Näin mittaat haulikon osumakuvion
Nyt kannattaa kaivaa kaapinpohjat panoksista ja mennä radalle. On juuri oikea aika testata ja löytää omalle haulikolle se paras latinki. Juttu julkaistu Riistassa 5-6/2018.
Haulikon supistus ilmoitetaan piippuun merkittynä supistusasteena, mutta tämä on vain tapa ilmoittaa piipussa käytetyn supistuksen halkaisija. Haulikon käynnin kannalta oleellisempi asia on mitata aseen ja patruunan aikaansaama osumaprosentti. Tässä yhtälössä patruunan rooli korostuu.
Haulikon käynnin mittaaminen on kohtuullisen suuresta epätieteellisyydestä huolimatta pyritty vakiinnuttamaan Wansee mittaustavan käyttöön. Suurimmat erot vakiintuneissa mittaustavoissa löytyvät nykyään Euroopan ja Yhdysvaltojen väliltä.
Meillä vakiintunut tapa on ampua osumakuvio 35 metrin etäisyydeltä ja mitata kuvio 75 senttimetrin ympyrällä. Yhdysvalloissa käytössä on 40 jaardin matka ja kuvio mitataan 30″ ympyrästä. Käytännössä ero mittaustavoissa on niin pieni, että sen voidaan sanoa olevan merkityksetön.
Wansee taulu jaetaan kahteen ympyrän muotoiseen pääsektoriin. Ulkokehän halkaisija on 75 senttimetriä ja sisemmän kehän koko on puolet tästä, 37,5 senttimetriä. Sisempi kehä on jaettu laskemista helpottavaan neljään osaan ja ulkokehä on jaettu kahteentoista osaan.
Wansee sabluuna on helppo käyttää ja nopeuttaa patruunoiden osumakuvioiden analysointia merkittävästi.
On kiistelty siitä, että onko juuri tällainen taulu varsinaisesti Wansee taulu, mutta nykyään juuri tällaisesta taulusta käytetään kyseistä nimitystä. Esimerkiksi vielä 1960 -luvulla käytössä oli useampia tauluja ja niiden jakotapa oli monimutkaisempi.
Supistusaste
Ase-patruunayhdistelmän supistusasteen laskemisessa on oleellisen tärkeää tietää käytettävän haulipatruunan haulimäärä. Tämä kannattaa tehdä purkamalla patruuna ja laskemalla sen haulit. Netistä toki löytyy hommaan laskurit, mutta vain ani harvoin hauliannoksen koko on grammalleen sama kuin mitä patruunan kyljessä lukee ja haulikootkin on usein ilmoitettu melko liberaalisti.
Tämän vuoksi vain haulien laskeminen testattavan latauserän patruunasta tarjoaa riittävän tarkan tuloksen. Pienikin eroavaisuus haulin ulkohalkaisijassa vaikuttaa todella paljon haulimäärään. Jos haulien kokonaismäärässä on virhe, tarkoittaa tämä myös virhettä osumaprosentissa.
Ammuttaessa osumakuviota, on oleellisen tärkeää ampua kuvio ensin osuma-alueelle ja määrittää kuvion keskikohta vasta ammutun laukauksen jälkeen. On siis tärkeää kyetä hahmottamaan ero haulikon osumapisteen ja aikaansaadun haulikuvion välillä.
Nykyään moni käyttää tähän läpinäkyvää sabluunaa, joka nopeuttaa laskelmia. Toinen tapa on piirtää haulikuvioon renkaat ja laskea osumat tällä konstilla.
Ampumakuviosta mitataan ensimmäiseksi osumien kokonaismäärä. Kaikki osumat 75 senttimetrin ympyrässä lasketaan ja tämän perusteella voidaan laskea haulikon osumaprosentti jakamalla iskemien määrä patruunan sisältämällä haulimäärällä ja kertomalla tulos sadalla.
