Työmiehen tähtäimet – Testissä kiikaritähtäimet alle 500 euroa

Testasimme alle 500 euron tähtäimet, jotka ovat suunnattu lähinnä hirvijahtiin. Tulos yllätti testaajat, kohtuu rahalla saa kelpo tähtäimiä. Julkaistu Riista 9/2019.

Päiväjahdit ja hirvenmetsästyksen fyysiset haasteet kalustolle ovat hyviä syitä suunnata katsetta hieman edullisempiin tähtäimiin. Risukoissa rymyäminen jättää nopeasti jälkensä varusteisiin ja hirvenmetsästykselle tyypilliset kelit altistavat kalustoa kaltoinkohtelulle.

Ei siis ole ihme, jos kiikaritähtäimen linssi pyyhkäistään puhtaaksi huurteesta paidanhelmalla tai nenäliinalla. Kaadolla asetta käsitellään verisin käsin ja pian aseessa on käytetyn leima. Sama pätee kiikaritähtäimiin.

Kun testasimme aikaisemmin alle 1000 euron kyttäysputket, huomasimme laadun valumisen edullisempiin hintaluokkiin. Sama ilmiö näkyy myös nyt. Alle 500 euron hirvenmetsästykseen sopivat tähtäimet ovatkin parempia kuin koskaan ennen. Enää tähtäimet eivät ole vuosikymmenten takaisia tihrustimia, vaan niiden erot kalliimpiin tähtäimiin ovat joissain tapauksissa hiuksenhienoja. Tämä on kuluttajien kannalta erinomainen kehityssuunta.

Miksi ei otettu testiin?

Edullisia kiikaritähtäimiä on markkinoilla pökerryttävä määrä. Tälläkin kertaa osa tähtäimistä jää siis pois testistä puhtaasti siitä syystä, että niiden hankintakanavat ovat eksoottisia tai niillä ei ole maassamme toimivaa maahantuojaa. Testiin pyrittiin siis saamaan sellaisia tähtäimiä, joita on saatavissa kotimaisista kivijalkakaupoista ja nettikaupoista.

Alle viidensadan euron hintarajoitus pudotti koko joukon tähtäimiä testistä, mutta tämä raja valikoitui Facebookissa järjestämämme kyselyn perusteella. Hintarajoitus ei siis ollut vedetty hatusta, vaan kyseessä on nimenomaan tähtäintä ostavien parista kummunnut ”kipuraja” hirvijahdissa käytettävän päivätähtäinten hintakatosta.

Testiin ei siis hyväksytty tähtäimiä, joiden hankintahinta on suurempi kuin 500 euroa. Testistä pudotettiin pois myös koko joukko tähtäimiä, jotka eivät edusta pientä tähtäintä, vaan hyppäävät niin suurennusalueensa, kuin myös fyysisen kokonsa osalta isompaan luokkaan. Tällä kertaa testissä eivät siis olleet esimerkiksi 1,5-6×42 tai 3-9×40 kokoluokan päivätähtäimet, vaikka niitä hirvihommissa käytetäänkin.

Mitä ei testattu?

Kiikaritähtäintestin suunnittelun ja hintaluokan haarukoinnin yhteydessä testikohteita ehdotettiin niin yksityisviesteillä kuin myös Facebookin kommenttiosiossa. Yksi kohta oli tähtäimen mekaaninen kestävyys ja säätöjen paikkansapitävyys.

Tämä on kuitenkin kohta, jonka testaaminen on monessakin mielessä vaikeaa tai jopa mahdotonta niin, että lopputulos olisi ketään tyydyttävä. Oletusarvo oli siis se, että jos tähtäin on ehjä, se toimii. Jos tähtäin taas ei toimi esimerkiksi ristikon säätöjen paikkansapitävyyden osalta, on se rikki. Rikkinäinen tähtäin on taas aina reklamaatioasia, jonka hoitaa myyjä ja maahantuoja.

Ajatuksia otoksesta

Tämänkertainen testi oli piristävä poikkeus aiempiin testeihin. Huolimatta putkien samankaltaisuudesta, olivat erot tähtäinten välillä suuria. Erityisesti pienten suurennusten miellyttävyys silmälle, silmänetäisyys ja ”eye box”, kuvan laajuus sekä kuvan vääristymät vaihtelivat näinkin pienessä otoksessa valtavasti.

Osa tähtäimistä ei herättänyt tuntemuksia kuin hintaluokkansa verran, mutta osa taas oli kuin suoraan kalliimmasta hintaluokasta.

