fbpx

Metsästys

Eräkulttuurin suuri dokumentaristi

Arttu Kotisara

Arttu Kotisara on julkaissut 40 metsästyselokuvaa, jotka kattavat monipuolisesti lähes kaikki suomalaiset jahtimuodot.

Suomalainen eränkävijä on romantikko, joka haaveilee ikimetsien homenokista. Siksi Arttu Kotisaran eräelokuvat puhuttelevat meitä vuosikymmenestä toiseen. Artikkeli julkaistu Riistassa 10/2018.

”Riihimäen erämessuilla osastolleni tuli nuori kaveri, nosti paitansa hihaa sen verran, että kyynärvarsi paljastui”, Arttu Kotisara kertoo ja jatkaa ”Ihosta paljastui tatuoitu teksti, jonka nuori mies tarjosi luettavakseni kysyen, onko tuttu pätkä?

Mitä elämä olisi ilman kipinöiviä öitä ja tähtiä suon yllä, ilman kuura-aamuja ja pihkan tuoksua. Olisiko se elämää ollenkaan?

”Katkelma oli elokuvastani Linnustajan eräsyksy. Kaveri kertoi, että elokuva kolahti niin paljon, että on nyt tatuoituna käteen lopun ikää.”

Mitä elämä olisi ilman kipinöiviä öitä ja tähtiä suon yllä, ilman kuura-aamuja ja pihkan tuoksua. Olisiko se elämää ollenkaan?

Tuohon yksittäiseen tapahtumaan kiteytyy Arttu Kotisaran eli Videosaran suosio. Artun elokuvat puhuttelevat eräkansaa ja niissä kiteytyvät monien syvimmät tunnot metsästystä – elämäntapaa kohtaan.

Parikymmentä vuotta erätaltiointia

Kotisaran elokuvatuotanto alkoi vuonna 1999, jolloin päivänvalon näki Videosara- niminen eräelokuvayritys. Arttu oli jäänyt pois opettajan ammatista ja päättänyt taltioida suomalaista metsästys- ja eräkulttuuria elokuvamuotoon: rohkea veto, mutta jälkikäteen arvioiden erittäin onnistunut.

”Eräelokuvia olisi tehnyt mieli katsella, mutta niitä ei yksinkertaisesti ollut.  Eipä siinä muu auttanut, kuin ruveta itse tekemään.  Minulla oli vahva valokuvaajan ja kirjoittajan tausta, joten kuvauksen ja käsikirjoittamisen osalta en hypännyt tuntemattomaan maailmaan”, Arttu muistelee.

Kautta aikain ensimmäisen suomalaisen eräelokuvan Tervastulilta teerihaukuille, Videosara julkaisi ennen vuosituhannen vaihdetta. Elokuva kertoo lintujahdista suomenpystykorvalla: pääosassa mies ja koira, näyttämönä suuret eräsalot ja mausteena asennolla vietetyt yöt.

Suomalaiseen eräkansaan uppoava eräelokuvaformaatti oli kehitetty.

Metsä vetää Arttua puoleensa ja yksin elokuvia tehdessä hän on yöpynyt kymmeniä kertoja tulilla, laavussa ja kodassa.

Sittemmin Videosara on taltioinut suomalaista eräkulttuuria sellaisena kuin se 2000-luvulla on ollut. Parinkymmenen vuoden aikana on ilmestynyt 40 metsästyselokuvaa, puolenkymmentä opetusvideota sekä muutama kalastus- ja luontoelokuva.

Moni 2000-luvulla metsästyksen aloittanut metsästäjänalku on hakenut elokuvista niin oppia kuin pyynti-intoa. Eräelokuvien ystäviä löytyy koko Suomesta, mutta vankin kannattajakunta on Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseuduilla, joiden ihmisille elokuvissa kuvattu elämä on tuttua.

”Suosituimpia elokuvia ovat ehdottomasti kanalintujahdeista ja hirven ja karhun pyynnistä kertovat elokuvat. Koirametsästys on ollut tärkeä elementti melkein jahdissa kuin jahdissa.”

Mies kameran takana

Merkittävä myyntikanava eräelokuville ovat olleet erämessut ja juuri messuilla moni on Artun tavannut. Eräelokuvien tekeminen on suurimmilta osin yksinäistä puurtamista, joten katsojien tapaaminen ja aidon palautteen saaminen on tärkeää.

Arttu on aina ollut innokas metsästäjä ja eränkävijä.

”Metsästys ei oikeastaan tullut elämääni, vaan synnyin metsästäjäksi.  Isäni oli metsästäjä, samoin vanhemmat veljeni.  En koskaan tuntenut ikään kuin herääväni metsästäjäksi, kyllä se geeni on tullut jo äidinmaidosta. Poikavuosina asuinympäristö oli metsien keskellä, joten siltäkin osin pyyntitouhuihin oli hyvät edellytykset.”

