Paljonko hirviä kestää verottaa?
Hirvikanta on vuosikymmenien kuluessa vaihdellut voimakkaasti. Pitkän ajan tavoitteen voisi ajatella olevan vakaa hirvikanta, jota verotetaan vuosittain tuoton verran. Riista-lehti laski hirviverotuslaskurilla suunta-antavia tunnuslukuja verotussuunnittelun tueksi. Varoitetaan heti aluksi, että aihe on monitahoinen.
Riistakeskus on viime vuosina myöntänyt hirvien kaatolupia poliittisen ohjauksen seurauksena reilusti. Kantaa on tarkoituksellisesti laskettu. Nyt ollaan laajoilla alueilla tilanteessa, että kannan lasku olisi saatava pysähtymään ja käännettävä paikoin ehkä jopa hienoiseen nousuun.
Tämä tarkoittaa huomattavaa pienennystä kaadettavien eläinten määrään verrattuna muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.
Riistaneuvostojen määrittämät tavoitetiheydet vaihtelevat alle yhdestä hirvestä (Pohjoisimmassa Lapissa) jopa yli viiteen hirveen (Lounais-Suomi) tuhannella hehtaarilla. Suurimmassa osassa maata hirven tavoitetiheys on haarukassa 2,5–3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla.
Millaista kestävää verotusta nämä melko alhaiset hirvikannat kestävät?
Metsästäjillä on paljon vastuuta paikallisen hirvikannan hoidossa. Hirvikannan hoitoa ja verotusta suunnitellaan moniportaisesti hirvitalousalueilla, riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa. Loppukädessä metsästysseurat ja -seurueet hakevat luvat ja päättävät kaadettavien eläinten määrän, iän ja sukupuolen.
Onko seuratason toimijoilla kunnollisia työkaluja mitoittaa lupien hakua suhteessa alueen hirvikantaan?
Vanhakantainen ajattelu, että kaikki myönnetyt luvat pitäisi pyrkiä käyttämään, ei enää nykyaikaa.
Tärkeintä on tietenkin jahdin kuluessa analysoida metsästysalueella olevan hirvipopulaation kokoa niin tarkasti kuin mahdollista. Metsissä olevaa kantaa pitää peilata ennalta päätettyyn jahdin jälkeiseen tavoitekantaan.
Jahti täytyy keskeyttää, mikäli metsässä oleva kanta on alle tavoitteen. Vanhakantainen ajattelu, että kaikki myönnetyt luvat pitäisi pyrkiä käyttämään, ei enää nykyaikaa.
Hirvikannan tuottokyky
Metsästyksen suunnittelussa on oleellista pystyä arvioimaan metsästysalueella olevien eläinten lukumäärä ja sukupuolijakauma mahdollisimman analyyttisesti.
Hirvieläimet liikkuvat laajalla alueella, eikä tietenkään yksittäinen seura pysty yksin säätelemään hirvieläinkantaa. Laajempien alueiden yhteistyö ja yhteinen tilannekuva onkin äärimmäisen tärkeä.
Toisaalta jokaisen seuran pitäisi ottaa vastuu juuri oman alueensa hirvieläinpopulaatiosta ja sen hoidosta.
Hirvikantaa pitää analysoida pitkin vuotta. Lupia hakiessa käytetään arviota edellisen metsästyskauden metsiin jääneestä hirvikannasta eli talvikannasta. Seurat tekevät arvioivat jahdin jälkeisen kannan.
Tämän lisäksi Luonnonvarakeskus tekee viralliset kanta-arviot hirvitalousalueille ja riistanhoitoyhdistysalueille. Yleisesti voidaan todeta, että seurojen arviot ovat yleensä alhaisempia kuin Luken arviot.
Osakemarkkinoilla historiallinen kehitys ei takaa mitään tulevaisuudesta. Sama pätee riistaeläinkantojen hoitoon. Aiempien vuosien lupa- ja kaatomäärillä ei pitäisi olla mitään merkitystä metsästyksen suunnittelussa.