Osumaprosentin määritetään ase-/patruunayhdistelmän supistusaste. Raja-arvoissa eri supistusasteiden välillä käytetään hieman toisistaan poikkeavia prosenttilukuja, mutta perinteisesti supistusasteet on jaettu seuraavasti:
Sylinteri 25 % – 35 % (Cylinder)
Parannettu sylinteri (1/4 tai Improved cylinder) 40 % – 55 %
Puolisuppea (1/2 tai Modified) 55 % – 65 %
3/4 suppea (”kolmevarttinen” tai Improved Modified) 65 % – 70 %
Täyssuppea (1/1 tai Full) 70 % – 75 %
Erikoissuppea (Extra Full) yli 75 %
Supistusasteen määrittämisellä selviää oikeastaan vain haulikon hyötysuhde, eli se, kuinka paljon hauliannoksesta saadaan toimitettua niin sanotusti merkittävälle alueelle. Useat mittauspuuhiin ryhtyneet ovat huomanneet osumaprosentteja laskiessaan, että hyötysuhde tuppaa putoamaan hauliannosta kasvatettaessa ja itse asiassa kuvion osumien määräänkään raskaammilla latauksilla ei ole useinkaan positiivista vaikutusta.
Keskustapainotteisuus eli tiheysluku
Haulikuvion keskustapainotteisuudella voidaan arvioida kuvion tasaisuutta ja sitä hyödyntämällä voidaan päätellä varovaisesti myös haulikon tehokkaan kantaman rajoja. Tämä luku saadaan kertomalla Wansee taulun sisäkehän haulimäärä kolmella ja jakamalla tämä luku ulkokehän iskemien määrällä.
Ulkokehä on pinta-alaltaan karkeasti kolminkertainen sisäkehään verrattuna, joten laskutavalla saadaan selvitettyä kuvion tasaisuus.
Perinteisesti on ajateltu, että haulikuvion tiheysluvun tulee olla vähintään 1 ja tätä pidetäänkin täysin tasaisen kuvion määritelmänä. Jos tämä luku alittuu, eli kuvion keskusta on harvempi kuin sen ulkokehä, on patruunan maksimikäyttöetäisyys jo ylitetty.
Hauliparvi toimii hauliparvena aina niin pitkälle etäisyydelle kuin sen kuvion keskusta on tiheämpi kuin ulkokehä. Kuvion harventuessa tästä, kasvaa kuvion epäsäännönmukaisuus merkittävästi.
Kuvion aukot
Yksi tyypillinen tapa on mitata kuviosta savikiekon mentävät aukot. Tämä mittaus tulisi tehdä harkiten, sillä varsinkin voimakkaasti keskustapainotteisissa haulikuvioissa aukkojen määrä tyypillisesti kasvaa taulun ulkokehällä. Oleellista haulikon käynnin tasaisuudessa onkin se, että aukot eivät painotu systemaattisesti samoihin kohtiin kuviota.
Jos näin on, on kyseessä useimmiten aseen tai sen supistajan vika. Asia selviää esimerkiksi ampumalla kolme haulikuviota päällekkäin. Jos kuviossa ei tällöin ole selvää painottumista, epämuodostumista tai korostunutta aukkoa, ei syytä huoleen ole.
Sopiva osumien määrä
Yksi vaikeimmista määriteltävistä asioista haulikon osumakuviossa on osumien sopiva määrä. Esimerkiksi kaksipiippuisella haulikolla on ilmiselvää, että pakenevan riistan ampumisessa liian tiheä kuvio on ongelma ensimmäisenä ammuttavassa piipussa.
Ylemmässä piipussa taas tiheys on useimmiten tarpeen. Yksipiippuisissa aseissa joudutaan taas tekemään kompromisseja molempiin suuntiin. Täten mitään yleispätevää ohjetta ei voida antaa.
Osumien määrän raja-arvot määräytyvät ampumaetäisyyksien ja kohteen koon perusteella, eli kaikki rajat ovat kuin ovatkin vain subjektiiviseen arviointiin perustuvia. Yleisesti 120 haulta 35 metrin etäisyydeltä 75 senttimetrin ympyrään pidetään kuitenkin minimimääränä metsäkanalintujen, sorsan ja fasaanin metsästyksessä, mutta moni pitää tätäkin määrää liian marginaalisena.
Nykyään useat pitävät 150 haulta sopivana linturiistalle, 120 haulta sopivana jäniksen kokoluokalle ja 100 haulta sopivana esimerkiksi kauriille tai ilvekselle.
