

Asekaappini yksi suosikki on Beretta 690 Field-haulikko kaliiperissa 20. Se ei vain ole siro ja mukava käsitellä, vaan myös kaunis. Öljytty tukki loimottaa hienosti ja kaiverrukset ovat tyylikkäitä, vaikka koneella ovatkin tehtyjä. Lukkorungonssa lentelevät lehtokurppa ja peltopyy. Molemmat erittäin tyypillisiä aiheita italialaisissa haulikoissa. Jos Valmet olisi aikoinaan päättänyt laittaa viivan sijasta kuvat kylkeen, olisi oiva pari ollut jänis ja jänis.
Kaiverruksen aiheella aseessa on itse asiassa väliä. Riistan toimituksessa piipahti kerran upea Ferlachissa valmistettu tuplaluodikko. Safarimiehen unelma. Edesmennyt omistaja oli halunnut kaiverruttaa kylkiin hirvet. Se oli virhe. Aseen arvo laski kymmenillä tuhansilla, koska kuva oli väärä. Myynti takkusi. Kaiverruksen olisi pitänyt olla asetyyppiin sopiva Afrikan elukka kuten vesipuhveli.
Syyskuisena iltapäivänä pohdin, olisiko mahdollista saada reppuun nämä molemmat herkut samalla kertaa? Berettassa pyy on mallia pelto, joten tavallinen viheltäjä on hyvä. Kaapaisen kourallisen Federalin Prairie Stormia kuutosen ryyneillä taskuun, ase kaapista ja menoksi.
Kaapaisen kourallisen Federalin Prairie Stormia kuutosen ryyneillä taskuun, ase kaapista ja menoksi.
Lehtokurpan kanta on vakaa. Sitä tavataan koko maassa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tämä lentotaituri talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Se selittää, miksi kuva koreilee Berettan kyljessä. Kurppaa metsästetään meillä varsin vähän. Mutta tiedän muutamia, jotka ovat lämmenneet lajiin. Lehtokurpan löytääkseen ei tarvitse matkustaa pitkälle, vaan se asustaa usein asutusten lähellä. Kotitarveriistaa siis.
Pyyn kanta on puolestaan laskeva, mutta vakaa sekin. Paikalliset erot ovat suuria, sillä paikkalintuna kaikki riippuu elinympäristön pysyvyydestä. Jos ei ole puita, ei ole pyitä.
Talsin tutulle pyypaikalle. Istun hetken ja niin se vihellys vain kuuluu. Pilliä ei ole, joten päätän koittaa naakimalla. Pari kertaa pyy vaihtaa paikkaa, kunnes lehahtaa kaatuneen rungon päälle ihmettelemän. Virhe. Beretta pamahtaa ja pyy on pivossa.
Suuntaan kotia kohti tutun metsittyneen pellon kautta. Siellä olen pummannut parikin kertaa ilmassa kiemurtelevaa kurppaa, sen lähtö osaa aina yllättää. Mutta nyt se päättää taas yllättää. Talsin märän lammashaan poikki ja kuulen kuinka joku lähtee takaa lentoon. Kurppa ryökäle päästi vierestä ohitse. Niks naks, kurppa matalaks. Ja kyllä, nyt pyy sai kaverin lehtokurpasta. Onnistuin!