Metsästyskauden kuluessa kannattaa analysoida metsästettävää hirvikantaa ja peilata sitä käytettävissä olevaan lupamäärään. Merkitystä on ainoastaan sillä, mikä on hirvieläinpopulaation koko, sukupuolijakauma, tuottokyky ja tavoitetiheys.
Edellä mainituista parametreistä pystyy matemaattisen laskemaan kestävästi metsästettävä eläinten määrän. Toki myös metsästyksen ulkopuolinen poistuma, kuten suurpetojen saalistus täytyy huomioida. Haasteena tietenkin on parametreihin liittyvä epätarkkuus ja -varmuus.
Tavoitetilanteen voisi ajatella olevan mahdollisimman vakaa tavoitteen mukainen hirvikanta, jota verotetaan tuoton verran. Yksittäisen seuran tai riistanhoitoyhdistyksen osalta tavoitekanta voi olla joko riistaneuvostojen määrittämä tai paikallisesti päätetty.
Oleellista on, että tavoitekanta on määritetty jopa seuratasolla. Ilman tavoitetta, metsästyksen mitoitus on arpapeliä. Pahimmillaan liian alas metsästetty kanta vaatii jopa täysrauhoituksen ja johtaa takavuosien tapaan voimakkaaseen heilahteluun niin eläinten kuin lupienkin määrässä.
Hirviverotuslaskuri tukena
Metsästäjät ja riistaneuvostot ovat sidosryhmien kanssa sopineet yhteisiä tavoitetiheyksiä. Kukaan ei ole kuitenkaan selkeästi kertonut, millaista kestävää verotusta mikäkin hirvitiheys kestää ja miten verotusta voisi ruohonjuuritasolla suunnitella.
Luonnonvarakeskus on julkaissut hirvien verotuslaskurin, joka on tarkoitettu lähinnä hirvitalousalueiden ja riistanhoitoyhdistysten käyttöön. Laskuri soveltuu tietyin varauksin myös hirviseurueiden käyttöön. Laskuri löytyy tästä osoitteesta.
Samasta osoitteesta löytyy Luonnonvarakeskuksen tuottamat riistanhoitoyhdistysten ja hirvitalousalueiden verotustiedot ja verotussuositukset. Taulukot sisältävät Luonnonvarakeskuksen tuottamat arviot hirvien lukumäärille, naaras-uros-suhteelle ja kannan tuottavuudelle.
Arviot ovat arvioita, joten niihin sisältyy aina epävarmuutta. Verotuslaskurilla voi haarukoida kaadettavien eläinten määrää sekä virallisilla lähtöarvoilla, että paikallisilla kokemusperäisillä arvoilla.
Hirviverotuslaskuriin syötetään edellisen metsästyskauden jäävä kanta (talvikanta), metsästysalueen pinta-ala, arvioitu kannan sukupuolijakauma, arvioitu vasatuotto (%), arvioitu vasojen urososuus (%) sekä muu kuolleisuus.
Laskuriin syötetään tavoiteltu jäävän kannan tiheys (hirviä/1000 ha), tavoiteltu sukupuolijakauma sekä tavoiteltu jäävän kannan vasaosuus. Laskuri laskee annetuista tiedoista matemaattisesti tarvittavan lupamäärän, jolla tavoite saavutetaan.
Päätimme Riista-lehdessä laskea verotuslaskurilla muutamia tunnuslukuja, joiden avulla jokainen hirviporukka voi karkealla tasolla arvioida oman alueensa hirvipopulaation kestävää tuottoa.
Laskenta on tehty erilaisilla lähtötiedoilla. Laskennassa tehdään myös oletuksia, kuten ettei hirviä poistu muuten kuin metsästämällä, ja että hirviä ei tule alueelle.
Tavoitteellisena sukupuolijakaumana käytetään 1,5 naarasta yhtä urosta kohden ja jäävän kannan vasaosuutena 25 %:ia.