Testattavan haulikonpatruunan haulimäärän laskeminen on erittäin tärkeää tulosten paikkansapitävyyden kannalta. Patruunan ilmoitettu hauliannos poikkeaa usein todellisesta ja ilmoitettu haulikokokin on useimmiten likiarvo. Tämän vuoksi vain haulien laskeminen tuottaa realistisen tuloksen.
Osumien määrää arvioitaessa voidaan palata patruunan sisältämään haulimäärään ja haulikon osumaprosenttiin. Niiden kautta on helppo laskea vaadittu käynti kullakin haulikoolla. Pian huomataankin, että haulikokoa ei voida kasvattaa määrättömästi, sillä osumien määrää ei tällöin saada millään keinolla riittävän suureksi.
Myöskään hauliannoksen kasvattaminen ei lisää haulimäärää merkittävästi. Täten ainoa mahdollisuus suurempien haulien käytölle on rajata ampumaetäisyyttä niin, että osumien määrä kohteeseen saadaan asialliselle tasolle.
Mittausten ja metsästyskokemusten yhdistäminen
Paras hyöty haulikuvion mittaamisesta saavutetaan silloin kun ampujalla on entuudestaan hyvät kokemukset jonkin patruunan toimivuudesta metsästyskäytössä. Tämä patruuna kannattaa ottaa merkkipaaluksi, johon muita patruunoita verrataan.
Hyvin tyypillinen virhe mittausharrastusta aloittavilla onkin liian suppeasti käyvien patruunoiden suosiminen myös silloin, kun kyseisestä ominaisuudesta on ehkä vain haittaa metsästyskäytössä.
Yhdessä nopeusmittarin kanssa Wansee taulu on mitä mainion työväline ja helpottaa huomattavasti sopivien patruunoiden etsimistä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Haulipatruunoiden mittaamisella on myös mahdollista luokitella patruunat erilaisten etäisyyksien mukaan niiden aikaan saaman osumakuvion perusteella. Tällöin on mahdollista ampua yhdellä ja samalla haulikolla ja supistajalla ja säätää haulikon käynti vain patruunaa vaihtamalla.
Yleispatruunaa hakemassa
Omia jahtejani varten pyrin yleensä löytämään patruunan, joka kattaa mahdollisimman suuren käyttöalueen ilman muutosta aseen supistajaan. Toisaalta pyrin myös välttämään patruunan ja oletetun metsästystilanteen välistä liian pitkälle vietyä optimointia, sillä tämä on sekavaa, hidasta ja aiheuttaa usein psykologisen ongelman ampumasuorituksessa.
Yhden aseen ja yhden patruunan käyttö laajalla sektorilla helpottaa elämää merkittävästi. Metsästyskokemuksien ja patruunoiden käynnin mittaamisen yhdistäminen kertookin koristelematonta sanomaa sopivasta haulikonpatruunasta.
Olen pitkään käyttänyt alkusyksyn jahdeissani Clever Mirage T3 Standard Game 34 g patruunaa ”6” koon haulilla. Kyseinen patruuna on ollut erinomainen monipuolisissa jahtitilanteissa, joten tämän patruunan ominaisuuksia voidaan käyttää omassa käytössäni hyvän yleispatruunan merkkipaaluna.
Käyttämästäni puolisuppeasta piipusta ammuttuna patruunan tiheysluku on 2,0 joten kyseessä on vahvasti keskustapainotteinen osumakuvio. Kuvion haulimäärä on 225, eli kyseessä on korkea osumamäärä. Kuvion keskustan haulimäärä on 90, joka selittää yhdessä kuvion tiheysluvun kanssa pidempien etäisyyksien käyttökelpoisuutta.
Osumaprosentti on tasan 70% eli supistusasteena tämä tarkoittaa täyssuppeaa. Kaikki nämä lukemat ovat tunnuslukuja, jotka kielivät omassa käytössäni ominaisuuksista, jotka ovat kohdallani hyödyllisiä. Lukemien muuttuessa oleellisesti näistä, on jälki metsällä usein tehottomampaa ja epäsäännönmukaista.
Teksti Arto Määttä