Metsästys ei oikeastaan tullut elämääni, vaan synnyin metsästäjäksi.

Syvä luonnon ja suomalaisen eräperinteen kunnioitus näkyy Videosaran elokuvatuotannossa. ”Minulle metsästyskulttuuri on aika laaja kokonaisuus käsittäen esimerkiksi koiraharrastuksen, itse pyyntikulttuurin, tarinaperinteen, metsästyskirjallisuuden kuin myös eräelokuvat.  Koen suomalaisen metsästyskulttuurin osaksi juuriamme, olemistamme ja siten hyvin arvokkaaksi.”

”Olen metsästänyt jäniksiä, hirviä ja pienpetoja. Ennen kaikkea olen kuitenkin linnustaja.  Kanalinnut ovat suosikkiriistaani, mutta myös vesilinnustus sopii”, Arttu kertoo ja jatkaa: ”Parasta eränkävijän elämässä on se, että voi toteuttaa omaa itseään, sitä, mitä geeneihin on kirjoitettu.

Suomalaiset ovat olleet metsästäjäkansaa maailman sivu, eivätkä metsästäjän vietit ja vaistot ole meistä minnekään ehtineet kadota yhdessä tai kahdessa vuosisadassa.  Meidän, jotka olemme metsästäjän veret perineet, on päästävä erälle.  Muuten emme voi hyvin.”

Monet Videosaran elokuvista kertovat metsästysretkistä Lapin laajoihin kairoihin metsäkanalintujahtiin, hirvijahtiin tai karhun pyyntiin.

Arttu on kulkenut haamuna kymmenien metsästäjien matkassa ja taltioinut heidän eränkäyntiään.

”Minulle on käynyt niin, että iän karttuessa tarvitsen yhä enemmän tilaa eli mitä laajempi kaira, sen parempi.  Saaliin saamisen merkitys on hiukan väistynyt, sen on korvannut tunne olla osana luontoa”, Arttu kertoo.

”Teerelle on ihan sama saalistaako sen kanahaukka vai ihminen. Sen ekologinen lokero on olla saalistettava eläin”.

Usein metsästäjät ovat sisimmiltään innokkaimpia luonnonsuojelijoita. Eläimiä kyllä metsästetään kestävästi osana ravintoketjua, mutta elinympäristöjen toivotaan pysyvän suotuisina, jotta riistakannat pysyvät vahvoina. Varsinkin kanalinnuille ongelmia ovat aiheuttaneet laajamittaiset soiden ojittamiset, ylitiheä metsäautotieverkko ja liian järeät metsänkäsittelytoimet.

Usein metsästäjät ovat sisimmiltään innokkaimpia luonnonsuojelijoita.

”Minulle erämaa toimii ikään kuin peilipintana omaan sieluun: mitä aidompi ja alkuperäisempi erämaa, sitä parempi. Ihmisen runtelemassa metsässäkin voi toki metsästää, mutta peilipintana sellainen metsä ei toimi. Onhan niin, että mitä ehjempi peili, sen selkeämpi kuva.

Erämaassa voi kohdata itsensä sellaisena kuin on, joten erämaa opettaa ihmiselle kohtaamaan oman itsensä. Kun kännykkä ei toimi ja kaikki häiriötekijät ovat poissa, ei voi paeta itseään mihinkään”, Arttu kertoo luontosuhteestaan.

Muuttuva metsästyskulttuuri

Videosaran elokuviin on taltioitu lähes kaikki suomalaiset jahtimuodot merellisestä haahkajahdista aina karhunmetsästykseen Inarin syrjäisimmillä kairoilla.

Elokuvien pääosissa ovat metsästäjien lisäksi metsästyskoirat. Useimmat metsästyskoirarodut ovat päässeet elokuvien myötä esille. Vanhimmilla tuotoksilla on jo historiallista arvoa ja niitä katsellessa huomaa, miten metsästyskulttuuri on 2000-luvulla muuttunut.

”Suurin muutos on tapahtunut metsästyksen teknistymisessä. Eränkäynnistä on tullut aikamoinen tekniikkalaji. Kuusikymmenluvulla kompassi taisi olla eränkävijän teknisin väline aseen lisäksi.  Nyt on navigaattoria, tutkapantaa, älypuhelinta ja vaikka minkälaista vempainta.

Tekniikalla on toki puolensa, mutta teknistymisen mukana on jotakin myös kadonnut”, Arttu huokaa.