Esimerkki 1. Keskimääräisen hirvikannan tuottokyky
| Hirvitiheys / 1000 ha | lupia/ ed. vuoden jäävä kanta, tuottokykykerroin | Kestävä lupamäärä/ 1000 ha |
| 1,5 | 0,38 | 0,6 |
| 2 | 0,38 | 0,8 |
| 2,5 | 0,38 | 1,0 |
| 3 | 0,38 | 1,1 |
| 3,5 | 0,38 | 1,3 |
| 4 | 0,38 | 1,5 |
| 4,5 | 0,38 | 1,7 |
| 5 | 0,38 | 1,9 |
| 10 | 0,38 | 3,8 |
Taulukko 1. Lähtötietoina on käytetty arvioitua sukupuolijakauma 1,65 naarasta/uros, vasatuotto 51,2 vasaa 100 aikuista kohden ja urosvasojen osuus 52,5 %. Kyseiset lähtötiedot on laskettu Luonnonvarakeskuksen antamista lähtötiedoista siten, että ne ovat kaikkien hirvitalousalueiden arvoista lasketut keskiarvot.
Taulukossa esitetyt parametrit pätevät alueilla, joissa hirvikanta on lähellä koko maan keskimääräistä. Sopiva lupamäärä saadaan taulukon mukaan karkeasti siten, että edellisen vuoden jäävä kanta kerrotaan kannan tuottokykykertoimella 0,38. Saadun lupamäärän pitäisi laskennallisesti pitää kanta vakaana.
Eli jos alueen jäävä kanta oli 11 hirveä, kestävä tuottokyky on 0,38 x 11 = 4,18 lupaa.
Taulukosta näemme, että 2,5 hirveä/1000 ha tuottaa 1 hirviluvan verran saalista. 3000 ha:n kokoisen hirvialueen kestävä lupamäärä on siis 3 lupaa (2 aikuista + 2 vasaa). Taulukosta pystyy karkeasti näkemään hirvikannan tuottokyvyn eri hirvitiheyksillä.
Esimerkki 2. Heikon tuoton hirvikannan kestävä tuottokyky
| Hirvitiheys | lupia/ ed. vuoden jäävä kanta, tuottokykykerroin | Kestävä lupamäärä/ 1000 ha |
| 1,5 | 0,30 | 0,5 |
| 2 | 0,30 | 0,6 |
| 2,5 | 0,30 | 0,8 |
| 3 | 0,30 | 0,9 |
| 3,5 | 0,30 | 1,1 |
| 4 | 0,30 | 1,2 |
| 4,5 | 0,30 | 1,4 |
| 5 | 0,30 | 1,5 |
| 10 | 0,30 | 3,0 |
Taulukko 2. Taulukossa 2 on tehty vastaava laskenta heikommalla vasatuotolla. Lähtötietoina on käytetty sukupuolijakaumana 1,4 naarasta/uros, vasatuotto 35 vasaa 100 aikuista kohden ja urosvasojen osuus 52 %.
Sopiva lupamäärä saadaan taulukon mukaan karkeasti siten, että edellisen vuoden jäävä kanta kerrotaan tuottokykykertoimella 0,30. Saadun lupamäärän pitäisi laskennallisesti pitää kanta vakaana heikomman vasatuoton alueella.
Taulukosta näemme, että heikomman vasatuoton hirvipopulaatio tuottaa hirvitiheydellä 2,5 hirveä/1000 ha 0,8 hirviluvan verran saalista. 3000 ha:n kokoisen hirvialueen kestävä lupamäärä on siis 2,4 lupaa.
Esimerkki 3. Kantaa halutaan kasvattaa 0,5 hirveä/1000 ha.
| Hirvitiheys | Tavoitetiheys | lupia/ed. vuoden jäävä kanta, tuottokykykerroin | Lupamäärä/1000 ha |
| 1,5 | 2 | 0,09 | 0,1 |
| 2 | 2,5 | 0,16 | 0,3 |
| 2,5 | 3 | 0,21 | 0,5 |
| 3 | 3,5 | 0,24 | 0,7 |
| 3,5 | 4 | 0,26 | 0,9 |
| 4 | 4,5 | 0,27 | 1,1 |
| 4,5 | 5 | 0,28 | 1,3 |
| 5 | 5,5 | 0,29 | 1,5 |
Taulukko 3. Taulukkoon on laskettu tilanne, että hirvikantaa halutaan kasvattaa 0,5 hirveä / 1000 ha. Muut parametrit ovat samat kuin taulukossa 1. Taulukosta 3 nähdään, että vähäinenkin kannan kasvatus vaatii maltillista metsästystä.
