fbpx

Metsästys

Pienpedot jatkavat kiväärikautta

Metsästäjät ovat usein varsin urautuneita omiin lokeroihinsa. Itselleni pahin ongelma aikanaan oli se, että metsästyskausi tuntui varsin lyhyeltä. Nykyään olen pidentänyt sitä merkittävästi pienpetojahtien muodossa.

Kettu on kiinnostava kohde kevättalvella. Samalla se on arvokasta riistanhoitoatyötä.

Metsästys on jaettavissa karkeasti kahteen eri osa-alueeseen. On olemassa koirien käyttöön perustuvaa metsästystä ja koirattomaan metsästykseen. Itselläni koirat ovat olleet kuvioissa vaihtelevasti ja nekin ovat painottuneet pystykorvaisiin koirarotuihin. Ajokoiramiestä minusta ei koskaan isäni tapaan tullut, vaikka niiden kanssa tykkäänkin jahdata.

Metsästyksessä olen pääasiassa kiväärimies, vaikka taas ampumaurheilu ja alkukauden jahdit painottuvatkin haulikon käyttöön. Valtaosan metsästyskautta pyydän kuitenkin kiväärillä ja tähän hommaan pienpedot ovat tuoneet hyvän jatkeen kaudelle. Niiden jahtikausi itselläni alkaa sen jälkeen, kun hirvet on pyydetty ja peurareissut tehty.

Nykyään painetta metsästäjillä on vähentänyt pienen ja keskisuuren sorkkariistan jahtikauden jatkuminen helmikuulle, sekä näiden alueiden ulkopuolella avautunut latvalinnustus, joka on monelle nykyään talvinen henkireikä.

Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka odotella kesän ampumaratakautta. Pienpetojen pyynti jatkaa kiväärikautta kahdella tai kolmella kuukaudella.

Supi on haitallisena vieraslajina ehdottomasti pisimmän jahtikauden tarjoavaa kohderiistaa. Sen pyytäminen isossa mittakaavassa on kuitenkin vähintäänkin jossain määrin sidottu sen tiheän levinneisyyden alueelle. Toisaalta supin pyyntiin vaikuttaa se, että millaiset talvet kullakin alueella on tyypillisesti.

Kettu on ainoa maanlaajuisesti metsästettävä pienpeto, jonka pyyntikausi kattaa käytännössä koko talven. Tämän lisäksi kettu ei ole supin tapaan kovinakaan talvina maan alla, vaan se on aktiivinen koko ajan. Tämä mahdollistaa houkuttelu- ja kyttäysmetsästyksen syksystä aina huhtikuun puoliväliin (koko maa) ja Lapin maakunnassa huhtikuun loppuun asti.

Pienpetojen metsästys ei ole mitään rakettitiedettä, vaan siihen voi ryhtyä kokolailla vähäisillä ponnisteluilla. Toki laji vaatii taitoa, mutta onnistumiset yleensä ruokkivat intoa opetella lajia ja kokemuksen myötä taidot parantuvat, olipa kyse houkuttelusta tai haaskapyynnin nippelitiedoista.

Pienpetojen kiväärimetsästyksessä korostuu lajin vaivattomuus verrattaessa sitä syötävän riistan metsästykseen.

Pienpetojen kiväärimetsästyksessä korostuu lajin vaivattomuus verrattaessa sitä syötävän riistan metsästykseen. Onnistunut riistalaukaus ei tarkoita saaliin käsittelyyn liittyvää lisätyötä, vaan kotiin voi suunnata haluamaansa aikaan.

Kyseinen laji on siis tässä mielessä varsin joustava, eli sopii myös silloin, kun aamulla pitää herätä töihin ja nukkumaan pitää päästä ennalta suunnitellusti. Tämä ei onnistu sellaisen riistan kanssa, joka vaatii normaalit saaliinkäsittelyyn liittyvät toimet.

Ehkäpä helpoin tapa siirtyä supien kyttäyspyyntiin tapahtuu niiden osalta, jotka pyytävät peuraa kyttäämällä kotinurkillaan. Tällöin ainoa vaadittava muutos on lisätä kuvioihin haaska ja jatkaa jahteja tutuilta peurankyttäyspaikoilta. Ei vaatimuksia kalustoon, eikä pyyntipaikkoihin, vaan kyttäysjahti jatkuu totutulla tavalla ja vain kohderiista vaihtuu.

MAINOS ALKAA

MAINOS PÄÄTTYY

Kettu tarjoaa koko maan kattavuudellaan ja talviaktiivisuudellaan kohderiistaa kaikille, mutta sen metsästys on huomattavasti vaativampaa peura-alueilla tavalliseen supiin verrattuna. Kettu on huomattavan varovainen ja sen kiväärimetsästys on haastavampaa johtuen ketun huomattavasti supia rauhattomammasta käytöksestä haaskan läheisyydessä.

Eroja toki on, mutta karkeasti on yleistettävissä, että kettu tarjoaa vähemmän hyviä ampumapaikkoja ja ne ovat keskimäärin nopeampia ja vaativia. Toisaalta haaste lisää onnistuneen jahdin tuomaa mielihyvää, eli tällöin ketun saaminen yleensä myös palkitsee metsästäjän.

Houkuttelupyynti on siinä mielessä monelle sopivin pyyntimuoto, että se ei ole sidottu haaskan tekemiseen tai ylläpitoon, vaan sitä voi harjoittaa paikassa kuin paikassa.

Houkuttelupyynnin ongelma on taas siinä, että se vaatii osaamista houkuttelun suhteen, eikä pillillä kuitenkaan tehdä sitä kohderiistaa ammuttavaksi, vaan laji vaatii kohderiistan edesottamusten tuntemista.

Houkuttelupyynti on metsästyskokemuksena usein vahvempi ja siinä onnistumiset ovat palkitsevia.

Tämän takia houkuttelupyynti on metsästyskokemuksena usein vahvempi ja siinä onnistumiset ovat palkitsevia. Opettelu vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä valmiiseen pöytään tässä lajissa ei marssita.

Moni pienpetojen kiväärimetsästyksestä innostunut on huomannut sen, että kauden jatkuminen näkyy myös muutoksena ajattelutavassa syötävän riistan osalta. Lajikirjon kasvaessa painopistettä voidaan siirtää riistaan, jonka metsästäminen on stressitöntä ja vähätöistä, mutta omalla tavallaan palkitsevaa.

Lihaa sopii pakkaseen määränsä ja tämän jälkeen voi keskittyä siihen riistaan, jonka verottaminen näkyy positiivisesti seuraavan syksyn syötävän pienriistan jahdeissa.