fbpx

Aseet & optiikka

Varmistin – Turha lirputin vai tärkeä turvatekijä?

Aseturvallisuudesta puhuttaessa varmistin jätetään nykyään useimmiten mainitsematta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että varmistin on osa passiivista turvallisuutta, kun taas aseturvallisuuden neljässä säännössä keskitytään aktiiviseen turvallisuuteen.

Tikoissa ja vanhemmissa Sakon kivääreissä on laukaisukoneistovarmistin, joka lukitsee varmistusasennossa kammen siten, että sitä ei voi aukaista. Kun varmistin otetaan pois päältä, on ase ampumavalmis ja tässä asennossa luonnollisesti myös lukon saa auki.

Passiivisella turvallisuusajattelulla pyritään välttämään vahinkoja ja vaaratilanteita tilanteissa, joissa jotain neljästä aseturvallisuuden säännöstä ei noudateta ja tapahtuu niin sanotusti vahinko.

Korotetut ampumatornit ovat olemassa sitä varten, että luodin lentorata on lähtökohtaisesti kohti maata, jolloin kiväärin takavaara-alue pienenee oleellisesti.

Ennakkoon määrätyt sektorit ampumapaikalla ovat, koska metsästäjän kykyyn hahmottaa turvallista ampumasuuntaa luotetaan vain rajallisesti.

Varmistin on olemassa sitä varten, että sormi sittenkin sattuu osumaan liipaisimelle ennen kuin kohdetta on tarkoitus ampua.

Varmistimia on käytännössä kahta eri sorttia. On olemassa laukaisukoneistovarmistimia, jotka estävät liipaisimen liikkeen ja aseen laukeamisen. Tämän lisäksi on olemassa iskupiikkivarmistimia, jotka estävät lukon iskun aseen ollessa varmistettuna.

Useat koneistot ovat näiden kahden yhdistelmiä. Tämän lisäksi on olemassa virittimet, jotka toimivat kuten varmistin, mutta joissa aseen varmistusasento tarkoittaa, että ase ei ole vireessä.

Erilaiset variaatiot

Laukaisukoneistovarmistmia kivääreissä on muutamaa eri lajia. On olemassa perinteinen kaksiasentoinen varmistin, jossa ase on joko varmistettu tai ampumavalmis, eikä varmistin lukitse lukonkampea. Tällainen on muun muassa Remington Model 700:ssä.

Tyypillisempi kaksiasentoinen varmistin löytyy Sakon vanhemmista kivääristä ja Tikoissa tällainen on käytössä nykyäänkin, eli varmistetussa asennossa myös lukonkampi on lukittuna. Tämä varmistintyyppi vaatii sen, että varmistus poistetaan ennen kuin lukko saadaan auki ja patruuna pois pesästä.

Nykyään tyypillisiä laukaisukoneistovarmistimia ovat ne, joissa on kolme asentoa. Käytännössä kaksi näistä asennoista on varmistettuja, mutta yleensä keskimmäisessä asennossa lukonkampi ei lukitu ala-asentoonsa, vaan patruunan voi poistaa aseen ollessa varmistettu.

Näistä poikkeava on niin sanottu Sako 75 tyypin varmistin, jossa itse varmistin on kaksiasentoinen, mutta jossa on erillinen nappi lukonkammen avaamista varten aseen ollessa varmistettu.

MAINOS ALKAA

MAINOS PÄÄTTYY

Nykyaikaisissa Sakon kivääreissä on mallista 75 alkaen ollut erillinen nasta lukonkammen avaamista varten. Tämä on erinomainen ominaisuus turvallisuusmielessä, mutta tämä pitää myös itse varmistimen toiminnan tavattoman yksinkertaisena

Laukaisukoneistovarmistimissa on olemassa kaikkien edellä mainittujen lisäksi koneistoja, joissa on myös iskupiikkivarmistus, joka estää fyysisesti iskupiikin lyömisen nalliin, vaikka varmistin pettäisi. Eli vaikka varmitus jostain iskusta tai vastaavasta pettäisi, on nallipiikin matkan tiellä vielä esteitä.

