Kolumni: Lain kanssa pärjätään
Olen seurannut erävalvontalain päivitystä kesästä 2023 lähtien. Tuolloin kirjoitin aiheesta tällä palstalla kaksi kolumnia. Lyhyesti prosessista voisi sanoa, että hallituksen esitys ja viranomaisen vaatimukset olivat sekä kauheita että huvittavia, tiedottaminen heikkoa, mutta itse lain kanssa pärjäillään.
Kauheaa hallituksen esityksessä oli se, että metsästäjät olisi laitettu eriarvoiseen asemaan kuin muut kansalaiset. Esimerkiksi taparikollisen perusoikeudet olisivat toteutuneet paremmin kuin kunniallisen metsästäjän.
Huvittavaa oli se, että kun esityksessä pohdittiin toimivallan lisäämisen vaikutusta perusoikeuksiin, kaivettiin esiin perustuslain 20. pykälä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Pykälät 10, 15 ja 7 yksityiselämän ja omaisuuden suojasta ja henkilökohtaisesta koskemattomuudesta kuitattiin viimeisessä virkkeessä.
Lisää aiheesta: Lainkuuliaisen metsästäjän reppuun ei kajota jatkossakaan
Metsähallituksen virkamies olisi saanut loukata kansalaisen pyhintä ympäristösyistä ilman rikosepäilyä. Samaan aikaan Metsähallitus itse heikentää elinympäristöjä systemaattisesti ja suuressa mittakaavassa esimerkiksi avohakkaamalla metsiä, vuokraamalla maitaan tuulivoimalle ja kaavoittamalla rantoja. On tieteellinen fakta, että Metsähallitus heikentää dramaattisesti lajien mahdollisuuksia selvitä hengissä, mutta erätarkastajan edessä metsästäjä olisi ollut ympäristörikollinen.
Hullutukset onneksi torpattiin, ja toimivaltaa lisättiin sinne minne pitääkin. Kun on syytä epäillä rikosta, erätarkastajalla on nyt parempi mahdollisuus paljastaa rötös. Tätä tuskin kukaan voi olla kannattamatta.
Metsähallituksen räpsäkkä tiedote 30.12.2024 erävalvonnan kasvavasta toimivallasta sai monet hätkähtämään. Otsikolla Erätarkastaja saa jatkossa tutkia metsästäjän repun ja saaliin lähetetty tiedote oli vaivatonta lukea voimannäyttönä, jopa pelotteluna. Tiedotteen viesti oli: nyt meillä on valtaa, kannattaa käyttäytyä lainkuuliaisesti.
Otsikolla Erätarkastaja saa jatkossa tutkia metsästäjän repun ja saaliin lähetetty tiedote oli vaivatonta lukea voimannäyttönä, jopa pelotteluna.
Toisenlaisenkin lähestymistavan olisi voinut tehdä laista, joka itsessään on kohtuullinen ja oikeasuhtainen. Otsikko olisi voinut olla vaikkapa: Erävalvonnalle lisää toimivaltaa rikosten paljastamiseen –tavallisen metsästäjän näkökulmasta mikään ei muutu.
Mielenkiintoiseksi tiedotteen näkökulman tekee se, että hallituksen esityksessä yhtenä lain säätämisen perusteena käytettiin pelotevaikutusta: ”Valvontaviranomaisten toimivaltuuksiin tehtävät muutokset lisäisivät tiettyihin luonnonvararikoksiin liittyvää kiinnijäämisriskiä merkittävästi. Sääntelyn ennaltaehkäisevä pelotevaikutus edistäisi erityisesti metsästyksen ja kalastuksen lainmukaisuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä…”
Herää kysymys haluttiinko pelotevaikutus saada aikaan tiedottamisella, kun laki hurjimpien toimivaltahaaveiden osalta vesitettiin? Jos näin on, seuraa monta jatkokysymystä. Kenelle Metsähallitus viestii? Viestiikö se rikollisille vai sille 96 prosentille metsästäjistä, jotka ovat nuhteettomia? Millainen on viranomaisen ymmärrys hyvästä hallinnosta? Onko metsästäjä viranomaiselle oikeusvaltion kansalainen vai epäluotettava alamainen? Miten ihmeessä leimaaminen ja pelottelu lisää metsästyksen mainetta ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä, joka mainittiin lakimuutoksen yhdeksi perusteeksi?
Yllättävintä ja huolestuttavinta erävalvontalaissa ja erävalvontapäällikkö Henri Pelkosen puhelinhaastattelussa antamassa lain tulkinnassa on, että erätarkastajat eivät tee henkilö- tai turvallisuustarkastuksista valituskelpoista hallintopäätöstä.
Kun erätarkastaja ja kansalainen kohtaavat, perusoikeuksia loukkaavista toimista ei jää asiakirjaa, ellei tarkastus johda rikosilmoituksen tekemiseen. Tämä on paitsi metsästäjän, myös tarkastajan oikeusturvan kannalta huono asia. Sillä kun dokumenttia ei ole, ollaan sana vastaan sana -tilanteessa. Sisäministeriön poliisiosaston erävalvontalain lausunnossa ehdotetaan, että tarkastukset pitäisi tästä syystä taltioida.
Länsirajan viiden vuoden takaista koronariepottelua seuranneena voin sanoa, että sana vastaan sana -tilanteessa kansalainen on aina heikoilla, kun vastassa on virkamies. Kantelut johtavat harvoin mihinkään eikä virkavastuuta ole helppo päästä punnitsemaan. Siksi neuvoni Metsähallituksen mailla metsästäville on, että tarkastus kannattaa aina videoida, äänittää tai muutoin dokumentoida. Se on laillista, eikä sitä voida kieltää.
Tallenne on paitsi metsästäjän ja erätarkastajan, myös oikeusvaltion etu.