Testi oli hyvä osoitus siitä, että aina kaikkein ilmeisimmätkään mittaustulokset eivät lyö käsipäivää käytännön kanssa. Esimerkiksi näkökentän keila, eli absoluuttinen näkökenttä metreissä sadassa metrissä ei kerro paljoakaan siitä, että millaisena kuva näyttäytyy tähtäävälle silmälle.

Tähtäyskuva koostuu myös kiikarin reunoista, jotka voivat peittää silmän näkökenttää. Tässä testissä kaikkein miellyttävimmät näkökentät ja kuvat silmälle olivat tähtäimissä, joissa ei ollut kaikkein suurin silmälle välittyvä mitattavissa oleva näkökenttä.

Jälleen voidaan kysyä sama kysymys mikä esitettiin myös tuhannen euron kyttäystähtäinten kanssa: Jos halvoissa on näin hyviä, niin mihin kalliita tarvitaan? Tähän kysymykseen on oikeastaan helppo vastata näin edullisen hintaluokan tähtäimissä. Sijoittamalla 1000-1500 euroa enemmän, voidaan saavuttaa hyppäys parempaan resoluutiossa ja värien erottelussa.

Ristikon säätönaksut ovat kalliimmissa keskimäärin täsmällisempiä ja kaikki pienet yksityiskohdat ovat hiottuja. Toinen asia on sitten se, että onko mikään näistä kovin merkityksellistä suurriistan päiväjahdeissa, joissa valovoima ja optiikan äärimmilleen viety laadukkuus nousevat merkittävään rooliin vain ani harvoin. Rajat edullisilla tähtäimillä tulevat vastaan kuitenkin nopeammin kuin kalliilla, eli hämärässä venyttely ei onnistu niin pitkään.

Myös pienemmät kohteet pidemmiltä ampumaetäisyyksiltä muodostuvat edullisilla tähtäimillä haastavuksi.

Yksi huomio otoksesta oli se, että tässäkin hintaluokassa kannattaa miettiä tarkkaan omaa käyttötarvetta. Satunnainen hirvestäjä pärjää halvemmallakin, mutta himohirvestäjän kannattaa punnita mitä ostaa. Tähtäinten erot selviävät vain niitä keskenään vertaamalla, tekniset tiedot eivät kerro koko totuutta tähtäinten todellisesta soveltuvuudesta käyttötarkoitukseen.

Hinta ei varsinaisesti kerro enää tässä ryhmässä mitään paremmuusjärjestyksestä, sillä kyse on enemmän suunnittelun laadusta kuin valmistukseen tai materiaaleihin liittyvistä eroavaisuuksista. Testi osoitti selvästi sen, että muutamilla satasilla saa kelpo tähtäimiä hirvijahtiin.

Näin testasimme

Testi jakautui kuuteen testattavaan ominaisuuteen. Näkökenttä tähtäimen pienimmällä suurennuksella, suurimman suurennuksen ominaisuudet, kuvan miellyttävyys ja suurennusalueen käyttökelpoisuus, tähtäimen fyysinen koko ja paino, hallintalaitteiden käytettävyys, sekä ristikon laatu ja näkyvyys.

Pienimmän suurennuksen kohdalla arvioitiin tähtäimen näkökenttä ja sen laajuus maastossa, mutta myös ampujan silmälle toistuvan kuvan laajuus ja kuvan reunojen terävyys. Näkökenttä keilana ei siis ole ainoa asia, vaan kyse on myös siitä, kuinka laaja ja laadukas silmälle välittyvä kuva tähtäimessä on.

Tämä osio rokotti pisteitä erityisesti niiltä tähtäimiltä, joissa todellinen suurennus on yli 1x tai jos näkökenttä on ahdas. Myös hyvin pieni ”eye box” eli liikkumavara silmän asemassa joko tähtäimen optisen keskilinjan tai katseluetäisyyden kanssa arvioitiin tässä yhteydessä.

Suurinta suurennusta käsiteltiin keskipitkien ampumaetäisyyksien kannalta. Keskipitkillä etäisyyksillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia etäisyyksiä, joissa kivääriä ei tarvitse keskimäärin ”auttaa” luodin lentoradan puitteissa. Testimatkana oli 150 metriä.

Suurimmalla suurennuksella tarkistettiin myös tähtäimen piirtoterävyys, joka on hyvä indikaattori tähtäinten optiikan laadusta. Myös suurimmalla suurennuksella arvioitiin silmänetäisyyden vaikutusta kuvaan ja kuvan helppoutta.

