.17 HMR – Pikkujättiläinen ei kuvia kumartele
Ryminällä tullut .17 HMR eli houmeri on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa pienriistan metsästyksessä. Toimittaja Jyrki Puupponen selvitti kaliiperin suosion salaisuuksia ja ihastui siihen itsekin.
Koira haukkuu kiivaasti merkaten suuren petäjän. Kiikaroin puuta sadan metrin päästä ja huomaan männyn latvassa istuvan kookkaan metson. Hiivin varovasti lähemmäksi, jotta saisin linnun paremmin näkyviin. Polvistun, otan pienestä puusta tukea Tikan T1x-aseelle kaliiperissa .17 HMR.
Linnun alaosa on vielä lehvästön peitossa, mutta linnusta näkyy riittävästi. Tähtään mustaa lintua kaulan tyvelle ja puristan. Vaimeahko laukauksen ääni ja 1,3 grammainen reikäpäinen ”game point”-luoti lähtee piipun suusta 720 metriä sekunnissa. 0,13 sekunnin kulutta luoti tavoittaa kohteen.
Kuten kaikki muutkin ”houmerilla” haukkuun ampumani linnut, tämäkin raavas metso pyörähtää puun latvasta koiran syliin.
Mullistava lakimuutos
Metsästyslainsäädäntö muuttui vuonna 2016 siten, ettei ykkösluokkaan kuuluvien riistaeläinten metsästämiseen vaadittu enää tiettyä luodin painoa. Uuden asetuksen mukaan riitti, että osumaenergian on luodin painosta riippumatta piipun suusta mitattuna oltava vähintään 300 joulea.
Silloin sai metsästää kettua, mäyrää, metsäjänistä, rusakkoa, metsoa, teertä, hanhea tai näitä pienempiä riistaeläimiä tai rauhoittamattomia eläimiä.
.17 HMR:n luodin paino on usein vain 1,1…1,3 grammaa. Vertailun vuoksi .22 Lr:n luodin paino on usein kokoluokkaa 2,6 grammaa. .17 HMR:n teho perustuu luodin erittäin kovaan lähtönopeuteen. Luodin nopeus on noin 720…800 m/s siinä missä pienoiskiväärillä reilusti alle puolet tästä.
Houmerin kevyellä, mutta nopealla luodilla saavutetaan metsästyslainsäädännön vaatima 300 joulen teho piipun suusta mitattuna.
Patruunan ja luodin olematon koko kieltämättä herätti epäilyksiä, eikä ase lähtenytkään aluksi metsästysreissuille kovin usein.
Hankin itselleni pari vuotta sitten Tikka T1x:n juurikin kaliiperissa .17 HMR. Patruunan ja luodin olematon koko kieltämättä herätti epäilyksiä, eikä ase lähtenytkään aluksi metsästysreissuille kovin usein. Kokemuksen myötä kaliiperin erinomaisuus on kuitenkin paljastunut.
Kanalintuja ja muutakin riistaa ammuttaessa lihahukka on keskimäärin huomattavasti vähäisempi kuin järeämmillä kiväärikaliipereilla.
Aiemmin pystykorvan kanssa metsästäessäni käytin haulikkorihlaa, jossa kivääripiippuna oli .222 rem eli ”viis seiska”. Täysvaippaluodillakin ammuttaessa lintu valitettavan usein kuitenkin kärsi mittavia tuhoja. Pahimmillaan puolet linnusta suorastaan räjähti taivaan tuuliin.
Parin syksyn kanalinnustuskokemuksella voin nyt todeta, että .17 HMR:llä ja reikäpäisellä ”game point”-luodilla ammuttaessa suurikin metso putoaa varmasti ja yleensä lihahukka on vähäistä. Toki sopivasta luu- tai kivipiiraosumasta lihahävikkiä voi hieman tulla. Haulikkorihlaan verrattuna käyttökokemus pystykorvajahdissa on huomattavan positiivinen.
Haulikkorihlaan verrattuna käyttökokemus pystykorvajahdissa on huomattavan positiivinen.
Tikka T1x on kevyt, joten sitä on mukava kannella pitkilläkin päivätaipaleilla. Ase on myös siro käsitellä. Äänenvaimentimen kanssa laukaisuääni on vaimeahko, eikä rekyyliä ole lainkaan. Ase ja kaliiperi ovat tarkkoja.