2000-luvun alussa videokameroiden ominaisuudet eivät olleet vielä nykyisellä tasolla, minkä lisäksi televisioiden ja elokuvien kuvasuhde oli vanha 4:3. Tästä huolimatta ensimmäiset elokuvat puhuttelevat edelleen.

Eränkäynnistä on tullut aikamoinen tekniikkalaji.

Elokuvissa on paljon filosofista pohdintaa suomalaisen eränkävijän sielunelämästä, luontosuhteesta ja rakkaudesta metsästystä ja eräkulttuuria kohtaan. Artun elokuvakerronta lähentelee runoutta, mistä on hyvänä esimerkkinä käsivarteen tatuoitu teksti.

”Itsenäisyys on minulle elokuvantekijänä kaikki kaikessa. Ei ole minun juttuni tehdä elokuvia rahoittajan ehdoilla tai tv-yhtiöiden muottien mukaan. Oma taiteellinen vapaus on kaiken lähtökohta. Toki teen silloin tällöin tilaustöitä, mutta niissäkin lähden mielelläni liikkeelle omasta näkemyksestäni”, Arttu jatkaa.

Videosara yrityksenä on pyörinyt elokuvien myyntituloilla ilman merkittäviä ulkopuolisia rahoittajia. Kyseessä lienee ainoa suomalainen elokuvatuotantoyhtiö, joka pyörii ilman tuotantotukia. Elokuvat ovat kiinnostaneet riittävissä määrin eräkansaa, jotta niiden kaupallinen tuottaminen on ollut mahdollista kaikki nämä vuodet.

Arttu Kotisaran on kiertänyt lukuisat erämessut myymässä filmejä ja juuri messuilla moni eräelokuvien ystävä on Artun tavannut.

Eräelokuvia VHS- ja DVD-formaateissa Videosara on myynyt kymmeniä tuhansia kappaleita, minkä lisäksi elokuvia on katseltavina maksullisilla nettikanavilla, kuten bearplay.fi:ssä. Osa elokuvista pyöri muutaman vuoden myös espanjan- ja portugalinkielisillä satelliittikanavilla.

Nykyään youtuben kaltaiset videopalvelut ovat täynnä ”eräpornoa” eli videoita, joissa näytetään vain eläimen tappaminen, mutta kaikki muu harrastukseen kuuluva puuttuu. Toki moni nettivideokanava julkaisee nykyään hyviä pätkiä ja televisiostakin on viime vuosina tullut laadukkaita metsästysaiheisia ohjelmia eli tarjota on lisääntynyt huimasti 2000-luvun alusta.

DVD on formaattina jäämässä historiaan, joten kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta kaupallisten eräelokuvien myynti on hiipumaan päin.

”Kun suomalainen 2000-luvun alkupuolen eräkulttuuri on nyt pääosin tallennettu elämyksellisten elokuvien muotoon, minun on aika palata juurilleni kirjoittamisen pariin. Ensimmäinen oma eräkirja onkin juuri ilmestynyt”, Arttu kertoo ja esittelee juuri painosta tullutta kirjaa.

Videosara

*Vuonna 1999 perustettu yhden miehen eräelokuviin ja- videoihin erikoistunut tuotantoyhtiö

*Videosara on julkaissut 40 metsästyselokuvaa, seitsemän luontoelokuvaa, neljä kalastuselokuvaa ja viisi opetusvideota sekä lukuisan määrän tilausvideoita mm. koirajärjestöille ja Riistakeskukselle

*Ensimmäinen elokuva on Tervastulilta teerihaukuille (1999) ja viimeisin Riekkokoirat tunturissa (2017)

*elokuvia toi tilata DVD:llä tekijältä www.videosara.fi tai ostaa katseluoikeus videopalveluun www.bearplay.fi

Arttu Kotisara

Arttu Kotisara on voittanut useita eräaiheisia kirjoituskilpailuja, kuten Eränkävijän kilpailun vuosina 1993 ja 1994 sekä Jahti-lehden koira-aiheisen kirjoituskilpailun.

Videosaralta on juuri ilmestynyt Artun kirjoittama eränovellikirja Syysyössä elämän kevät. Osa tarinoista on aiemmin julkaistu lehdissä ja Eränkävijät-kirjasarjassa, mutta osa julkaistaan kirjassa ensimmäistä kertaa.

Kirjan novellit ovat mukaansa tempaavia tarinoita eräpoluilta ja kalavesiltä. Novelleissa on tuulahduksia vuosikymmenten takaa osan sijoittuessa tähän päivään. Mukana on tarinatulilla kuultuja juttuja kuin myös itse koettuja. Useimmilla tarinoilla on jonkinlainen totuuspohja.

Teksti ja kuva Jyrki Puupponen