Käytettyä asetta myymässä – Näin onnistut kaupoissa
Aseiden ostaminen ja myyminen on normaalia puuhaa metsästäjille. Metsästyksen painopisteet muuttuvat, osa aseista osoittautuu tarpeettomiksi tai halutaan vain vaihtelua ja vanha saa väistyä uuden tieltä. Näillä ohjeilla onnistut kaupoissa.
Käytetyn aseen myyminen on tuotteen myyntiä. Käytetyllä aseella ei ole ostajalle tunnearvoa, eikä sen varaan kannata ladata odotuksia.
Käytetystä aseesta ei kannata myöskään yrittää saada “omiaan pois” väenväkiksin, vaan hinnan kanssa kannattaa olla realisti. Käytetyt aseet ovat käytettyjä ja niiden tulee tämän takia olla edullisempia ostajalle kuin uusien aseiden.
Ensimmäiseksi kannattaa ajatella asiaa ostajan kautta. Kysymys “mitä minä haluan nähdä myynti-ilmoituksessa?” on usein silmiä avaava suhtautumistapa.
Minä haluan nähdä aseen kunnon heikkouksineen ja kolhuineen ja haluan mieluummin enemmän informaatiota kuin vähemmän.
Pääasiassa myynti-ilmoitukset ovat suurpiirteisiä, kunto ilmoitetaan suusanallisesti mahdollisimman epämääräisesti ja ostajan on vaikea tehdä niiden perusteella ostopäätöstä.
Panosta kuviin
Kuvat kertovat usein enemmän kuin mitkään myyntipuheet. Kuvia kannattaa ottaa vaikka varastoon, sillä ei ole mitenkään epätavallista, että potentiaalinen ostaja haluaa lisäkuvia tuotteesta.
On tärkeää ottaa kuvia esimerkiksi kiväärin perälevystä, karhennusten kunnosta, puuosien ja metalliosien rajapinnoista, piipun suusta ja niin edelleen. Kuvilla myyjä näyttää korttinsa ja ostajalle tulee selkeämpi mielikuva tuotteen kunnosta.
Hyvät kuvat ovat ostajan arvostamista ja ne viestittävät rehellisyydestä.
Hyvät kuvat ovat ostajan arvostamista ja ne viestittävät rehellisyydestä. Huonossa sisävalaistuksessa räpsäisty sivukuva lattiaa vasten antaa laiskan kuvan ja jokainen voi kuvitella mitä ne kuvat eivät kerro.
Nehän eivät kerro välttämättä edes tukin todellista värisävyä, saati sitten tuo esiin vaikkapa perälevyn kuntoa tai kolhuja. Puuttuva kuva herättää aina epäilyksiä, eli jos jokin oleellinen kohta jää kuvien perusteella epäselväksi, on ostajan ensimmäinen ajatuse se, että jotain ei haluta näyttää.
Ole rehellinen
Kauppias ei joudu koskaan ongelmiin, jos kaikki tuotteen viat ja puutteet on tuotu esiin. Jos näitä taas piilotellaan, on mainehaitta melko lailla varma ja tulevaisuudessa huijaamalla saatu pikavoitto saattaa kääntyä myyjän välttelyksi.
Rehellisyys siis kannattaa, vaikka se olisi hetkellisesti epäedullista tuotteesta saatavalle hinnalle.
Vikojen ja puutteiden esiintuonti ei koskaan ole hölmöä, sillä niiden vaikutuksen arvioiminen ostotapahtumassa on ensisijaisesti kiinni ostajasta.
Jollekin naarmu saattaa olla karmea pettymys, mutta toinen saattaa viitata niille kintaalla. Jos taas nämä viat jäävät pimentoon, saattaa itse kukin tuntea olonsa petetyksi.
Ole realisti
Käytetyn aseen hintapyyntö Suomessa on usein niin sanotusti pitkä. Meillä yksityisten välisessä kaupankäynnissä vaikuttaa olevan hyvin syvällä sellainen ajattelutapa, että tuotteesta pitäisi saada pois omansa, jotta kaupalla voi sitten kehuskella päässeensä omilleen.
Tämä ei valitettavasti ole realismia maailmassa, jossa ostajien hintatietoisuus on ennätyksellisen hyvällä tasolla. Pieni nettiselaus, ja vastaavien asemallien hintahaarukka on tiedossa.
Käytännössä kurantin aseen (edelleen valmistuksessa) hinnan tulisi asettua enintään tasolle, jossa uuden vastaavan aseen käytännön myyntihinnasta vähennetään parikymmentä prosenttia.
