Onko riistanliha uhka lihantuotannolle?
Pitkän linjan metsästäjät ihmettelevät aina toisinaan MTK:n linjauksia hyötyriistan asemasta. Nämä nähdään ajojahtina, jossa ainoa hyväksyttävä lopputulema tuntuu olevan riistaeläinten raju vähentäminen.
Sorkkariistaa on demonisoitu jo vuosikymmeniä ja esiin nousevat poikkeuksetta vahingot metsätaloudelle ja viljelyksille. Korvauksia näistä vahingoista maksetaan nykyisellään kuitenkin kohtuullisen vähän ja hetikään aina vahinkojen aiheuttaja esimerkiksi viljelyksille ei ole peura.
Aikanaan myös tautien ja loiseläinten aiheuttamat vahingot runtattiin surutta hirven piikkiin. Tämä on kuitenkin rauhoittunut sen jälkeen, kun vahinkoja on ollut arvioimassa myös metsästäjien edustajia.
Suhteessa metsä- ja viljelysvahinkojen määrään, on peurojen ja hirvien tappamisinto kohtuuton. Tätä viestiä hoetaan niin vahvasti eri propagandakoneistojen toimesta, että osa maanomistajista uskoo heidän metsiensä pahimman vihollisen löytyvän juuri sorkkariistasta. Näinhän asia ei ole.
Esimerkiksi hirvivahinkojen määrä on keskimäärin pienempi, kuin metsien harvennustarve.
Sorkkariistan demonisointi metsätalouden ja viljelysten näkökulmasta tuntuu perusteettomalta, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti metsätalouden ja maanviljelyn näkökulmasta. Sen sijaan yksi maatalouden osa-alue on sivuutettu komeasti sorkkariistasta puhuttaessa.
Riistanlihan määrä markkinoilla vaikuttaa suoraan kotimaiseen lihatuotantoon. Tämäkin on elinkeino, joka kuuluu MTK:n alaisuuteen.
Taloudellisesti ajatellen riistalihan määrä onkin suoraan pois tuuotantolihan määrästä niissä talouksissa, joissa riistalihaa käytetään.
Riista on helppo asettaa vastakkain maa- ja metsätalouden intressien kanssa, mutta riistanlihan ja tuotantolihan asettaminen keskenään kilpailevaan asemaan onkin jo mutkikkaampaa. Lihan tuottaminen on teollisuudenala ja elinkeino, mutta riistanliha kuuluu niin sanottuun kolmanteen sektoriin.
Taloudellisesti ajatellen riistanlihan määrä onkin suoraan pois tuotantolihan määrästä niissä talouksissa, joissa riistanlihaa käytetään.
Taloudellisesti ajatellen riistanlihan määrä onkin suoraan pois tuotantolihan määrästä niissä talouksissa, joissa riistanlihaa käytetään.
Myöskin kauppojen hyllyillä riistanliha vie tilaa tuotantolihalta, eli en varsinaisesti ihmettele sitä, että kotimaisissa kaupoissa riistanliha ei ole kovin kaksisesti edustettuna.
Riistanliha muodostaa selkeän taloudellisen uhan lihatuotannolle, mutta tämän lisäksi riistanlihaan liittyy myös lihatuotannon kannalta ongelmallisia kysymyksiä. Ensinnäkin riistanlihan ja tuotantolihan eettisyyden vertaaminen on tuotantoeläinten kannalta kestämätöntä, sillä vastakkain ovat ihmisen järjestämä tuotantoympäristö ja luonto.
Luonnossa elävä eläin elää elämänsä vapaana ja omassa ekologisessa lokerossaan, kun taas tuotantoeläimet elävät elämänsä ihmisen järjestämässä ympäristössä ja kokevat vääjäämättömän kohtalonsa ennalta kirjoitetun käsikirjoituksen mukaisesti. Riistalla on mahdollisuus kokea metsästäjän luodin lisäksi myös luonnollinen kuolema nääntymisen tai predaation kautta.
Riistanlihan ja tuotantolihan vertaaminen kulinarisesti on ongelmallista, sillä pääosa nykyihmisistä ei tiedä miltä lihan pitäisi maistua. Metsästäjät tietävät. Tämän takia monessa metsästävässä taloudessa riistanlihaa käytetään niin paljon kuin mahdollista, jotta sitä ei tarvitsisi korvata tuotantolihalla.
Motiivi riistalihan halventamiselle on selvä.
Tämä ilmiö on fakta, mutta kyse on luonnollisesti myös makuasiasta. Moni lihakarjan tuottaja on sitä mieltä, että esimerkiksi hirvi ei ole syömäkelpoista ja he tämän tuovatkin monissa yhteyksissä esille. Tosiasia on kuitenkin se, että naudanliha haisee ruoanvalmistuksen yhteydessä navetalle niiden nenässä, jotka ovat tottuneet puhtaaseen ja luonnolliseen riistanlihaan.
Motiivi riistanlihan halventamiseen on kuitenkin selvä. Lihakarjan tuottajalle oman tuotteen kehuminen ja muiden alentaminen on tapa saada omaa tuotetta myydyksi ja pidettyä kilpailijat loitolla.
Kolmas riistanlihan eettisyyttä puolustava tekijä on kyseisen lihan hiilijalanjälki. Riista hyödyntää luonnon antimia, jotka eivät sellaisenaan sovellu ihmisravinnoksi, mutta jotka muuttuvat ravintoketjussa ihmisravinnoksi kelpaavaan muotoon.
Tämä tapahtuu täysin luonnon ehdoilla ja ilman ihmisen myötävaikutusta, joten riistan hiilijalanjäljen voidaan sanoa olevan nolla, sillä se on asia, johon emme kykene vaikuttamaan muutoin, kuin hyödyntämällä riistanlihaa keittiöissämme. Kestävästi metsästyn riistan liha metsästäjän luonnosta hankkimana on siis eettisin vaihtoehto proteiinilähteeksi.
Kaiken kaikkiaan sorkkariistan vahva demonisointi on puettu asuun, jossa riista näytetään metsätalouden ja viljelysten ykkösongelmana. Todellisuudessa riistan taloudellinen ongelma ei ole sen tuhovoimaisuudessa, vaan sen tuottavuudessa.
Riista tuottaa markkinoille hallitsematonta pääomaa, joka on kilpailija ja uhka ainoastaan kotimaiselle lihantuotannolle ja elintarviketeollisuudelle. Tämän täytyy olla myös syy sille, miksi maahamme ei haluta runsaita ja elinvoimaisia riistaeläinkantoja.