Käytännössä kaksiasentoisissa varmistimissa kaikkein häiriöherkin on sellainen varmistin, joka lukitsee lukonkammen. Tällöin lukonkammen avaaminen vaatii sen, että varmistin otetaan pois päältä ja ase on ampumavalmis.

Tämä ei itsessään olisi ongelma, ellei tähän liittyisi sitä riskiä, että ase laukeaa varmistinta liikuttamalla. Tämä on aina vaarana laukaisukoneistovarmistimissa silloin, kun varmistinta liikutetaan. Tämän takia pidän parempana sellaista kaksiasentoista varmistinta, joka ei lukitse lukonkampea aseen ollessa varmistettu.

Kammen lukitus – historiallinen jäänne

Lukonkammen lukitus aseen ollessa varmistettu on jäänne pulttilukkoaseiden alkuajoilta, jolloin kyse oli sotilasaseista. Tällöin marssivien joukkojen aseet olivat siirtymien aikana ladattuja ja varmistettuja. Näissä aseissa oli tyypillistä, että varmistus ei ollut mitenkään kovin näppärä ja kätevä, vaan se oli enemmänkin jämerä ja ase oli paremman sanan puutteessa lukittuna iskupiikin osalta. Toteutustavat vaihtelivat, mutta periaate oli sama.

Lukonkammen avautuminen vahingossa on äärimmäisen harvinaista ja vaikka näin tapahtuisikin, on kyseessä yhden menetetyn patruunan tappio.

Voidaan sanoa, että tarve lukonkammen lukitukselle on jäänne, jolla ei ole hirveästi merkitystä käytännön metsästyskäytössä. Lukonkammen avautuminen vahingossa on äärimmäisen harvinaista ja vaikka näin tapahtuisikin, on kyseessä yhden menetetyn patruunan tappio.

Varmistuksen poistaminen, vaaratilanne?

Varmistuksen poistamiseen liittyy laukaisukoneistovarmistimilla aina riski aseen laukeamiseen. Tällä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä silloin, kun aseturvallisuuden neljää ohjetta noudatetaan. Nämä ohjeet nimenomaan estävät aseen vääränlaisen suuntaamisen ja vääräänlaiseen kohteeseen tähtäämisen.

Eli jos ase laukeaakin, on se suunnattu lähtökohtaisesti oikein, eikä vaaratilannetta voi syntyä. Riistalaukausten yhteydessä varmistimen poistamisesta johtuva vahingonlaukaus on siis sellainen, jonka tulisi aiheuttaa lähinnä huolta aseen kunnosta.

Riistalaukausten yhteydessä varmistimen poistamisesta johtuva vahingonlaukaus on siis sellainen, jonka tulisi aiheuttaa lähinnä huolta aseen kunnosta.

Pahempi ja takuulla enemmän jälkipuheita aiheuttava varmistintöppi liittyy siihen, kun patruunoita joudutaan purkamaan pois aseesta. Tällöin varmistin työnnetään pois päältä ja jos näissä tilanteissa ase laukeaa.

On hyvin tyypillistä, että tällöin puhutaan aina vahingonlaukauksesta. Tässäkin toisaalta pitää muistaa, että turvalliseen aseenkäsittelyyn kuuluu neljän säännön noudattaminen ja jos näitä noudatetaan, laukeaa ase turvalliseen suuntaan.

Tikoissa ja vanhemmissa Sakon kivääreissä on laukaisukoneistovarmistin, joka lukitsee varmistusasennossa kammen siten, että sitä ei voi aukaista. Kun varmistin otetaan pois päältä, on ase ampumavalmis ja tässä asennossa luonnollisesti myös lukon saa auki.

