Lyijytön patruuna keikauttaa metsästäjän ajatusmaailman
Suurriistanpyynnissä lyijyluotien osuus on säilynyt, vaikka kuparikuulien määrä kasvaa. Lyijytön luoti voi pistää ajattelun lisäksi kaliiperit uusjakoon.
Lyijyttömiä luoteja käytetään paikoin metsästyksessä jopa enemmän kuin lyijyä sisältäviä, mutta isossa mittakaavassa niiden osuus on edelleen pieni. Iso osa hirvisaaliista ammutaan edelleen perinteisillä luotityypeillä.
Ei ole mikään ihme, että umpiaineluodit (kupari) ovat outoja suurimmalle osalle metsästäjistä. Siksi ei pidä ihmetellä, että ajattelutavan muuttaminen perinteisestä ottaa aikansa.
Kaikkein perinteisimmissä metsästysluodeissa paino on tuonut toimintavarmuutta ja hidas osumanopeus on taannut luodin koossapysymisen ja läpäisyn osumassa. Perinteisten luotien kanssa on myös totuttu painonmenetykseen osumassa. Riittävä läpäisy elintärkeille elimille on taattu lisäämällä luotien painoa. Umpiaineluodeilla toimintaperiaate on toinen.
Lue myös: Metsällä ammuttiin lähes 3 miljoonaa patruunaa
Umpiaineluodit voidaan ajatella painonsa säilyttävinä luoteina. Ne ovat karkeasti ottaen saman painoisia työnsä tehneenä kuin piipusta lähtiessään. Tämän vuoksi luotien painoa lisäämällä ei tarvitse kompensoida osumassa tapahtuvaa painohävikkiä. Lyijyä sisältäviä luoteja vastaava toiminta saavutetaan keskimäärin yhtä tai kahta luodinpainoluokkaa kevyemmillä luodeilla.
Umpiaineluodit voidaan ajatella painonsa säilyttävinä luoteina.
Luodin osumanopeus on huomionarvoinen asia umpiaineluotien ja perinteisten luotien eroavaisuuksia tarkasteltaessa. Umpiaineluodeilla toiminta on kaksijakoinen. Luoti joko avautuu osumassa, tai se läpäisee avautumatta.
Tärkeää onkin saada luodille riittävän suuri osumanopeus, jotta avautuminen osumassa on varmaa. Yläraja toiminnalle taas ei ole niin tarkkaa kuin lyijyluodeilla, sillä umpiaineluodit kestävät korkeatkin osumanopeudet hajoamatta.
Virheet umpiaineluotien lataamisessa liittyvät perinteisten luotien pohjalta muotoutuneisiin näkemyksiin. Tyypillinen patruunoiden itselataaja valitsee umpiaineluodin liian raskaana, jolla saadaan aikaan monipuolinen ongelmavyyhti.
Lipasmittaisessa patruunassa ruutitilavuus jää vähäiseksi luodin painuessa syvälle hylsyyn. Lähtönopeus on ruutiannoksen takia matala, jolloin luodin vakautumiseen vaadittava pyörimisnopeus jää vaatimattomaksi. Lisäksi osumanopeus jää matalaksi. Se, mikä lähtee piipusta hitaasti, osuu kohteeseen hitaasti.
On syytä muistaa, että kaikkein raskaimmat umpiaineluodit ovat tarkoitettu kaikkein suurihylsyisimmille patruunoille.
Teräksen, kuparin ja dieselin seinä
Lyijy on aseiden luotien valmistuksen kannalta yksi optimaalisimmista materiaaleista. Se on raskasta, helposti muokkautuvaa ja monipuolista. Lisäksi sen käytöstä on pitkä kokemus. Lyijy on lisäksi monipuolinen materiaali ja se mahdollistaa koko skaalan täydellisen muotoutumattomuuden ja osumassa tapahtuvan täydellisen hajoamisen välillä.
Lyijyä käyttämällä on myös mahdollista valmistaa laajalla osumanopeusalueella toimivia luoteja. Metsästäjille tämä on tarkoittanut sitä, että kohdevaikutus on tasaista niin lyhyillä kuin pitkilläkin ampumaetäisyyksillä. Ongelmia eivät ole myöskään tuottaneet pienihylsyiset patruunat tai lyhyet piipunpituudet.
Lyijyn korvaaville inhimillisesti hinnoitelluille materiaaleille yhteistä on niiden keveys verrattuna lyijyyn. Olipa kyse haulikon- tai kiväärinpatruunoista, niin hinnaltaan edullinen korvaava on aina lyijyä kevyempää.
Haulikoissa korvaavaksi standardiksi on muodostunut rauta ja kiväärinpatruunoissa kupari. Sekä raudalle, että kuparille on yhteistä myös niiden kovuus verrattuna lyijyyn. Erityisesti kiväärinpatruunoissa tällä on suuri merkitys, sillä kovuus tarkoittaa suurempaa muokkautumisvastusta osumassa.
