Luke on laatinut työkaluja ministeriölle suotuisan susikannan arvioimiseksi. Susien määrään vaikuttaa jatkossa yhä enemmän poliittiset valinnat.
Suomen susi on yksi eniten tutkituista eläimistä Pohjoismaissa. Luke on työstänyt pari vuotta malleja, joilla voitaisiin arvioida suotuisan suojelun tasoa mahdollisimman hyvin. Suotuisa suojelu tarkoittaa kantaa, jossa susi on elinvoimainen niin määrällisesti kuin geneettisesti.
Tänään julkaistut mallit eivät anna lukuja, vaan työkaluja Maa- ja metsätalousministeriölle päättää susien lukumäärästä.
Voidaan sanoa, että Luke heitti viuhuvan pallon poliitikoille. Luken tutkijat puhuivat tiedotustilaisuudessa kieli keskellä suuta, koko ajan korostaen, että todellinen päätös susien lukumäärästä tehdään poliittisella tasolla. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että tulevat eduskuntavaalit ovat myös susivaalit.
Luken veto oli oikea. Tutkijat tuottavat tietoa ja päätökset tehdään muualla. Tilanne saa takuulla monen päättäjän otsalle hien. Jatkossa susikysymystä ei voi vyöryttää Luken kontolle, kun tilanne kuumenee.
Menetelmästä riippuen, suotuisan suojelun taso voisi vaihdella jopa sadoilla yksilöillä.
Luke antaa ministeriölle peräti viisi erilaista viitearviomenetelmää, joilla arvioidaan suotuisaa susikantaa. Menetelmästä riippuen suotuisa kanta voisi vaihdella jopa sadoilla yksilöillä. Suuria eroja saadaan muun muassa sillä kuinka suuria susien häviämisriskiä laskelmissa sallitaan. Myös sillä on suuri merkitys mikä kerroin kannan arvioimiseen valitaan ja lasketaanko Venäjän kanta mukaan.
Esimerkiksi Ruotsissa kanta määritellään kertoimella 1,5 ja siellä sutta metsästetään.
Tutkijat korostavat, että kaiken tämän Suomi voi tehdä EU:n luotodirektiivin puitteissa.
Meillä ongelma on suden geneetiikka. Suomen sudet ovat jakautuneet vahvasti itäiseen ja läntiseen kantaa. Vaihtuvuutta ei juurikaan ole. Se tekee läntisestä kannasta sisäsiittoista, joka taas tarkoittaa susikannan kasvattamista. Eli metsästäjien kannalta olisi hyvä, jos kannat sekoittuisivat.
Muuten Luke toteaa, että koko Suomi, poronhoitoaluetta lukuun ottamatta, sopii suden elinalueeksi. Ilpo Kojola Lukesta korostaa, että susi ei ole pitkään aikaa olut mikään erämaan asukki, vaan on siellä mistä saa ruokaa.
”Susi on erittäin sopeutuvainen”.
MMM:n Sami Niemi oli tyytyväinen Luken tuotokseen. Hän korostaa, että seuraavaksi tehdään kattava analyysi ja kuullaan sidosryhmiä. Siitä, paljonko aikaa tähän kuluu ja voidaanko sutta ensi talvena metsästää, hän ei pystynyt sanomaan mitään.