Miksi en ammu sutta?
Pääkirjoitus – Voiko omaa koiraa puolustaa suden hyökkäykseltä ilman seuraamuksia? Tätä pohdintaa moni koiranomistaja käy mielessään.
Jokainen koiran kanssa metsästävä joutuu pohtimaan, mitä teen, jos susi on koirani kohtaavat. Niin minäkin. Metsästys on minulle ammatti. Saan elantoni tämän lehden toimittamisesta. Mitä tapahtuisi, jos ampuisin koirani kimpussa olevan suden?
Tekisin siitä tietysti ilmoituksen ja kertoisin mitä tapahtui. Ammuin suden koska se oli koirani kimpussa. Suojelin omaisuuttani ja koirani henkeä. Saan automaattisesti syyteen törkeästä metsästysrikoksesta. Aseet kerätään tutkinnan ajaksi talteen ja näin estyy myös ammatin harjoittaminen.
Kirjoihin ja kansiin tulee merkintä, että minua syytetään törkeästä metsästysrikoksesta. Tutkinta kestää jopa vuosia. Minut todetaan syyttömäksi kuten ko. tapauksissa on tapana, mutta maine meni. Tuo syytetään törkeästä metsästysrikoksesta jää elämään bittiavaruuteen. Se vaikeuttaa työtäni kohtuuttomasti. Joudun selittelemään jatkuvasti, voin menettää jopa ammattini.
Tiedän useita metsästystoimittajia ja metsästäjiäkin, jotka eivät metsästä karhua samasta syystä. Jos ampuukin väärän eläimen, jos lähistöltä löytyykin poronraato, joka tulkitaan haaskaksi, jos… Riski oman ammatin ja toimeentulon menettämiseen on iso. Huolesta ja stressistä puhumattakaan.
Riista-lehdessä 9/25 on juttu Matti Luukkosesta. Hän oli yli kaksi vuotta rikosprosessissa metsästysrikoksesta, vaikka todisteita ei ollut. Tämä on kohtuutonta ja aiheuttaa valtavaa kärsimystä syytetylle. Siksi jokainen koiramies ja nainen joutuu omassa päässään miettimään mitä tekee, jos tilanne tulee eteen. Itse en halua tuohon rumbaan, tämän vuoksi en ammu sutta, vaikka mieli tekisi.
