Mihin kohtaan lintua ammutaan?
Kysyimme kokeneilta latvalinnustajilta, mihin kohtaan metsossa he ristikon asettavat? Osumalla on iso merkitys ja se vaatii optiikalta ja luodilta erikoisominaisuuksia.
Riista testasi kesäkuun numerossa (5-6/23) tähtäimet latvalinnustukseen. Testaajina oli erittäin kokeneita linnustajia ja samalla kysyimme, mihin he asettavat ristikon metsossa? Paikka voi yllättää, mutta sillä on selvä perustelu. Artikkelin kuvan ristikko on paikassa, johon konkarit ristikon asettavat.
Kokoneiden latvalinnustajien mottona on se, että lintua ei ammuta paksuimpaan kohtaan, vaan lintuun ammutaan hyvä osuma. Tämän takia latvalinnustajien kalustolleen asettamat tarkkuusvaatimukset saavat toisinaan korkealentoisia mittasuhteita.
Tällä on myös vaikutusta luotivalintaan, jonka rooli muuttuukin niin sanotuista perinteisistä vaatimuksista muunlaisiksi silloin, kun lintuun ei ammuta ainoastaan osumaa, vaan siihen ammutaan hyvä osuma.
Käytännössä hyvä osuma lintuun on sellainen, jossa lintu löytyy puun alta ja jossa sen lihat eivät ole kärsineet luodin osumasta. Marginaalia tällaiselle osumalle on varsin vähän, eikä tällaista osumaa tavoiteltaessa paras mahdollinen luoti ole “liukas”, vaan hieman kärjestään muotoutuva luoti, joka aiheuttaa kohteelle tarpeellisen kudosvaurion linnun hermostoon ja siiven tyveen.
Käytännössä hyvä osuma lintuun on sellainen, jossa lintu löytyy puun alta ja jossa sen lihat eivät ole kärsineet luodin osumasta.
Hyviä luotityyppejä latvalinnustukseen ovat OTM-luodit (open tip match), joilla aseeseen saadaan riittävä käyntitarkkuus ja joiden kärki muotoutuu osumassa antaen hieman paremman tällin, kuin kokovaippaluodit.
OTM-luodeissa kannattaa huomioida kuitenkin se, että koska ne vain harvoin ovat tarkoitettu metsästyskäyttöön, on vaippojen paksuuksissa ja kärjen kovuudessa eroja. Vaihtelua löytyy käytännössä kokovaippaluodin tavoin toimivista luodeista aina räjähdysmäisesti avautuviin varmint-luoteihn asti.
Hyväksi havaittu luoti on Berger VLD Hunting, joka on suunniteltu osumassa avautuvaksi, mutta jonka avautuminen on linturiistassa kohtuullista.
Ammuttaessa tällaisella sopivasti avautuvalla luodilla lintua “paksuimpaan kohtaan”, käy yleensä niin, että lintu räjähtää osumassa kappaleiksi luodin saatua aikaan nestepainetta lihoissa. Tämä aiheuttaakin jatkuvaa ristivetoa sen suhteen, mikä on se optimaalisin lintuluoti.
Fakta on joka tapauksessa se, että linnussa on varsin pieni tehokas ja hyvä osuma-alue, johon luoti pitää saada sijoitettua. Tämän takia latvalinnustajan kiväärin pitää olla tarkka ja tähtäimen tulee tukea tarkkaa toimintaa.
