Asekaappi uusiksi - Mitä aseita hankkisin nyt jos aloittaisin metsästyksen? - Riistalehti.fi

Aseet & optiikka

Asekaappi uusiksi – Mitä aseita hankkisin nyt jos aloittaisin metsästyksen?

Riistan toimittajilta kysytään usein mitä aseita he hankkisivat? Kysymys on vaikea, mutta erinomainen. Toimittaja Arto Määttä pohtii omia asehankintoja ja antaa vinkkejä asekaupoille.

Toimitukseen tulee toisinaan hyviä juttuehdotuksia. Eräs tällaisista koski aseita, joita toimittaja hankkisi, jos hän aloittaisi metsästyksen tänä päivänä, omaten kuitenkin nykyisen tietämyksensä. Kysymys on vallan erinomainen.

Asetoimittajan arkeen kuuluu se, että aseita vaihdetaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Vain tällä tavalla on mahdollista pysyä konkreettisesti mukana tuotteiden kehityksessä ja välttyä siltä katkeroitumiselta, mikä muun maailman edetessä sivustaseuraajille tuppaa käymään. Täten voin sanoa, että omat aseeni ovat jo nyt kohtuullisesti kiinni tässä päivässä.

Kivääreissä on tapahtunut oman metsästysurani aikana ehkäpä merkittävintä kehitystä. Tukit ovat vaihtuneet puisista synteettisiin ja kaliipereissa on tapahtunut 2000-luvun puolella selkeitä muutoksia. Lisäksi joistain kaliipereista on tullut menestystarinoita, joiden suosio ruokkii itseään.

Kivääreissä on tapahtunut myös fundamentaalinen muutos siinä, miten esimerkiksi pulttilukkoinen kivääri nähdään. Nykyään menestyksekäs pulttilukkoinen kivääri ei ole vain kivääri, vaan kyse on asejärjestelmästä, joka mukautuu maailman menoon senkin jälkeen, kun se on tuotantolinjalta lähtenyt.

Haulikoissa kehitystä on tapahtunut suuntaan ja toiseen, mutta niiden kohdalla kehitys ei ole niin selkeästi päälle päin näkyvää, kuin kivääreissä.

Toki itselataavissa haulikoissa synteettiset tukkimateriaalit nostavat koko ajan suosiotaan, mutta haulikoissa kehitys on ollut maltillisempaa ja se liittyy pääasiassa hienoisiin suorituskyvyn parannuksiin ja erityisesti itselataavissa toimintavarmuuteen.

Haulikko

Tänä päivänä en hankkisi ensimmäiseksi haulikoksi todennäköisesti taittuvapiippuista, vaan nykytyylin mukaisesti itselataavan. Tälle on selkeät perusteet, joista päällimmäisenä nousee esiin hinta. Itselataavat haulikot ovat ominaisuuksiinsa ja ammuttavuuteensa nähden edullisia verrattaessa niitä saman laatuluokan päällekkäispiippuisiin haulikoihin.

Toinen seikka kohdallani on se, että edustan pohjoista Suomea, joten täällä päin itselataavat ovat muutenkin suositumpia kuin maamme eteläisissä osissa, jossa päällekkäispiippuiset ovat selkeästi suositumpia.

Haulikon kaliiperi ei kohdallani ole muuttunut lainkaan siitä mitä olen aina pitänyt sopivimpana. 12 kaliiperi 3” / 76 mm patruunapesällä on mielestäni kaikkein monipuolisin haulikkokaliiperi, eikä sen kylkiäisenä tule isommalle 12/89:lle tyypillistä lisäpainoa.

Yleensä tällaiset haulikot ovat varsin toimintavarmoja ja nykyaikana käytännössä kaikki tarjonta vesilinnustuspatruunoissa on juuri 3” terästä. On hyvin vähän asioita nyt ja tulevaisuudessa, mitä tällaisella haulikolla ei voisi tehdä. Ja kaiken voi tehdä pienemmällä rekyylituntemuksella, kuin taittuvapiippuisilla.

Haulikon valinnassa kannattaa muistaa, että valinnan painottuessa itselataaviin, on ampumaharjoittelun kannalta tärkeää valita haulikko, joka toimii kevyillä latauksilla. Vaikka itselataavat ovat metsästyslatauksilla todella varmatoimisia, löytyvät toimintavarmuuden erot usein juuri kevyillä ratapatruunoilla.

Kiväärit

Kivääreissä sortimentti kasvaa hieman ja olenkin vahvasti sitä mieltä, että jos haulikkohommiin riittääkin yksi tai kaksi haulikkoa (metsään ja radalle), niin kivääripuolella kaksi asetta on melkeinpä minimi, jotta homma ei mene liialti marginaalien venyttelyksi.

