ovat kotimaassaan laajasti käytössä karkottajina sekä pien- että suurriistalle. Kuka tietää vaikka tulevaisuudessa jalostettaisiin ”pieni suomalainen metsästyskoira”.
Pystykorvan turkilla varustettu pienehkö karkottaja, joka oppisi tottelevaiseksi. Käyttökohteita löytyisi karkottamisesta, noutotyöskentelyyn, ja verijäljestä pienpetojen pintapyyntiin. Kai kokeiluja on jo tehtykin?
Kaato
Aivan toisen vedon lopussa, juuri ennen torvella puhallettava päätössignaalia, pamahtaa kaksi kertaa. Päivän toinen saalis on nurin. Riistatilanne on tyypillinen karkottajajahdin kaato. Koira antoi hetken ääntä haukkusarjalla pöläytettyään rusakon makuulta.
Karkottajan jätettyä riistan ja palattua hakemaan uutta kohdetta, jolkotteli jänis kaikessa hiljaisuudessa passiin. Watchup viestiä lukevan metsästäjän silmäkulmassa vilahtanut ristiturpa poukkosi lumessa ja vasta toinen paukku sorti. Nykyjahdin muuttujia tämäkin.
Monelle hirvenmetsästäjälle karkottajajahti on vuoden ainoa pienriistanpyyntipäivä. Haulikon käsittely on kirjaimellisesti ruosteessa ja panokset vanhoja. ”Eiköhän mennä ja kierretä keväällä koko porukalla parit riistapolkuammunnat”. ”Kyllä tarpeeseen tulee tämäkin yhteishanke”, naurahtaa porukan vitsiniekka.
Aikaa seurustelulle
Metsästys on sosiaalista toimintaa, sanotaan. Ainakin karkottajajahti on. Päätämme vaiherikkaan ja saalista suoneen jahtipäivän myöhäiseen lounaaseen. Muutaman päivän marinadissa upotettuna ollutta kaurista ja peuraa. Puheenjohtajan bravuuri. Yrteissä, pippurissa ja suolassa mehevöityneet paistikiekot päätyvät tulisijan kuumalle ritilälle tirisemään.
”Savustetaanko rusakot”, kysyy kaataja.” Viimevuoden saalis kun savustettiin, niin emäntä ja tyttäret muistelee vieläkin makua”, hän jatkaa. Niin, ja olihan tuo tyytyväinen kun omenapuutkin säästyivät. Kyllä elämä on taas mallillaan.
Teksti: Panu Hiidenmies
Kuvat: Ilona Hiidenmies
