Pultti jumittaa – Onko säästetty väärässä paikassa?
Riista testasi niin sanotut edulliset kansankiväärit. Testi paljasti, että pulttilukkoisissa kivääreissä yksi haittaava ominaisuus on lukon huono ajoitus, jota voidaan kuvailla parhaiten sanalla “kulmikas”. Säännössä on yksi poikkeus, Tikka.
Pulttilukkoisten kiväärien toiminnan sujuvuutta selvitettäessä lukon liikkeen ja lukon ajoitusten pohtiminen tapahtuu kuin itsekseen. Lukkoa on pakko käyttää, joten on ilmiselvää, että jos niissä on pykimistä, hirraamista tai käytön jäykkyyttä, tulevat nämä asiat esiin. Niiltä ei yksinkertaisesti pääse pakoon.
Riistan testissä ainoastaan Tikka saa täydet pisteet lukon toiminnasta, kun taas muut ovat enemmän tai vähemmän tilanteessa, jossa ne ovat hävinneet pelin jo suunnitteluvaiheessa.
Syy sille, että lukkopultit ovat nykyään isolta kehältä toimivia ja niiden sulkuolat ovat lukon ulkopinnan sisäpuolella, on puhtaasti valmistuskustannuksiin liittyvää. Toisin sanoen asevalmistajan taloudellinen säästö on suuremmassa roolissa, kuin huoli lukon sujuvasta toiminnasta.
On sekä lukon työstämisen kannalta, että etenkin lukonkehyksen sisäpuolen työstön kannalta edullisempaa toteuttaa lukon työstäminen nykytyylin mukaisesti. Tikassa lukon sisäpuolinen työstö vaatii monimutkaisempaa koneistusta, mutta lopputuloksessa tämä vaivannäkö on palkitsevaa.
Joku voisi kysyä, että onko tällä lukon sujuvalla toiminnalla todellista merkitystä, vai onko tämä vain testaajien taholta tapahtuvaa pilkunviilaamista? Todellista merkitystä on ja jos jossain, niin tässä osa-alueessa pilkunviilaus on tarpeen.
Käytännössä kaikki muut lukkoaktiot Tikkaa lukuun ottamatta vaativat voitelua lukkoon ja tästäkin huolimatta niiden lukon liikkeen voi tuntea. Kun tähän yhdistetään liian lyhyt lukonkammen liike ja aivan ylimitoitetut “ajoitukset”, ollaan tilanteessa, että lukon liike ei ole enää sujuvaa.
Vertaus kahvittelupaikalta voisi toimia tässä yhteydessä selittävänä tekijänä lukon kiinnileikkaamistaipumukselle. Eli kun tulipaikalla on keitintanko, jonka korkeutta voidaan säätää pystysuunnassa, on tämä usein toteutettu siten, että pystytangon ympärillä on kohtuullisen naftilla sovituksella oleva holkki, josta lähtee keitinselkä.
Kun tähän keitinselkään tulee painoa, pitää kitka huolen siitä, että säädetty korkeus pysyy. Jos tämä pystytangon ympärillä oleva holkki olisi pidempi, vaadittaisiin sen paikoillaan pysymiseen enemmän painoa vipuvarren päässä, jotta kitka riittäisi pitämään halutun korkeuden.
Tästä on kyse, kun mietitään sitä, miksi jokin lukko on lähtökohtaisesti herkempi jumittamaan liikkeen aikana. Se on suhteellisesti lyhyempi halkaisijaan nähden, joten pienikin vääntö lukossa saa aikaan sen, että lukon liike hirttää kiinni.
Monelle kiväärimiehelle ei välttämättä pääse koskaan iskostumaan ajatusta siitä, millaista sujuva lukonkammen käyttö on.
Nykyään yhä useampi valmistaja käyttää tätä isolta kehältä toimivaa lukkoa myös kalliimman hintaluokan kivääreissään. Tämä on yksiselitteisesti huono suuntaus ja monelle kiväärimiehelle ei välttämättä pääse koskaan iskostumaan ajatusta siitä, millaista sujuva lukonkammen käyttö on.
Historiallisesti kaikki vanhat pulttilukkokiväärit ovat olleet pulttinsa osalta ohuita ja niissä on ollut ulkonevat sulkuolat. Tuolloin lukon sujuvan toiminnan erot olivat pienempiä ja usein ne liittyivät viimeistelyyn tai siihen, miten lukonkampi oli suunniteltu.
Voidaan joka tapauksessa sanoa, että vanhemmissa pulttilukkoisissa kivääreissä lukot olivat laitaluvulla sujuvampia käyttää kuin nykyaikaisissa kivääreissä, joissa valmistuskustannuksia on säästetty kirjaimellisesti väärässä paikassa.
Riista testasi edulliset kiväärit numerossa 9/23. Riistan tilaajana pääset lukemaan myös aikaisemmat testit osoitteessa lehtiluukku.fi