Tässä tullaan eri kaliiperien lisäksi myös siihen kysymykseen, että eri metsästystavoille kannattaa hankkia heti kärkeen omat kiväärinsä, jotta jahdeista saa enemmän irti, eikä kalusto rajoita liikaa toimintaa.

Kiväärimetsästys on jaettavissa liikkuvaan metsästykseen ja kyttäysmetsästykseen ja näissäkin jahdeissa on variaatioita, joilla on vaikutusta kiväärivalintaan.

Kivääreissä pääasiallinen valinta tehdään niiden painon osalta, eli jakolinja kulkee peruspiippujen ja varmint-piippujen välillä.

Henkilökohtaisesti valitsisin tällä hetkellä liikkuvan jahdin kiväärini peruspainoisena ja myös kyttäyskivääreissä suosin peruskivääreitä siltä osin, kun niitä käytetään hirven kyttäyspyynnissä. Ainoa ero näissä kivääreissä liittyy niiden kaliiperiin ja tähtäimeen.

Vakiintuneemmassa kyttäyskäytössä, johon kuuluvat pienempi sorkkariista ja pienpedot, on raskaampi kivääri mielestäni paikallaan, joskin peurakyttäyksessä tälle ei välttämättä ole tarvetta. Jos peuran hiipimispyynti kuuluu lisäksi perusharrastuksiin, on normaalipainoinen kivääri usein miellyttävämpi. Aseen paino kannattaa siis valita sen mukaan, millainen jahti on itse kullekin tyypillistä.

Kaliipereissa on tapahtunut 2000-luvulla isoja muutoksia. Suomessa merkittävin uudistus on 6.5 Creedmoor kaliiperin vyöry asemarkkinoille. Tämän takia hankkisin nykyään ensisijaiseksi kiväärikseni juuri 6.5 Creedmoor kaliiperin kiväärin, joka käy harjoitteluun, pienelle sorkalle, pienpetojen kyttäykseen, linnustukseen ja tarpeen vaatiessa myös hirvelle.

Toisin sanoen yleiskiväärin paikan ottaisi tänä päivänä Creedmoor, eikä .308 Winchester, joka oli vuonna 1990 valintani yleiskiväärini kaliiperiksi.

Koska hirvenmetsästys ja nykyään myös karhujahti ovat nostaneet volyymiään aivan eri luokkaan, kuin metsästystä aloittaessani, kiinnittäisin huomiota myös isoon kivääriin. Tässä vaihtoehtoja on mielestäni kaksin kappalein, eli 9,3×62 ja .300 Winchester Magnum.

Näistä valitisisin tai suosittelisin jompaa kumpaa lähinnä metsästysmaista riippuen. Pohjoisemmas sopii mielestäni paremmin .300 Winchester Magnum ja etelän risukoihin tai ylipäätään hirvikoiramiehille “ysikolmonen” on parempi vaihtoehto.

Kahden kiväärin tiukka pari on siis 30 kaliiperisia yleiskäyttöisempi 6.5 ja tämän lisäksi joko .300 magnum tai 9,3 mm patruunaa ampuva kivääri, joilla hoituu koko paletti metsästettävää riistaa. Toki yleiskäyttöisyyttä voi hakea kompromissista, mutta en tätä nykypäivänä suosittelisi, sillä jahtimuodot ovat runsastuneet entiseen nähden niin paljon, että kahden kiväärin käytölle on selvät perusteet.

Entäpäs ne merkit?

Haulikoissa olen vahvasti sitä mieltä, että Benelli, Beretta, Browning, Franchi, Remington ja Winchester merkeiltä löytyy toimivia vaihtoehtoja yleishaulikoiksi.

Valinta kannattaa tehdä lähinnä huolto mielessä, eli inertiatoimiset ovat parhaita valintoja, jos huoltohommat eivät kiinnosta ja jos aseen ammuttavuudesta haluaa kaiken irti, ovat kaasumäntätoimiset parhaita.

Kivääreissä valinnan voi tehdä kahdella tavalla. Jos jokin olemassa oleva asemalli on sopiva, ovat eurooppalaiset Mauser, Sauer, Sako ja Tikka varmoja valintoja, mutta jos aseeltaan haluaa modulaarisuutta, on Remington, Howa ja Tikka vaikeita voitettavia.

Nämä aseet ovat maailmanlaajuisesti niin suosittuja, että esimerkiksi tukkivaihtoehtoja löytyy pilvin pimein. Samaten laukaisukoneistot ovat vaihdettavissa itse kunkin mielen mukaan.

Kivääreissä kannattaa siis muistaa, että jako valmiiden kiväärien ja “rakentelualustojen” kanssa on suuri. Henkilökohtaisesti suosin pääasiassa peruskivääreitä, joita on näppärä muokata, mutta en ylenkatso valmiitakaan kivääreitä jos niiden ominaisuudet ovat itselleni sopivat.