Minkin loukkupyynti kohdistuu aikuisiin yksilöihin eli lisääntyvään minkkikantaan. Nyt lumi paljastaa minkin liikkeet. Pyynnin onnistumisen ratkaisee etenkin loukkujen oikea sijoittaminen.
Selvitä, missä minkit luuraavat ja keskitä pyynti sinne. Nyt lumi paljastaa hyvin elinpaikat. Etsi jälkiä ja ulosteita vesistöjen vierusten lumelta tai syksyllä rantahiekalta ennen loukkujen asentamista pyyntiin. Asiaa kannattaa tiedustella myös ranta-asukkailta. Minkkikanta vaihtelee alueittain voimakkaasti, ja tyhjiltä paikoilta pyynti on ajan hukkaamista.
Niemen nokat ja pintakivet ovat paikkoja, joissa pyynti tuottaa yleensä tulosta. Minkki käyttää näitä maastokohtia vesistöjen ylittämisen kiintopisteinä. Kannattaa kokeilla myös pohjaan ankkuroitua lauttaa, joka asennetaan niemen jatkeeksi tai rannan ja pintakiven väliin.
Metsäpurot kannattaa putsata minkeistä tarkoin. Etsi purojen yli kaatuneita puita, jotka toimivat minkeille siltoina. Rungon päälle sijoitettu loukku pyytää hyvin. Myös metsätien siltojen aluset ovat päteviä pyyntipaikkoja.
Vesistöjen rantaviivat ovat luonnollisia pyyntipaikkoja. Minkkien kulkua voi ohjata kohti loukkuja johteilla, jotka tehdään luonnonpuista tai rantakivistä.
Etenkin minkkien kiima-aikana kannattaa samalla pyyntipaikalla käyttää kahta pyydystä. Silloin on mahdollista saada satimeen uros ja naaras. Syksyllä tällä menetelmällä on mahdollista pyydystää lyhyessä ajassa koko poikue.
Paras minkinhoukutin on hajurauhanen, jotka poistetaan saaliiksi saaduista uroksista ja säilötään glyseroliin. Muutama tippa riittää pyydyksen hajustamiseen.
Syöttinä voi käyttää myös kuivattuja riistalintujen siipiä ja jalkoja. Kalasyötti pilaantuu nopeasti, eikä pilaantunut kala kelpaa minkille.
Minkinloukut kannattaa asentaa pyyntiin siten, ettei niitä ole ulkopuolisen helppo havaita. Vaikka laillista pyyntiä ei saa häiritä, näin tapahtuu usein, jos lähistöllä on asutusta. Elävänä pyytävät loukut on koettava kerran vuorokaudessa.