Latvalinnustajan vaatetus – Hengittävää päälle ja tunnista rajasi
Miika Taskinen on intohimoinen latvalinnustaja, suoranainen friikki. Entinen urheilija jaksaa painaa pitkää päivää ja korostaa oikean vaatetuksen merkitystä, kun tähtäimessä on talvinen musta metso.
Montako päivää vuodessa hiihdät mustan metson perässä?
Tänä vuonna pohjoiseen tuli lunta 40 cm jo lokakuun puolivälissä, sekä teki siihen vielä korppu kuoren. Joten koiralla pyyntihommat menivät mahdottomaksi. Normaalisti siirryn latvalinnustukseen marraskuun puolivälin aikoihin. Pyydän vähintään kolmesti viikossa ja lomalla joka päivä. Viime tammikuussa olin kaksi viikkoa lomalla ja joka päivä suksella.
Paljoko päivän aikana ehtii suksia?
Pimeästä pimeään tulee hiihdettyä. Usein parhaat pelipaikat vaativat 1–2 tunnin hiihdon molempiin päihin pimeässä, koska teitä ei aurata. Joka on vain hyvä asia. Päivässä ehtii kelistä riippuen 14–22 kilometriä.
Sinulla on kilpahiihtotausta. Oletko sieltä saanut oppia talvijahtiin?
Opista en tiedä, mutta ainakin peruskestävyyskunto on edelleen tasolla, ettei tuollainen rauhallinen lipsuttelu tuota ongelmia. Ehkä se heijastuu myös siihen, että tiedostan paremmin omat fyysiset rajat ja kapasiteetin, sekä osaan suhteuttaa kelin raskauden reitin suunnitteluun.
Kuinka tärkeä rooli vaatteilla on latvalinnustuksessa?
Hyvillä ja laadukkailla vaatteilla on aina iso merkitys. Voi yllättää, mutta en koe, että lumipuku tai vitivalkoinen vaatetus olisi millään tavalla ratkaisevassa roolissa. Aseiden tai varusteiden valkoiseksi teippaaminen ovat kyllä enemmän metsästäjän korvienväliin vaikuttavia asioita, kuin onnistuneeseen riistatilanteeseen. Itse en käytä ”rehellistä” lumipukua lainkaan.
Listaa iholta uloimpaa mitä puet päälle?
Verkkoalusasu ja siihen päälle Sitkan Stratus-puku. Jos kylmempi kuin -20, lisään verkkokalsareiden päälle merinovillaiset shortsit ja yläosaan merinovillaisen polopaidan. Pitkävartiset polveen ulottuvat merinovillasukat. Buffihuivia tulee pidettyä, etenkin viimassa ja pipo tietysti. Repussa on aina taukotakki ja kuivat varasukat sekä hanskat.
Kuinka pidät kädet ja varpaat lämpiminä?
Jalassa minulla on aina pitkävartiset merinovillasekotteiset villasukat. Käytän erähiihtomonoja, varpaiden palelu ole ollut ongelma. Monossa pitää olla hiukan ylimääräistä tilaa. Liian tiukka jalkine tai huono sukka varmistavat varpaiden kylmettymisen.
Hanskoja käytän harvakseltaan, mutta kylmissä olosuhteissa käytän hanskoja, joissa on ”alushanska” ja päällysosa, jotta tarvittaessa saa käännettyä sen pois, jotta käsi ei hikoa. Ohut merinovillainen alushanska on usein täysin riittävä, kun ollaan liikkeessä. Ampumatilanteiden jälkeen puen hetkeksi aina paksummat hanskat käteen, jotta sormien ”peruslämpö” palautuu.
Mikä on isoin virhe pukeutumisessa?
Liika vaatetus. Oma nyrkkisääntö on, että paikallaan ollessa pitää olla kylmä, silloin on liikkuessa hyvä. Jos lataat päälle monta kerrosta vaatetta ja materiaaleja, jotka eivät hengitä tai siirrä kosteutta ja liikut itsesi hikeen, niin tulee kylmä, energiatasojen lasku ja väsymys.
Mitä vaatetta et vaihtaisi pois?
Verkkoalusasua. Monikäyttöisempää ja paremmin useassa lämpötilassa ja käyttötarkoituksessa toimivaa vaatetta saa hakea.
Mitä uutta toisit liikkuvan metsästäjän talvivaatetukseen?
Jos saisin itse suunnitella metsästysasun liikkuvaan pakkasjahtiin, poistaisin takista hupun, lisäisin kauluksen mittaa, sekä leikkaisin takin helman niin, että se olisi takaa pidempi. Lisäksi lumilukot lahkeisiin.
Haluaisin myös ihmisten ymmärtävän, että kalvovaate, eli kansankielellä ”gore-tex” ei ole tarkoitettu liikkumiseen. Aina kun vaatteessa on kalvo, joka on tehty pitämään vettä, vaatteen hengittävyys kärsii oleellisesti. Vaelluspuolella kuoritakit eivät ole tärkein varuste, vaan ne ovat suunniteltu keveiksi, pieneen tilaan pakkautuviksi, tuulta sekä vettä pitäviksi ”sadetakeiksi”, joissa on muutama tasku ja kainaloissa ventilaatiot, jos joutuu liikkumaan.
Millään vaatteella tai puvulla et pärjää joka säässä koko metsästyskautta. Markkinoilla aivan liikaa kalvotettuja ja sadetta pitäväksi tehtyjä pukuja, joilla liikkuminen on silkkaa tuskaa. Passissa istuminen on asia aivan erikseen.
Mutta jos puhutaan liikkuvasta metsästyksestä, niin Windstopper-tyylinen kalvo on ainoa, jonka voin vaatteisiin ottaa. Se kestää tuulen ja hiukan kosteutta, mutta sen hengittävyys ominaisuudet ovat aivan eri luokkaa kuin rehellisissä kalvopuvuissa. Myös villaa eri muodoissa pitäisi hyödyntää enemmän.
Älä pue puuvillaista t-paitaa tai hupparia metsästystakin alle, ellet halua kulkea selkä läpimärkänä kylmissään.
Anna vielä pari vinkkiä latvalinnustajille.
Älä pue liikaa päälle! Panosta vaatteisiin, joilla liikut, se lisää harrastuksen mukavuutta käsittämättömän paljon. Tiedosta oma fyysinen kapasiteetti ja muista juoda lämmintä nestettä liikkuessa.