Jos hirvitiheys 3 hirveä / 1000 ha, ja kantaa halutaan kasvattaa 3,5 hirveen/1000 hehtaaria, voidaan käyttää 0,7 lupaa 1000 hehtaaria kohden. Edellisen vuoden jäävä kanta kerrotaan tuottokykykertoimella 0,24, jolloin saadaan käytettävä lupien määrä.
3000 hehtaarin edellisen vuoden jäävä kanta on ollut 9 eläintä. Tulevana vuonna voidaan kaataa 0,24 x 9 eli voidaan kaataa 2,19 lupaa.
Mitä alhaisempi edellisen vuoden jäävä kanta on ollut, sitä vähemmän sitä kärsii metsästää, jotta kanta saataisiin nousemaan.
Taulukosta nähdään, että jos hirvitiheys on alle 1,5 hirveä/1000 ha ja kantaa halutaan kasvattaa, ei hirviä voida käytännössä metsästää ollenkaan.
Esimerkki 4. Hirvikannan tuottokyky riippuu voimakkaasti kannan sukupuolijakaumasta ja tuottokyvystä. Tuottava kanta tuottaa jopa tuplasti enemmän metsästettävää.
| arvioitu sukupuolijakauma naaras/uros | arvioitu vasatuotto 100 aikuista kohden % | tavoiteltava jäävä vasaosuus % | tuottokykykerroin |
| 1,06 | 20,5 | 25 | 0,23 |
| 1,36 | 38,9 | 25 | 0,32 |
| 1,65 | 51,2 | 25 | 0,38 |
| 1,65 | 51,2 | 30 | 0,41 |
| 1,99 | 64,6 | 25 | 0,45 |
| 1,99 | 64,6 | 30 | 0,47 |
Taulukko 4. Taulukosta näemme miten sukupuolijakauma ja kannan tuottokyky vaikuttaa tuottokykykertoimeen. Tuottokykykertoimella kerrotaan edellisen vuoden jäävä kanta (talvikanta), jolloin saadaan kestävästi metsästettävä lupamäärä erilaisella populaatiorakenteella.
Paljon epävarmuuksia
Seuratasolla hirviverotuksen suunnittelu on haastavaa. Lähtötietoihin sisältyy paljon epävarmuuksia: merkittävimpänä todellinen hirvitiheys, sukupuolijakauma ja hirvien vasatuotto. Hirvet vaeltavat laajalla alueella, joten laajemman alueen yhteistyö ja yhteinen näkemys on tärkeää.
Paikallisesti hirviä voi verottaa suurpedot tai niitä kuolee muuten.
Karkeasti voidaan sanoa, että silloin kun kanta halutaan pitää samalla tasolla kuin edellisenä vuonna, kerrotaan edellisen vuoden jäävä kanta kertoimella 0,3…0,5, jolloin saadaan karkeasti kaadettavien hirvien määrä lupina. Haasteena on jäljelle jäävään kantaan liittyvä epävarmuus.
Laskennassa ei kannata yksioikoisesti käyttää seuran omaa arviota jäävästä kannasta, vaan analyysin tukena on hyvä käyttää Luonnonvarakeskuksen arviota hirvikannan koosta, sukupuolirakenteesta ja vasatuotosta.
Parhaiten tuottavilla alueilla tuottokykykerroin on jopa 0,5. Heikoimmin tuottavilla alueilla kerroin on vain vähän yli 0,2.
Mikäli kantaa halutaan kasvattaa on kerroin alhaisempi riippuen voimakkaasti lähtötiheydestä. Näissä tilanteissa laskenta kannattaa tehdä verotuslaskurilla.
Kaikista tärkeintä on monitoroida kannan kokoa jatkuvasti metsästyksen aikana.