Olen käyttänyt teräshaulien ja kupariluotienkin kohdalla termiä ”seinä”. Tämä tarkoittaa etäisyyttä, jolla haulin tai luodin tekemä työ kohteessa poikkeaa oleellisesti tätä lyhyemmistä etäisyyksistä. Haulikolla tämän taitepisteen olemassaolon voi havaita selvemmin, sillä se tulee useammin vastaan käytännön riistatilanteissa.
Sopivilla etäisyyksillä toiminta on tasaisen tappavaa, mutta teho katoaa nopeasti etäisyyden kasvaessa vain muutamilla metreillä. Kiväärillä tämä näkyy etäisyytenä, jossa luoti lakkaa avaumasta nopeasti osumassa ja luodin toiminta muuttuu läpäisypainotteiseksi. Vertaus dieselmoottorien seinään on osuva. Kierrokset nousevat ja voimaa on, mutta kun huippukierrokset saavutetaan, ei kone enää kierrä yhtään enempää.
Muotoutumisen erot eri materiaaleilla
Umpiaineluotien toiminta poikkeaa lyijyä sisältävistä luodeista. Siinä missä lyijyluotien muokkautuminen alkaa osumasta ja jatkuu luodin pysähtymiseen asti, tapahtuu umpiaineluotien muokkautuminen lyhyemmällä matkalla, jonka jälkeen luoti tekee työnsä muokkautuneena. Tämän takia osumanopeus on ensiarvoisen tärkeässä roolissa umpiaineluoteja käytettäessä.
Tämän takia osumanopeus on ensiarvoisen tärkeässä roolissa umpiaineluoteja käytettäessä.
Osumanopeutta saadaan aikaiseksi joko keventämällä luotia tai nostamalla lähtönopeutta. Luodin toiminnan kannalta yhtälö ei ole näin lineaarinen, sillä myös luodin painolla on vaikutusta avautumisvastukseen. Tämän vuoksi luodin painon keventämisen kautta saavutettava lisänopeus ei ole oikotie luodin varmaan toimintaan. Nopeutta pitäisi saada myös muilla konsteilla.
Uusi magnum-mania?
Huonoin mahdollinen ase umpiaineluotien käyttämiselle on lyhytpiippuinen ja pienihylsyistä patruunaa käyttävä kivääri. Sopivampi väline hirven kumoamiseen onkin melkeinpä mikä hyvänsä magnumpatruunaa käyttävä ase, jolla saadaan standardikaliipereita suuremmat lähtönopeudet.
Samaten isompi standardipatruuna on parempi kuin pienempi. Jos iänikuinen kinastelu .308 Winchesterin ja .30-06:n välillä onkin ollut lähinnä puuduttavaa, niin umpiaineluotien aikakaudella isompi kannu on valttia. Lisävauhti tarkoittaa lisämetrejä luodin varmalle avautumiselle ja eettiselle riistalaukaukselle.
Magnumpatruunoiden ongelma lyijyä sisältävien luotien aikakaudella on liittynyt luotien kestävyyteen osumissa. Jos luoti ei kestä hajoamatta sitä vastusta mikä korkeasta osumanopeudesta aiheutuu, on jälki rumaa. Osumassa hajoava luoti myös läpäisee huonosti, eli syyt magnumpatruunoiden huonolle maineelle perustuvat kehittymättömiin luotikonstruktioihin. Umpiaineluodeilla magnumit nousevat arvoonsa.
Miksi nopeutta?
Umpiaineluotien toiminnassa kannattaa muistaa muutama nyrkkisääntö. Ensimmäiseksi tärkeintä on luodin osumanopeuden alaraja. Tätä hitaammilla osumanopeuksilla luodit eivät yleensä avaudu riittävästi ja luodin työ kohteessa jää vähäiseksi. Konkreettisesti tämä näkyy pitkinä kuolinjuoksuina osuman jälkeen.
Metsästäjän tuleekin ottaa etukäteen selvää siitä, millä etäisyydellä luodilla on vielä niin paljon nopeutta, että se avautuu varmasti. Käytettävän luodin ominaisuudet on selvitettävä valmistajan ilmoittaman miniminopeuden ja ballististen ominaisuuksien osalta. Lisäksi luodin lähtönopeus piipusta pitää olla tiedossa.
Taustaselvitystä luodin ominaisuuksien ja luodin lähtönopeuden osalta ei helpota se, että niin luodinvalmistajat kuin patruunanvalmistajat ilmoittavat tuotteidensa ominaisuudet liki poikkeuksetta yltiöpositiivisesti.
