fbpx

Uutiset

Haulimateriaalit stressaavat – Suomen patruunamarkkinat ovat täydellisessä epätietoisuuden tilassa

Tällä hetkellä maassamme kipuillaan vahvasti käytettävien haulimateriaalien kanssa. Keväällä on nimittäin astumassa voimaan direktiivi, jonka mukaan kosteikoilla ei saa enää käyttää lyijyä.

Magnum-patruunat vaativat magnum-pesitetyn haulikon, joka on sanomattakin selvää. Tämän lisäksi teräshaulimagnumeiden ampuminen vaatii käytännössä vaihtosupistajat. Tämä on nykyhaulikoissa arkipäivää ja tällaisella yhdistelmällä suorituskykyä on takuulla riittävästi jahtiin kuin jahtiin.

Elintarvikeviraston alainen TUKES on valvova viranomainen tässä lakimuutoksessa, joka alunperin tarkoittaa sitä, että Ramsar-määritelmän mukaisilla alueilla lyijyhaulien käyttö kielletään. Tämä tarkoittaa vesistöjä, kosteikoita ja turvemaita.

Direktiivi koskee turvemaiden osalta lähinnä Suomea ja Ruotsia.

Suurin ongelma tällä hetkellä koskee uuden lain tulkintaa. TUKES ei ole tyypillisesti puuttunut yksityisiin käyttäjiin, vaan sen pääpaino valvonnassa liittyy teollisuuteen, joten nyt kyseinen pulju on uudenlaisen haasteen edessä.

Yksityisiä henkilöitä, joita tämä asia koskee, on satoja tuhansia ja yhtäkkiä valistusta ja valvontaa pitäisi kohdentaa näihin.

TUKES ei ole saanut tiedotettua asiasta metsästäjiä tyydyttävällä tavalla, eikä valvonnan resursseja luonnollisestikaan ole mitoitettu uutta haastetta silmällä pitäen.

Kannattaa muistaa, että tämä lyijykielto on erilainen kuin Metsästyslain 33§ lyijyhaulikielto koskien vesilintujen metsästystä. Nyt lyijyhaulit kielletään kemikaalilainsäädännössä.

Tällä hetkellä meiltä puuttuvat selkeät määritelmät kiellon kattavuuden osalta, eli käytännössä metsästäjä ei voi tietää onko hän luvallisissa hommissa.

Tällä hetkellä meiltä puuttuvat selkeät määritelmät kiellon kattavuuden osalta, eli käytännössä metsästäjä ei voi tietää onko hän luvallisissa hommissa, sillä kenelläkään ei ole esimerkiksi karttaa alueista, joita rajoitukset koskevat, puhumattakaan kartasta, jossa näihin alueisiin olisi lisätty vaaditut suojaetäisyydet. Toisin sanoen tieto puuttuu niin metsästäjiltä, kuin myös metsästystä valvovilta. Noudata ja valvo siinä sitten.

Suurin ongelma asiassa ei kuitenkaan liity siihen, että mitä metsästäjät saavat käyttää ja missä, vaan siihen, että Suomen haulikonpatruunamarkkinat ovat tällä hetkellä täydellisessä epätietoisuuden vallassa tulevan kesän osalta. Vieläkö radoilla ammutaan lyijyllä, vai pitääkö käytössä sittenkin olla teräs?

Kaupan kannalta ongelmaksi muodostuu se, että patruunoiden tilauksia ei voi venyttää kuin aikansa ja jos tilauksia ei tehdä ajoissa, jäävät patruunat hyvin herkästi saamatta.

Tällä hetkellä riski on lähinnä siinä, että jos lyijyhaulipatruunoita tilataan, saattaa niistä tulla laintulkinnan selkeytyessä ongelmajätettä. Vastaavasti, jos niitä ei tarpeen tullen ole, jää kauppaa tekemättä.

MAINOS ALKAA

MAINOS PÄÄTTYY

Karkeasti voidaan sanoa, että jos haulikko ei ole ikivanha lankapiippuinen lousku, niin se kyllä kestää niin sanotut Standard Steel lataukset.

Metsästäjien huolenaiheet ovat pienempiä, joskin niitäkin on. “Kestääkö haulikkoni teräshaulipatruunoita?” on tyypillisin kysymys yhä edelleen. Karkeasti voidaan sanoa, että jos haulikko ei ole ikivanha lankapiippuinen lousku, niin se kyllä kestää niin sanotut Standard Steel lataukset, joita käytännössä melkeinpä kaikki 12/70 teräshaulilataukset ovat.

Näissä painetaso ja haulin koko ovat rajoitettuja, joten niitä kyllä voidaan ampua ongelmitta.