Varmistuksen poistamisessa on aina olemassa riski sille, että aseen varmistin on ainoa asia, joka pitää iskupiikkiä paikoillaan. Tällöin laukaisukoneisto on ikäänkuin jo laukaissut aseen ja nallipiikki roikkuu varmistimen varassa. Tämä tilanne johtuu usein siitä, että liipaisinta on painettu aseen ollessa varmistettu ja varmistuksen poistaminen lopulta laukaisee herkistyneen aseen.

Tämän takia laukaisukoneistot, joissa on kaksi asentoa ja joissa varmistetussa asennossa lukonkampi on lukittuna, ovat lähtökohtaisesti kaikkein vaarallisimpia tapoja toteuttaa aseen varmistus. Lukonkampi pitäisi aina kyetä avaamaan siten, että ase on varmistettu.

Virityskoneisto turvatekijänä

Virityskoneisto ei varsinaisesti lisää aseen turvallisuutta väärältä käsittelyltä, mutta virittämätön ase ei voi lyödä nalliin vaikka aseelle tapahtuisi mitä. Tämän takia esimerkiksi Keski-Euroopan vuoristojahdeissa tämä varmistintyyppi on nykyään jo vakio ja muunlaiset varmistimet ovat siellä lähinnä myyntiä jarruttava tekijä.

Riskinä kyseisissä jahdeissa on meikäläisittäin niinkin eksoottinen tapahtuma kuin kiväärin putoaminen alas jyrkänteeltä. Tällaisissa tilanteissa ase ei saa missään nimessä laueta, sillä on sanomattakin selvää, että tapahtuma on tällöin täysin holtiton.

Viritin on tyypillisin nykyaikainen ”varmistin” Manner-Euroopassa. Se on turvallisin vaihtoehto silloin, kun asetta halutaan kantaa siten, että patruuna on pesässä. Virittimissä on runsaasti eri toimintatapoja ja niiden käyttömukavuus vaihtelee toteutustavasta riippuen. Tässä Steel Actionin viritin, joka on yksi miellyttävimmistä käyttää.

Viritinkoneistoille tyypillistä on se, että aseet ovat viritettyjä ainoastaan silloin, kun ne ovat viritettyjä, eli lukonkammen lukitseva asento ja lukonkammen vapauttava asento ovat tyypillisesti molemmat sellaisia, että ase ei ole viritetty. Tämän takia asetta ei tarvise milloinkaan virittää kuin vasta ampumatilanteessa.

Tämä on mekaanisesti kaikkein turvallisinta, sillä vireen kanssa toimitaan vain niissä tapauksisa, joissa normaalikivääreissä poistetaan varmistin.

Kolmen kärki

Mielestäni on olemassa kaksi laukaisukoneistovarmistinta, jotka ovat mekaanisina ratkaisuina toimivimpia. Ensimmäinen on tavallinen Remington Model 700 -tyyppinen varmistin, jossa on vain kaksi asentoa ja jossa varmistin ei lukitse lukonkampea ala-asentoonsa.

Näissä lukonkammen liikuttaminen ei siis voi vaikuttaa aseen laukaisukoneistoon ja toisaalta lukon saa avattua ja patruunat poistettua aseen ollessa varmistettu.

Jos lukonkammen lukitus ala-asentoonsa on tärkeä ominaisuus, löytyy ratkaisu tähän Sako 75 ja sen jälkeen valmistetuista kivääreistä, joissa lukonkammen avaamista varten on olemassa pieni nappula, josta lukonkammen saa auki ilman varmistuksen poistoa.

Remington-tyyppinen varmistin toimii kuten vanhemmissa Sakoissa tai Tikoissa, mutta sillä erotuksella, että Remingtonissa lukonkampi ei lukitu aseen ollessa varmistettu. Tämä on turvallisuusmielessä erinomainen asia, sillä varmistusta ei tarvitse poistaa silloin, kun patruuna otetaan pois pesästä.

Tämän ominaisuuden samalla tavalla toteutettuna voi löytää myös Winchester XPR -kivääristä ja hieman toisin toteutettuna Browning X-Bolt -kivääristä, jossa lukonkammen tyvessä on nappi lukonkammen vapauttamista varten.