Tällöinkin puhutaan uudenveroisista aseista. Hyvä nyrkkisääntö on se, että “katuhinnasta” vähennetään kolmisenkymmentä prosenttia, jolloin hinta on sellainen, että tuotteella on mahdollisuus mennä kaupaksi.
Tällöinkin tulee kuitenkin huomioida, että aseen kunto ja alkuperäisyys on ensiarvoisen tärkeässä roolissa siinä, että mihin aseen hinta realistisesti asettuu vastaavien aseiden hintahaarukassa.
Kirjoita kuvaus
Hyvässä myynti-ilmoituksessa on aina hyvä kuvaus aseen edellisestä käytöstä ja syistä miksi siitä ollaan luopumassa. Tässäkin kannattaa muistaa rehellisyys.
Esimerkiksi aseella ammuttu laukausmäärä tupataan aina ilmoittamaan alakanttiin, eli on vaikea uskoa sitä, että esimerkiksi 1980-luvun 30 kaliiperin kiväärillä olisi ammuttu vain rasiallinen patruunoita sen elinaikana.
Tyypillisesti näillä on kuitenkin käyty hirviradalla ainakin joitain reissuja, eli laukausmäärä kannattaa mieluummin arvioida hieman yläkanttiin kuin väittää, että ase on aikoinaan hankittu kalustuselementiksi.
Hyvä nyrkkisääntö on se, että “katuhinnasta” vähennetään kolmisenkymmentä prosenttia, jolloin hinta on sellainen, että tuotteella on mahdollisuus mennä kaupaksi.
Hyvässä kuvauksessa on aina aseen tarkka mallimerkintä ja kaliiperi. Näiden kanssa kannattaa pyrkiä mahdollisimman suureen huolellisuuteen, sillä ei ole ainutkertaista löytää ilmoitus, jossa aseen markki ja malli on “vanha Sako” ja kuvassa onkin ikäloppu Tikkakoski.
Tarkkuus ja huolellisuus ilmoituksesta välittyy ostajalle ja edelleen korostaa ostajalle myyjän rehellisyyttä ja avoimuutta.
Etukäteistyö vs. myyntityö
Kaikki se, mitä myynnin eteen tehdään ennen kuin myynti-ilmoitus lätkäistään julki, on pois itse myyntityöstä.
Huono ilmoitus poikii usein vain kyselyitä ja lisäpyyntöjä esimerkiksi valokuvien suhteen, eli kun ilmoituksessa vastataan mahdollisimman moneen kysymykseen, on jatkokysyjien määrä huomattavasti pienempi ja todennäköisesti kyselijöillä on jo ostohousut jalassa. Renkaanpotkijoita saa tälläkin tavalla vähemmäksi.
Etukäteistyöhön kuuluu viitseliäisyys hyvien valokuvien ottamisessa ja siihen kuuluu täsmällisyys aseen merkin ja mallinumeron kanssa.
Lisäksi kaliiperimerkintä kannattaa mainita oikein, eikä kansankielisesti, kuten esimerkiksi “pilkkuseiska”, joka ei kerro harrastusta aloittelevalle ostajalle välttämättä yhtään mitään.
Myynnin etukäteistyö on markkinointia ja viestintää ja näihin tulee suhtautua sillä pieteetillä, mitä itsekin etsii myynti-ilmoituksia selatessa.
Ostajat eivät ole tyhmiä
Myyjän ja ostajan välinen ero on siinä, että myyjä haluaa tuotteestaan mahdollisimman paljon rahaa, mutta ostaja haluaa maksaa tuotteesta mahdollisimman vähän.
Kaupankäynnissä todella hyvä nyrkkisääntö on aina se, että henkilö, jolla on rahat, on päällikkö. Loppukädessä siis ostaja päättää aina, ostaako hän jotain vai jääkö kaupat toteutumatta.
Ostajien aliarviointi kaupantekotilanteessa on myyjän virheistä pahimpia. Jos ostajan luullaan nielevän syötin purematta, on virhe jo tapahtunut.
Tämän takia omat kortit kannattaa laittaa esille jo hyvissä ajoin, jotta ostajalla on mahdollisimman paljon materiaalia tehdä ostopäätöstään.
Ostopäätöksestä pakittaminen on sekin aivan hyvä asia, sillä on paljon miellyttävämpää saada tehtyä niin sanotut hyvänmielen kaupat, kuin kuunnella jälkikäteen rutinaa pettyneeltä ostajalta.
