Tuttu, mutta väsynyt sotaratsu – 7,62x53R
Viiskolmeärrä on tuttuakin tutumpi kaliiperi takavuosien hirvestäjille. Suuruuden päivät ovat takana, vaikka ollenkaan huonosta hirvensortajasta ei todellakaan ole kysymys.
Suomalaisille tuttuakin tutumpi 7,62x53R on ikoninen “sotilaskiväärin” kaliiperi. Tämä patruuna oli jo käyttöönottonsa yhteydessä vanhentunut, sillä laippakantaisena patruunan syöttyvyys pulttilukkoisista kivääreistä asetti rajoituksia asekonstruktioille.
Käytännössä patruunaa ei nähty kuin Mosin-Nagant kivääreissä ja Neuvostoliiton ja itäblokin muissa sotilasaseissa.
Tänä päivänä “viiskolmeärrä” elää kituuttelee viimeisillä voimillaan.
Tänä päivänä “viiskolmeärrä” elää kituuttelee viimeisillä voimillaan ja kyseisen kaliiperin patruunakysyntä on romahtanut siinä määrin, että myös patruunoiden tarjonta alkaa olla hyvin rajoittunutta.
Vanhentuneet asekonstruktiot eivät enää kiinnosta ja kyseisen kaliiperin laajin käyttäjäkunta alkaa sekin olla jo ehtoopuolella.
Kaliiperi oli siis 1980-luvulla kohtuullisen suosittu, mutta viimeistään tämän vuosituhannen puolella alamäki on ollut raju.
Teknisesti 7,62x53R on kohtuullisen hyvä patruuna laippakantaa lukuunottamatta ja suorituskyvyn osalta patruuna on aika lailla .308 WInchesterin ja .30-06:n välimaastossa.
Sen palotilan muoto on hyvä ja se tarjoaa hyvän potentiaalin jälleenlataajille. Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että kyseistä kaliiperia ei tehdä uusiin aseisiin enää taittuvapiippuisia lukuunottamatta ja muuten kaliiperi on puhtaasti vanhojen sotarautojen tekohengityksen varassa.
