6 vinkkiä – Näin löydät huurremetson
Latvalinnustus lajina on kiehtova, koska se haastaa metsästäjää monellakin tapaa. Tilanteisiin pääsy vaatii usein paljon kulkemista, paikkatuntemusta, oikeanlaiset olosuhteet ja ripauksen tuuria. Latvalinnustaja Miika Taskinen antaa vinkit, miten metson löytää ristikkoon.
1. Lintujen havaitseminen
Se on monesti vaikeaa, koska ne ruokailevat oksiston piilossa, puolessa puussa tai metsien sisässä. Laadukkaat katselukiikarit ovat tästä syystä tärkein apuväline latvalinnustajalle. Kun kuljet aluetta, jossa tiedät esimerkiksi metsoja olevan, kiikaroi aukeiden reunoja, avoimien kivikkojen tai lakikallioiden reunoja, suonlaitoja tai jättömäntyjen latvuksia. Monesti metso ruokailee puolessa puussa, mutta siirtyy ennen tai jälkeen ruokailun latvaan istumaan. Harvoin kuitenkaan ruokailee suoraan latvasta.
2. Metso ei ole muuttolintu
Metso syö ja talvehtii samalla alueella mistä sen syksyisinkin löytää. Sen elinrytmi ja tapa vain muuttuvat, koska se ruokailee männynneulasilla ja kun päivä lyhenee ja pakkaset tulevat talven tulon myötä. Lumen riitettyä kieppiin, se viettää yönsä aina siellä, joten se on myös asia mitä pitää miettiä, kun metsoa lumen aikana pyytää.
3. Kun havaitset ruokailevan metson
Mikä on oikea tapa lähestyä? Mielestäni kaikki konttaus ja ryömintä on lähinnä huvittavaa ajanhukkaa. Jos liikut näkösuojan takana suoraan kohti kohderiistaa, lintu ei sinusta tiedä, ellei askeleet aiheuta kovaa meteliä.
Vältä sivuliikettä, koska sen lintu huomaa monin verroin herkemmin ja poistuu sitten paikalta. Vaikka saalishimo nousee ja pyyntiveri kiehahtaa, niin aina pitää muistaa olla ampumamatkan kanssa realisti. Mihin riittää omat kyvyt ja varusteet? Koska ampumatta jätetty laukaus tai karkotettu riista on aina parempi kuin haavakko.
4. Sopiva ampumamatka
Mielestäni 100–200 metrin väliin asettuvat ampumamatkat ovat niitä ”normaaleita”, varmoja holleja. Kun mennään 200 metrin yli, puhumattakaan kun lähestytään 300 metriä, niin pienenkin virheen vaikutus moninkertaistuu. Tuollaisille etäisyyksille vaaditaan myös jo optiikalta, sekä aseen käynniltä paljon. Riistalaukaus ei ole lotto, se ei ole uskon tai toivon asia. Jokainen epävarma laukaus pitää jättää ampumatta.
5. Kun lähestyt kohdelintua
Kun matka on etäisyys mistä uskot pystyväsi suorittamaan laadukkaan laukauksen, rakenna tuki huolella. Jos mahdollista, mittaa matka tarkkaan ja säädä kiikarin korotornista tarvittava korko. Mikäli matkanmittaus tai koronsäätö ei ole mahdollista, kääntyy vaaka taas mielestäni liikaa sinne ”toivotaan” osastolle. Apuvälineiden käyttö ei ole häpeä, se on vastuullista ja riistaa kunnioittavaa siinä määrin, että yritetään välttää kaikin tavoin huono laukaus.
Tuen rakentaminen on helppoa, jos kiväärissäsi on bipod. Se maahan ja peränalle jotain pehmeää. Muista tasata hengitys ja varmistu aina siitä, että et ammu lihasjännityksessä, etenkin olkapäiden, hartioiden, pallean, tai rintalihasten jännittäminen vaikeuttaa rennon puristavan laukauksen suorittamista ja altistaa laukaisu virheelle.
Ota huomioon aina puhdas ampumalinja. Sen varmistaminen käy toki ensin silmämääräisesti, mutta itse suosin kiikarin suurennos alueen ”skaalausta” niin, että tullaan pienimmästä suurimpaan zoomiin parallaksia säätäen koko ajan. Monesti tämä paljastaa sen yhden risunpätkän, mitä silmä ei havaitse.
6. Lintu ristikkoon
Yleinen virhe on, että ammutaan liian pienisuurennoksisilla kiikareilla liian kauas. Tässä tullaan siihen, että optiikan suorituskyky tai zoomi eivät riitä, että nähtäisiin linnusta muutakin kuin hahmo. Jos ristikkona paksuviivainen ja esimerkiksi valopisteellä oleva ristikko, niin kohde peittyy reilusti ja olemme olettamuksen varassa. Eli tähtäämme puhtaasti hahmoa ja oletamme että tähtäyspiste on hyvä.
Teeren ja metson tappavan osuman pinta-ala senttimetreissä on noin 2–4. Silloin ei voida olettaa, vaan pitää tietää. Metsolla ”siipipilkka” on selkeästi sivuprofiilista nähtävillä, eli valkoinen piste siipiluun nivelen kohdalla, linnun etuosassa. Tähän ampuessa osuma on suoraan siipiluilla, sekä kriittisillä sisäelimillä.
Toinen virhe on, että tähdätään liian keskelle, koska on turvallista alitajuntaisesti siirtää ristikko keskelle kohdetta, koska tällöin tähtäyskuvassa näkyy lintua myös ristikonsivuilla ja tuntuu siltä, että ”kestää vähän heilahtaakin”, mutta todellisuudessa ammutaan tietoinen haavakko.