Tanska on maa, jossa lyijyhaulipatruunoista on luovuttu jo aikoja sitten ja sikäläisten kokemukset voidaankin nostaa esille tässä keskustelussa. Vanhat haulikot ovat edelleen käytössä ongelmitta ja ne kestävät teräshaulipatruunoiden käyttöä. Pelko ja epävarmuus on siis suurempi ongelma kuin aseiden kestävyys ja teräshaulien käyttö käytännössä.

Yksi metsästyksen edunvalvojien ongelmista liittyy numeroihin, joita vasten he suhteuttavat asioita. Tyypillisin ongelma tässä on se, että lyijyhaulit nähdään välttämättöminä asekannan kokonaisuutta tarkasteltaessa.

Tämä on kuitenkin virhe, sillä todellisuudessa käyttöhaulikoiden määrä on eri asia kuin haulikkojen kokonaismäärä.

Tyypillisen metsästäjän haulikoista löytyy nykyään jo kalustoa, jolla niinsanottujen High Performance teräshaulipatruunoiden ampuminen on täysin mahdollista. Tämän lisäksi asekaapista saattaa löytyä metsästäjän ensihaulikko tai isän ja papan perintöhaulikot, joiden käyttö on yleensä vähäistä – jopa siinä määrin vähäistä, että käyttöä ei juuri ole. Nämä haulikot kuitenkin roikkuvat tilastoissa siinä missä käyttöhaulikotkin.

Yksi suurimmista syistä epätietoisuudelle haulikoiden kestävyydestä liittyy pelotteluun, jota harjoittivat niin järjestöt kuin myös asealan kauppa.

Yksi suurimmista syistä epätietoisuudelle haulikoiden kestävyydestä liittyy pelotteluun, jota harjoittivat niin järjestöt kuin myös asealan kauppa. Järjestöt ajattelivat asiaa lähinnä lyijyn puolustustaistelun kannalta ja asealan kauppa taas pyrki myymään teräshaulikelpoisia haulikoita pelottelemalla vanhojen haulikkojen muodostuvan pommeiksi teräshaulipatruunoilla.

Teknisiä esteitä lyijystä poistumiselle ei juurikaan ole tosiasiallisesti, joten tällä hetkellä kipuilu lyijyn kanssa koskee lähinnä patruunoiden kauppaa, eli niitä tahoja, jotka ovat patruunoita tuomassa tai jotka niitä tiskin takaa myyvät.

Standard steel patruunoita ovat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta melkeinpä kaikki 12/70 kaliiperin teräshaulipatruunat. Huolimatta siitä, että suuri osa valmistajista laittaa rasioihin varoituksia, ovat 12 kaliiperin standardipatruunat käytännössä ammuttavissa kaikilla “perusterveillä” haulikoilla.

Näillä tahoilla myös riskit ovat kaikkein suurimmat, sillä tällä hetkellä väärä tuote hyllyssä saattaa olla taloudellinen katastrofi.

Isot kertaluokan muutokset ovat kaupalle ongelma. Varsinkin patruunakaupassa jyvät erottuvat akanoista nopeasti. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että korvaavien patruunoiden keskuudesta löytyy nopeasti suosikit, joita kaikki haluavat ja vastaavasti taas inhokit, jotka eivät kelpaa kenellekään.

Tällaisen krapulan kärsi moni kauppias jo vuoden 1993 Metsästyslain muutoksen yhteydessä, joten varovaisuutta nykyään on enemmän.

On hyvin mahdollista, että ensi kesä tulee olemaan ongelmallinen kiekkopatruunoiden osalta ja on aivan varmaa, että syksyllä joistain patruunoista tulee olemaan pulaa. Kaikki johtuu siitä epävarmuudesta, mikä tällä hetkellä koskee tämän kemikaalilainsäädännön soveltamista.

Henkilökohtaisella tasolla moni ampuja ja metsästäjä pääsee ongelmista kaikkein helpoiten eroon siten, että vanhassa roikkuminen lopetetaan ajoissa ja lyijystä siirrytään pois hyvissä ajoin. Tänä päivänä teräshaulipatruunat ovat jo siinä määrin potentiaalisia, että niiden käyttöä ei kannata arkailla.

Tänä päivänä teräshaulipatruunat ovat jo siinä määrin potentiaalisia, että niiden käyttöä ei kannata arkailla.

Tulevaisuus ei ole lyijylle suotuisaa ja roikkuminen lyijyssä on käytännössä enää viivytystaistelua. Moni on herännyt asiaan myöhään ja luulo siitä, että asialle olisi jotain tehtävissä elää vielä joidenkin mielissä.

Ensimmäinen erä taistelussa lyijyn käytön puolesta on hävitty ja toinen erä on vielä tulossa. Tämä vetää toteutuessaan maton lyijyisten jalkojen alta lopullisesti, sillä tässä vaiheessa rajoitus ei enää rajoittaisi lyijykieltoa kosteikoille, vaan rajoitukset tulisivat koskemaan myös lyijyhaulipatruunoiden kauppaa ja niiden käyttöä kaikessa metsästyksessä.