Kuvan miellyttävyyttä arvioitaessa haettiin tasapainoa mitattavien ominaisuuksien ja käytännössä havaittujen ominaisuuksien välille. Tässä yhteydessä arvioitiin niin nopeus pienimmillä suurennuksilla kuin suurimpien suurennusten käytettävyys pidemmille ampumaetäisyyksille ammuttaessa.

Syy tämän kohdan mukaan ottamiselle oli se, että huolimatta pienimmän suurennuksen tuottaman kuvan laajuudesta silmälle, näkökentän laajuudesta tai suurimman suurennuksen piirtoterävyydestä, on merkitystä myös vaikutelmalla, joka havaitaan vasta tähtäimiä käytettäessä.

Tähtäimen fyysinen koko ja paino arvioitiin pienemmällä painotuksella, mutta tässä kokoluokassa tähtäimen koolla ja painolla on merkitystä niille, jotka haluavat pienen tähtäimen avulla pitää aseen kokonaispainoa kurissa. Tähtäin kuitenkin menettää pisteitä, jos sen asennusjänneväli on liian lyhyt ja asentaminen verrokkina käytettyyn Tikka T3 kivääriin ei tämän takia onnistu perusmallin kiikarijalustoilla.

Tähtäimen hallintalaitteiden käytettävyydessä ensisijaisen tärkeässä roolissa on suurennussäädön käytettävyys. Liian jäykkä tai liukas säätökiekko vähentää pisteitä. Samaten suurennussäädön silmämääräinen havainnointi vaikutti pisteytykseen.

Jos passissa ei voi tarkistaa nopeasti tähtäimen asetuksia ilman tunnustelua tai aseen tarkempaa tarkastelua, ei pistesaalis ole tässä osiossa kummoinen.

Okulaarin säädettävyys ampujan silmälle tarkistettiin myös ja pisteytettiin sen mukaan, kuinka helppoa tähtäimen tarkentaminen on ampujalle. Hallintalaitteisiin luettiin myös ristikon säätämisen helppous, täsmällisyys ja säätökiekkojen ”näppituntuma”.

Ristikon laatu ja näkyvyys on ikään kuin testin lisäpisteosio. Tässä hintaluokassa valaistu ristikko tai punapiste eivät ole itsestäänselvyys, vaan jakaumaa on perinteisten ristikoiden ja punapisteiden välillä. Pisteellä varustetuissa ristikoissa on taas suuri jakauma ristikoiden mittasuhteissa. Osa ristikoisa on ahtaita, osa taas avoimia. Lisäksi palkkien paksuuksissa on suuria eroja.

Testaajien näkemyksiä

Testin tekijöiden karkeana ohjenuorana oli perinteisen ”halpa vai hyvä” ajattelutavan hyödyntäminen loppuarvioinnissa. Tässä otoksessa kyse oli siis sen eron määrittelemisestä, jossa hankinta tultaisiin mahdollisesti korvaamaan myöhemmin paremmalla tai vaihtoehtoisesti ostos riittäisi pidemmälle tulevaisuuteen. Tätä ajattelumallia käyttämällä testiotoksesta erottui neljä tähtäintä muiden edelle.

Meopta, Hawke ja Bushnell Nitro olivat tähtäimiä, joiden kanssa touhuaminen ei muodostuisi ongelmaksi missään tilanteessa. Nämä sopivat tämän kokoluokan tähtäinten touhuihin ilman tarvetta haikailla normaalissa hirvenmetsästyksessä kalliimpien perään.

Leupold taas on omassa lokerossaan, eli sen ominaisuudet passaavat mainiosti hirvenmetsästyksen ryskäysluokkaan, vaikka kyseessä ei olekaan täysin testin muiden tähtäinten kaltainen edustaja. Nämä neljä tähtäintä ovat siis varauksetta suositeltavissa.

Pohdittaessa hyvän ja heikomman tähtäimen eroa, on rajanveto tässä hintaryhmässä helppoa. Periaatteessa hyvään suoritukseen riittää se, että mikään avainominaisuus tähtäimessä ei ole kuralla. Hyvin suoriutuneissa tähtäimissä erona muihin on se, että niiden näkökenttä on laaja ja tähtäyskuva löytyy helposti suurennuksella kuin suurennuksella.

Niissä ei ole laajaa reunusta näkökentän ympärillä ja niitä on helppo käyttää maasto-olosuhteissa. Kaikissa heikommin suoriutuneissa taas oli yksi tai useampi ongelma, joka häiritsi käyttöä ja joka oli myös helppo havaita.