Luodin lentorata on suhteellisen suora noin 150…200 metriin asti eli käytännön pystykorvajahdissa etäisyyskomponenttia ei tähdätessä tarvitse juurikaan miettiä. Kaliiperin etuna on järeämpiin verrattuna myös pieni takavaara-alue.
Kevyen luodin vauhti hidastuu nopeasti 200 metrin jälkeen, jolloin luoti menettää tehonsa eikä lennä kauas. Luoti myös yleensä sirpaloituu osuessaan saaliseläimeen, oksaan tai maahan.
Toimii myös pienpedoilla
Oma kokemukseni pienpetometsästyksestä rajoittuu pintapyynnissä lähietäisyydeltä ammuttuihin laukauksiin. Kokeneen houkuttelumetsästäjän Aki S. Perälän mukaan kaliiperi soveltuu erinomaisesti ketun ja supikoiran kyttäys- ja houkuttelumetsästykseen.
”Kettua ammuttaessa laukauksen täytyy olla lavoilla. Liian taakse osuvasta laukauksesta kettu saattaa juosta vielä pitkälle”, Perälä toteaa.
Perälä suosittelee pienpetojahtiin reikäpäisiä ”game point”-luoteja. Game point- luoti tunkeutuu riittävän syvälle eläimeen ennen laajentumistaan ja aiheuttaa nopeaan kuolemaan johtavat vauriot. Vaikka muovikärkiset ”varmint”-luodit ovat kehitetty ensisijaisesti pienpetojahtiin, eivät ne aina toimi toivotulla tavalla.
Syksyllä supin rasvakerros saattaa olla niin paksu, ettei luoti tunkeudu konehuoneeseen, vaan räjähtää ja menettää tehonsa jo ihrakennokseen.
Koiralla tapahtuvassa pintapyynnissä kaliiberin etuna on vaimea ääni, joten laukaus ei käy koiran korville. Päähän tai eturuumiiseen ammutusta laukauksesta supikoira kuolee välittömästi.
Turvallisesti moneen jahtiin
Halusin selvittää, että mihin metsästykseen muut suomalaiset metsästäjät käyttävät houmeria. Tein Facebookin ”.17 hmr Finland”-ryhmään kyselyn, johon vastasi 400 henkilöä. Vastanneista 61 % käyttää sitä kaikkeen lailliseen kiväärimetsästykseen.
Viidennes vastanneista käyttää kaliiperia pelkästään linturiistan metsästykseen ja 6 % pienpetojahtiin. Loput vastanneista käyttävät sitä jänis- tai vahinkolintujahtiin tai asutuksen läheisyydessä tapahtuvaan metsästykseen.
”Kanalintujahdin mahdollistaja Etelä-Suomessa asutulla alueella. Millään keskisytytteisellä ei tulisi kuuloonkaan ampua latvateertä meillä”, Samuli Sipola kommentoi Facebookissa.
”Käytän metsäkanalinnuille. Ainut syy kaliiperin käyttöön on turvallisuus. Takavaara-alue on huomattavasti pienempi vs. varsinaiset kiväärit. Miinuksia .17 HMR:ssä ovat tuuliherkkyys ja reunasytytteisille patruunoille tyypillinen käynnin vaihtelu patruunoissa valmistuserien välillä. Onhan tuossa toki myös käytännöllinen ampumatka rajallisempi verrattuna kivääreihin, eli 200 m alkaa olla maksimi, mihin hyvällä kelillä ampuisin”, Ari-Matti Lautamäki sanoo.
”Käytän .17 HMR:ää pienpetojen kyttäykseen taajamien läheisyydessä. Tänä syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa kaliiberia kyyhkyhommiin ja sehän pelasi vallan mainiosta”, Mikko Mörönen kommentoi.
”Erittäin hyvä vehje. Käytän pääsääntöisesti kettupyssynä haaskalla. Erittäin hyvä hiljaisuutensa vuoksi. Teho ja tarkkuus riittää todella hyvin vielä 150 metriin asti ja pidemmällekin, mutta pimeässä ei tohdi tuota kauemmas kokeilla. Houmerin tultua kalustoon jäi .243 win kaappiin”, Nuutti Tammenoksa kommentoi.