Luodin varman toiminnan alarajaa liioitellaan, luodin ballistinen kerroin ilmoitetaan suurempana kuin mitä se todellisuudessa on ja patruunarasian kyljessä oleva lähtönopeus pitää paikkansa vain ani harvoin. Kaikki nämä kaunistellut numerot tulisi käsitellä markkinointipuheena, ei totuutena.
Hyvä tapa varmistua luodin toiminnasta on lisätä valmistajan ilmoittamaan nopeuden alarajaan reilu varmuusvara. Tämän jälkeen luodin ballistista kerrointa tulee pyöristää alaspäin. Seuraavaksi luodin ilmoitetusta lähtönopeudesta tulee tehdä muutaman kymmenen metrin vähennys (jos käytössä ei ole luodinnopeusmittaria). Vasta tämän jälkeen luvut ovat suosiollisia metsästäjälle ja pisin varman toiminnan tarjoava käyttöetäisyys on määriteltävissä.
Kivulias vai kivuton muutos
Lyijyttömät suuriistaluodit ovat tällä hetkellä tapetilla lyijyn käyttöön liittyvien uhkakuvien takia. Jos tilanne muuttuu nykyisestä ja lyijyttömyydestä tehdään lakiteknisesti pakko, moni hirvimies on uudenlaisen tilanteen edessä.
Pallo onkin patruunanvalmistajilla, maahantuojilla ja myyjillä. Suurin osa hirvenpyytäjistä metsästää kaupasta saatavilla patruunoilla, muutoksen sujuvuus on kiinni tarjolla olevien patruunoiden laadusta ja määrästä.
Muutoksen yksi suurimmista kysymysmerkeistä on patruunasaatavuus.
Muutoksen yksi suurimmista kysymysmerkeistä on patruunasaatavuus. Jos kieltoja tulee, koskettavat ne yhdenaikaisesti koko Eurooppaa.
Tällöin edessä ovat ennennäkemättömän suuret saatavuusongelmat, sillä maailmanlaajuisesti tarkastellen kupariluotien kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti. Kapasiteetti tällaiseen kysyntään vastaamiseen ei rakennu yhdessä yössä. Yhdysvaltojen tarjontaan ei voida tuudittautua, sillä olemassa olevat kupariluotien valmistajat toimivat jo nyt kapasiteettinsa ylärajoilla.
Kaliforniassa päättynyt siirtymäaika lyijyn käytössä on aiheuttanut maailmanlaajuisia saatavuusongelmia niin Barnesin kuin Hornadyn kupariluodeissa ja niillä ladatuissa patruunoissa.
Mahdollisen lyijykiellon myötä harva valmistaja voi vastata muuttuneeseen kysyntään. Toimitusvarmuuden vuoksi patruunatehtaat joutuvat suunnittelemaan ja valmistamaan omat luotinsa, joka on prosessina työläs.
Uudenlaisen luodin valmistaminen vaatii taloudellisia satsauksia, pitkää ja intensiivistä suunnitteluprosessia ja konekannan uusimista. Tällöinkin on vielä riskinä, että luodit eivät toimi toivotulla tavalla, jolloin patruunanvalmistajan maine on vaakalaudalla. Kyse on luodinvalmistajillekin oppimisprosessista, joka ottaa aikansa.
Kauppiailla riskit ovat moninaiset. Ensinnäkin kysyntään on pyrittävä vastaamaan tilaamalla riittävästi tavaraa. Uudenlaisessa tilanteessa on kuitenkin vaikeaa arvioida oikea patruunamerkki, oikea latauksessa käytetty luoti, sekä yhdenaikaisen ostoryntäyksen volyymi.
Tämän lisäksi on olemassa vielä riski, että kuluttajat eivät siirry käyttämään korvaavia vaihtoehtoja, vaan kiellosta huolimatta vanhat patruunavarastot ammutaan loppuun. Näin kävi aikanaan korvaavien haulikonpatruunoiden kanssa, joten vastaavaa krapulaa moni kauppias ei ole valmis kärsimään. Odotettavissa on siis varovainen startti korvaavien patruunoiden myynnissä. Tämä taas näkyy saatavuusongelmien kasautumisena.
Yksi suurimmista kysymysmerkeistä pakkotilanteessa on eri kaliipereiden asema muutoksessa. Parhaassa asemassa ovat kaikkein yleisimmät kaliiperit, mutta jos kyseessä on vähänkään vanhempi tai harvinaisempi kaliiperi, jää ainoaksi vaihtoehdoksi patruunoiden lataaminen itse.
On siis turha kuvitella, että vanhoihin 8,2x53R kaliiperin kivääreihin alettaisiin lataamaan aivan ensimmäisenä patruunoita, kun yleisimpienkin patruunoiden valmistus tulee pyörimään kapasiteetin ylärajoilla. Luoteja lisätään valikoimiin porrastetusti ja osa väljyyksistä saattaa jäädä kokonaan valmistuksen ulkopuolelle.
Juttu julkaistu Riistassa 10/19
