Pohjoisen supikanta viimein kuriin
Supikoirakanta on romahtanut ennätyspieneksi Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Alueella on havaittu vain muutamia pentueita viime kesän jälkeen.
Reilun kymmenen vuoden ajan toiminut yhteispohjoismainen supikoiraprojekti on viimeinkin yltänyt tavoitteeseensa ja kyennyt torppaamaan haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun supikoiran leviämisen Lounais-Lapista länsirajan yli Ruotsiin.
”Viimekesäisiä pentueita on havaittu läntisen Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Lapin alueella ainoastaan muutamia ja suurin osa niistäkin on jo hävitetty”, Riistakeskuksen kenttätyöntekijä, ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti Keminmaalta kertoo.
Mäkimartti toteaa, että tilanne on nyt ensimmäistä kertaa sellainen, että voidaan sanoa supikoiran pohjoiseen ja Ruotsiin leviämisen tulleen estetyksi, mikä on ollut supikoiraprojektin tarkoituskin.
”Ainakin toistaiseksi tilanne on tämä. Silti metsästäjien kannattaa jatkossakin pitää silmät auki supikoirien varalta, että tilanne pysyisi yhtä hyvänä.”
Mäkimartti lähettää Riista-lehden välityksellä vuolaat kiitoksensa tehopyyntiin osallistuneille sadoille metsästäjille, joita ilman tavoite olisi jäänyt puolitiehen.
Orastava supikoirakanta on saatu poistettua myös Pohjois-Ruotsin puolelta, eikä siellä ole havaittu pesintöjä.
”Orastava supikoirakanta on saatu poistettua myös Pohjois-Ruotsin puolelta, eikä siellä ole havaittu pesintöjä. Pannoitetut supit ovat palanneet Ruotsista takaisin Suomen puolelle etsimään kumppania itselleen.”
Projektin aikana on poistettu tuhansia supikoiria ja vuosisaalis on ollut keskimäärin muutamien satojen supikoirien luokkaa. Viime vuonna saalismäärä Lapissa supistui alle 200 yksilöön.
”Tänä vuonna Lapin supisaalis jäänee alle sataan yksilöön”, Mäkimartti arvioi.
Pyynti-into laantumassa
Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen kertoo, että vaikka pyynnin painopiste on ollut Lounais-Lapissa, on supikoirahavaintoja tehty Keski-Lapissa asti. Esimerkiksi Sodankylästä ja Kittilästä on poistettu paikallisia supikoirapesäkkeitä.
”On havaittu että supikoira liikkuu eniten harvan kannan alueilla. Lapissa kumppanin löytämiseen joutuu vaeltamaan puolen maakunnan verran, kun taas tiheän kannan alueella kumppani löytyy hyvinkin läheltä”, Alhainen vertaa.
Supikoiraprojektin tavoitteiden saavuttamisen ”varjopuolena” on supikoiran saalismäärien romahtaminen, joka vääjäämättä johtaa metsästäjien pyynti-innon vähenemiseen jatkossa.
”Tässä tilanteessa palkatun kenttähenkilöstön rooli korostuu entisestään.”
Projektin hankesuunnittelu ulottuu vuoden 2024 loppuun. Hanketta rahoittavat valtiot, Suomi, Ruotsi ja Norja ovat Alhaisen käsityksen mukaan sitoutuneet rahoittamaan toimintaa tämän jälkeenkin siten, että toiminta säilyy nykyisellä tasolla.
”Norjan ympäristöhallinto teki viime talvena asiasta kolmivuotisen rahoituspäätöksen. Ruotsi on pitkälti sitoutunut vastaamaan hankkeen gps-seurantajärjestelmän toimivuudesta. Suomessa maa- ja metsätalousministeriön ja Metsähallituksen tarjoama 150 000–200 000 euron vuosirahoitus mahdollistaa hanketoiminnan pyörittämisen kentällä”, Alhainen kertoo.
Toimintaa myös saaristossa
Yhteispohjoismainen supikoiraprojekti toimii myös Merenkurkun saaristossa ja Ahvenanmaan vastaisessa saaristossa. Merenkurkussa vuotuiset supisaaliit ovat olleet 100–130 yksilön luokkaa.
Tarkoituksena on varmistaa, etteivät supikoirat pääse leviämään saariston kautta Ruotsin puolelle jääpeitteen aikana.
”Kyseessä ovat suuren riskin leviämisreitit, mutta tiedossa ei toistaiseksi ole supikoirien leviämistä tätä kautta”, Alhainen selvittää.
Hän toteaa, että Valassaarilta näkyy Ruotsin puolen merialueella sijaitsevalle Holmö-saarelle, ja Valassaarilla on havaittu supikoirapentue.
Hylkeenpyytäjät ovat havainneet supikoiria hämmästyttävän pitkällä merenjäällä.
”Laivaväylä avattuna ollessaan estää leviämisen, mutta jos se ehtii jäätyä, silloin supikoirat pääsevät siitä yli. Hylkeenpyytäjät ovat havainneet supikoiria hämmästyttävän pitkällä merenjäällä.”
Supikoira on hyvä uimari, ja saaristossa olevat karit ja luodot tarjoavat niille levähdyspaikkoja. Alhainen ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, etteivätkö supikoirat pystyisi ylittämään merta uimalla kesäaikaan.
”Gps-seurannassa olleet supikoirat ovat uineet hämmästyttävän pitkiä matkoja Saaristomerellä pesimäaikana.”
Varislintujen poistaminen haasteellista
Supikoiran on osoitettu hävittävän tehokkaasti lintujen pesiä sekä meren saarissa että luodoilla, mutta myös sisämaan lintuvesillä.
”Korppi, varis, harakka, kettu ja näätä ottavat myös osansa. Mitä vähemmän petopainetta on, sitä paremmat ovat lintujen pesimismahdollisuudet”, Alhainen huomauttaa.
Hän toteaa, että mikäli haitalliset vieraslajit supikoira ja villiminkki saataisiin poistettua pesimäalueilta, supistuisi pesäpredaation kokonaismäärä merkittävästi nykyisestä.
”Toki kaikkea pitää tarkastella, mutta keinovalikoimaan tulee enemmän rajoituksia, kun ollaan tekemisissä kotoperäisen predaattori-lajiston kanssa.”
Alhainen muistuttaa, että yhteispohjoismaisen supikoiraprojektin rinnalle on perustettu huomattavasti laajempi Helmi-hanke, jonka piirissä on noin 70 lintuvettä.
Helmi-hanke kohdistuu etenkin tiheän supikoirakannan alueelle tavoitteenaan parantaa lintuvesien poikastuottoa vieraspetopyynnin keinoin, ja myös tämä hanke kaipaa vapaaehtoisten metsästäjien talkootyötä.
