Kaikkeen sopiva kiikaritähtäin on aina kompromissi
Jos jollain välineellä pyritään siihen, että se sopii kaikkeen käyttöön, on se harvoin missään osa-alueella paras. Jos taas pyrkimyksenä on tehdä väline, joka on jonkin osa-alueen suvereeni kuningas, on se todennäköisesti heikko jossain muussa käyttötarkoituksessa.
Tähtäinkiikareissa on monia toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Jos teet kompaktin ja pienen tähtäimen, niin mitä todennäköisimmin annat periksi suurennuksessa ja valovoimassa ja jos taas teet tähtäimen hyvin suurilla suurennus- ja zoomkertoimilla, niin saat aikaiseksi kookkaan tähtäimen, jolla annetaan periksi valovoimassa.
Paperilla tähtäin on helppo saada näyttämään siltä, että se sopii kaikkeen käyttöön, mutta käytännössä tähtäinten ominaisuudet menevät selvään paremmuusjärjestykseen aina kun joitain osa-alueita verrataan keskenään. Tätä ei ole edes vaikea huomata verrattaessa tähtäimiä keskenään.
Ehkäpä paras esimerkki tähtäinsarjasta, jossa eri zoom-kertoimilla varustetut tähtäimet ovat keskenään verrattavissa, löytyy Steinerilta. Laadullisesti tähtäimet ovat keskenään tasaisia eri mallisarjojen osalta ja tämän takia vertailu voidaan tehdä, kun heittoa valmistusmaissa tai sarjojen tekniikassa ei ole tolkuttomasti.
Ranger 4 on sarjan ehdottomasti suoraviivaisin hämärä- ja pimeäkyttäystähtäin ja tästä Riista on saanut jo käytännön kokemusta. Testeissä kuitenkin selvisi, että kuvan laatu vähäisessä valossa on paras sarja huokeimmalla tähtäimellä, nimenomaisesti mallilla 3-12×56.
Tästä eteenpäin suorituskyky heikkeni lineaarisesti siten, että Ranger 6:ssa se oli keskitasoa ja Ranger 8:ssa taas pykälän tätä heikompaa. Erikoistuneessa kyttäyskäytössä “nelonen” vie siis voiton niin peurakyttääjän, kuin pienpetokyttääjän tarpeissa.
Käytettäessä tätä Steinerin sarjaa esimerkkinä, voidaan sanoa, että Ranger 4 3-12×56:n sopivuus yleiskäyttöön kokee taas kolauksen siinä mielessä, että esimerkiksi latvalinnustuksessa sen ominaisuudet eivät riitä Ranger 6:n tai Ranger 8:n tasolle. Parallaksisäätö olisi kiva olla näissä käyttötarkoituksissa.
Ranger 8 sopii Steinerin sarjoista parhaiten tarkkaan työhön pitkille etäisyyksille, ja Ranger 6 taas on näiden kahden sarjan välimaastossa toimien molemmissa. “Nelonen” ja “kasi” ovat siis erikoistuneempiin käyttötarkoituksiin ja “kuutonen” on mallisarjan selkeä yleistähtäin kaikkeen käyttöön.
Tähtäinten zoom-kertoimen merkitys muuttuu radikaalisti siirryttäessä pienempiin kokoluokkiin. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa kaikki tähtäimet ovat käytännössä samaa käyttötarkoitusta varten, mutta yläpään suurennuskertoimen kasvaessa tähtäimen käyttökelpoisuus ainoastaan lisääntyy.
Pimeäkäyttö on x24 kokoluokassa poissa kuvioista, joten asiaa voidaan miettiä puhtaasti päiväkäytön kannalta.
Jatkettaessa esimerkkejä Steiner Ranger mallisarjojen kautta, on Ranger 4, Ranger 6 ja Ranger 8 sarjojen välilllä suurin erottava tekijä hinta ja hinnalla taas saa joko 4x, 6x tai 8x suurimman suurennuskertoimen. Huomionarvoista asiassa on se, että mitä pienemmistä suurennuskertoimista puhutaan, sen enemmän niillä on vaikutusta, eli 1x ja 2x välinen ero on kaksikertainen ja kakkosen tuplaaminen tarkoittaa 4x suurennuskerrointa.
Tämän tuplaaminen taas tarkoittaa 8x kerrointa. Ero “nelosen” ja “kasin” välillä on siis tässä kokoluokassa kaikkein selkeimmin havaittavissa ja sillä on myös kaikkein eniten käytännön merkitystä. Ranger 8 tunkee x24 kokoluokassakin siis yleiskiikarien tontille ja helpottaa pidempienkin hollien hoitamista.
Kompromissiton tähtäin on aina kompromissi.
Kompromissiton tähtäin on aina kompromissi. Metsästys on kokonaisuutena niin laaja käsite, että on yksinkertaisesti mahdotonta tehdä sellaista tähtäintä, joka keikkuisi joka saralla huippujen tahdissa. Jos ei muuta, niin väkisinkin tähtäin on käyttötarkoitukseen nähden turhan kookas tai painava, jos se olisikin hyvä pimeässä ja pitkillä ampumaetäisyyksillä.
Lisäksi 1x suurentamattomista kertoimista alkavia tähtäimiä näistä yleistähtäimistä ei ole haastamaan nopeissa ajojahtitilanteissa.
Yleistähtäin on asia erikseen, eikä se suinkaan ole kompromissiton tähtäin. Toisaalta sen ei ole tarkoituskaan olla sellainen. Yleistähtäimessä annetaan sopivasti periksi tähtäimen äärimmäisistä käyttötarkoituksista, jotta se sopii monipuolisesti erilaisiin käyttötarkoituksiin.
Sen suorituskyky jää kaikissa ääripäissä erikoistuneemmille tähtäimille, mutta sillä hoitaa asiat keskimäärin hyvin. On kuitenkin epärealistista väittää, että tällainen tähtäin voisi olla paras tai edes huipputasoa eri osa-alueilla, joissa erikoistuneemmat tähtäimet joka tapauksessa vievät omat osa-alueensa suvereenisti.