Virittimet voidaan käsitellä yhdessä nipussa niiden keskinäisen toiminnallisen samankaltaisuuden takia. Tämä ei tarkoita, etteikö niissä olisi eroja, mutta perusperiaate kaikissa on sama.

Ase viritetään vain silloin, kun sillä on tarkoitus ampua ja muutoin aseen iskupiikki on virittymätön. Luonnollisesti ase pysyy vireessä jatkolaukausten osalta, joten joka laukausta varten asetta ei tarvitse erikseen virittää.

Toimittajan inhokit

Vaikka pidän todella paljon vanhemmista Sakon ja Tikan kivääreistä, ovat niiden varmistimet mielestäni sanalla sanoen huonoja. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että varmistin on pakko ottaa pois päältä silloin, kun tarkoituksena on ottaa aseesta patruunat pois. Tämän pitäisi mielestäni olla mahdollista siten, että varmistusta ei poisteta aseesta tämän operaation aikana.

Vaikka vaikutus olisi puhtaasti psykologinen ja aseturvallisuuden neljää sääntöä noudattaisi kuinka pilkulleen, on aseen tahattoman laukeamisen riski mieluusti sellainen, jonka soisi olevan minimaalinen.

Tällainen riski on aina olemassa silloin, kun aseen varmistin poistetaan ja jos töppäys tulee, sen toivoisi tulevan ammuttavan kohteen suuntaan, jolloin suurin ongelmatilanne on enintään haavoittava riistalaukaus.

Tikan varmistimen paras puoli on sen yksinkertaisuus, mutta turvallista lukonkammen lukituksen avaamista tämä varmistin ei mahdollista.

Vaikka pidän ajatuksena viritinkoneistoista, on minulla niihin hieman kaksijakoinen suhtautuminen. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suuri osa viritinkoneistoista on tehty niin vaikeiksi käyttää, että moni tuppaa “lintsaamaan” niiden käytössä ja pukkaamaan aseen vireeseen jo valmiiksi ennen minkäänlaista hajua riistatilanteesta.

Tämän takia suosin ainoastaan niitä virityskoneistoja, joiden käyttö on helppoa ja loogista ja myös riittävän kevyttä.

Oikea varmistin oikeaan käyttöön

Kyttäysmetsästyksessä en pidä varmistimen teknistä toteutusta mitenkään suuressa roolissa, eli hommaan sopii sekä laukaisukoneistovarmistin, että viritin. Suosin kuitenkin Remington Model 700 -tyypin varmistinta, jossa on äärimmäisen helppo käytettävyys ja käytännössä tämän varmistimen kanssa ase voi olla aina varmistettuna. Varmistus poistetaan vain, kun aseella ammutaan. Tässä hommassa minulla on siis selkeä suosikki.

Liikkuvassa metsästyksessä, joka Suomessa voisi olla vaikkapa hirvikoiramiehen touhua, on vaikea päihittää viritinkoneiston etuja. Ase voi olla tällöin aina ladattuna, eikä varmistimen hiipimistä pois päältä tarvitse huolehtia.

Toisaalta aseen lataaminen ennen ampumista on hieman epärealistista, sillä monen monituista kertaa tilanne kehittyy hiljalleen ja tätä ennen saattaa olla useita tilanteita, joissa ollaan lähellä, mutta ampumatilannetta ei silti vielä synny. Tämän takia on edullista, että patruuna on pesässä koko ajan ja ase viritetään ennen ampumatilannetta. Vireen saa myös poistettua kätevästi, jos tilanne luisuu käsistä.

Normaalissa passituskäytössä pidän yhdentekevänä varmistimen tyyppiä, mutta pidän sellaisista varmistimista, joissa on erillinen asento lukon avaamiselle silloin, kun varmistus lukitsee lukonkammen. Tässä jahtimuodossa toistuu patruunoiden poistaminen aseesta, joten on selvää, että tämän vaiheen soisi olevan mahdollisimman turvallinen mekaanisessa mielessä.