fbpx

Aseet & optiikka

Kuokka, kirves ja kansankivääri – Suomi on asekulttuurin uudisraivaaja

Suomen ja muun Euroopan asekulttuurit eroavat merkittävästi toisistaan. Manner-Euroopassa aseet ovat vanhoja ja niillä on selkeä kulttuurihistoriallinen yhteys. Suomessa ase on kuin kirves, puhdas käyttöesine.

Franchi Horizon mahtuu kategoriaan kansankivääri. Maksaa alle tonnin, eikä missään ole kikkailtu.

Asemaailman yhtäläisyysviivoja Suomesta on helpointa vetää Yhdysvaltoihin, sillä meillä käytössä olevat aseet ovat yhteneväisempiä Yhdysvaltojen ja Kanadan markkinoiden, kuin muun Euroopan kanssa. Tämä näkyy niin kivääreissä, kuin haulikoissakin.

Suomessa niin sanottua manner-eurooppalaista asekulttuuria on edustanut ainoastaan ruotsinkielinen rannikkoseutu ja muu maa on ollut tekemisissä työkalumaisempien aseiden kanssa. Suomessa korostuneessa asemassa on historiallisesti ollut köyhyys ja puute. Tämä näkyy ilmiselvästi myös aseissa.

Hyvä esimerkki suomalaisten aseista on Mosin-Nagant, joka kuvastaa yhteyttä siihen, että Suomea hallittiin vuoron perään lännestä ja idästä ja maamme oli rutiköyhä. Toisin sanoen sodat käytiin jo tuolloin vanhentuneella kalustolla, joka oli selkeä poikkeus lännen kalustosta.

Kotimainen aseteollisuus virkosi sotien jälkeen ja tuolloin suurin vientimarkkina aseille löytyi Pohjois-Amerikasta. Tämä muokkasi hyvin vahvasti suomalaista asekulttuuria, sillä maamme oli tuolloin vahvasti irrallaan vapaasta markkinataloudesta. Suomalaisille myytiin mieluiten Suomessa valmistettuja aseita, jotka noudattelivat Pohjois-Amerikassa suosittuja ominaisuuksia.

Suomalaisille myytiin mieluiten Suomessa valmistettuja aseita, jotka noudattelivat Pohjois-Amerikassa suosittuja ominaisuuksia.

Varallisuuden ja vaurauden hidas kasvu sotien jälkeen ei ole saanut aikaan mitään merkittävää muutosta ihmisten ajatuksiin. Suomessa metsästysaseisiin suhtaudutaan edelleen hyvin pragmaattisesti. Työkalussa kiinnostavat tekniset ominaisuudet, ei prameus ja epäoleellisuudet.

Mikä on sitten kansankivääri? Se on ehdottomasti suunnattu kaikkien lompakolle sopivaksi ja myös kaikenlaiseen käyttöön sopivaksi. Sillä kaatuu hirvi ja tippuu teeri.

Edullisemman pään kiväärien sopivuus kaikkeen käyttöön on asia, jota ostajat tavoittelevat ja tämän takia moni pohtii valintojaan näiden edullisten uusien kiväärien ja laadukkaiden, mutta edullisten käytettyjen kiväärien väliltä.

Kansankiväärit kilpailevat siis keskenään, mutta myös historian kanssa. Niitä ei hankittaisi, jos hinta ei näyttelisi hankinnassa merkittävää roolia. 

Suomessa metsästys on korostetusti koko kansan harrastus, eikä metsästys liity kovinkaan vahvasti sosioekonomiseen taustaan, toisin kuin monissa manner-eurooppalaisissa metsästyskulttuureissa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, millaisia aseita suosimme.

Mukana sopassa oli aikanaan myös hirvijahti. Hirvikoe piti suorittaa metsästyspatruunoilla ja niiden tuli olla niin sanotusti “kaupan panoksia”. Tämä ohjasi ihmisten valintoja siten, että .308 Winchester oli täysin dominoivassa roolissa uudempien kiväärien kaliipereista. Voidaan jopa sanoa, että kyse oli tältä osin yhtenäiskulttuurista.

MAINOS ALKAA

MAINOS PÄÄTTYY

Kiväärit olivat joko muunnettuja Mosin-Naganteja, Sakoja tai Tikkoja ja kaliiperi oli joko 7,62x53R tai .308 Winchester.

Nuoruuteni muistot ampumaradoilta kuvastavat hyvin tilannetta, jossa Suomi oli vielä 1980-luvulla. Kiväärit olivat joko muunnettuja Mosin-Naganteja, Sakoja tai Tikkoja ja kaliiperi oli joko 7,62x53R tai .308 Winchester. Joitain eriskummallisia sinisiä patruunarasioita näkyi joskus, kun joku erikoisuudentavoittelija oli hommannut kiväärinsä järeässä .30-06 Springfield kaliiperissa.

Yhtenäiskulttuuriin kuului oleellisena osana se, että myös asekauppa piti tilanteesta, jossa se pystyi ohjaamaan hinnoittelulla markkinoita. Esimerkiksi hintaero .308 Winchesterin ja .30-06 Springfieldin patrunoiden välillä konkretisoitui vain ostajan kohdalla, eli patruunoiden nettohinta kauppiaalle ei ollut niin suuri, että hintaero hyllyssä olisi ollut perusteltu.

Hiilikuituinen Sako 100 on näyttävä ase. Kansankivääri se ei ole, mutta tulevaisuudessa joitakin siihen kehitettyjä ominaisuuksia voi valahtaa halvempiin malleihin. Vähän samaan tapaan kuin autoissa.

Haluttiin myydä vain yhtä kaliiperia, niin hinnoiteltiin patruunat sen mukaisesti.

Asenteet muuttuvat varsin hitaasti ja vasta 2000-luvun puolella on alkanut näkyä selkeämmin se, että aseita ei meilläkään enää hommata pelkästään rationaalisin perustein. Vaikka määräenemmistössä on edelleen se tasaisen varma ja kokonaisedullinen kivääri synteettisellä tukilla, on nykyään havaittavissa soraääniä. Jotkut haluavat kivääriinsä myös niitä parempia puita.

Suomessa perinne “kansankiväärien” osalta on vahva ja arvostamme kivääreissä prameuden sijaan niitä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat oleellisesti metsästykseen. Meille kiväärit eivät ole statussymboleita, vaan kaatovänkäreitä, joilla ammutaan riistaa ja harjoitellaan tarvittavat laukaukset radoilla.

Seuraavassa Riistassa (9/23 ) testaamme edulliset kansankiväärit. Riistan tilaajana pääset lukemaan testin kokonaisuudessaan.