fbpx

Aseet & optiikka

Tulivoimaa! – Megatestissä suosituimmat suoravetoiset kiväärit

Suoravetolukkoiset kiväärit ovat nostaneet suosiotaan ja valikoima on kasvanut huimasti. Riistan testi paljasti, että perusasioissa on vielä monella valmistajalla tekemistä.

Mies ampuu suoravetolukkoisella kiväärillä
Suoravedosta puhuttaessa esille nousee aina sana nopeus. Se ei ole tärkeintä, kun puhutaan hyvästä riistalaukauksesta. Nopea ampuminen kuitenkin paljastaa armottomasti aseen lukon sujuvan toiminnan. Veikka Gustafsson ja kotimainen Lynx toiminnassa.

Suoravetolukkoisten maailmanvalloituksen voidaan sanoa alkaneen Blaser R93 kivääristä, joka mallinumeronsa mukaisesti lanseerattiin vuonna 1993. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että suoravetolukkoisuus olisi keksitty tuolloin, vaan sitä, että suoravetoisuus noteerattiin tuolloin varteenotettavana vaihtoehtona metsästyskivääreissä.

Blaser R93 ei kiinnostanut ainoastaan sen toimintatavan osalta, vaan erittäin merkittävässä roolissa oli aseen modulaarinen rakenne. Metsästäjille tämä tarkoitti sitä, että aseeseen sai usean eri kaliiperin piippuja ja ennen kaikkea sitä, että aseen sai pakattua tavanomaista lyhyempään aselaukkuun. Tämä nähtiin positiivisena erityisesti matkustavien metsästäjien keskuudessa. Tätä ennen oli tavanomaista, että paljon matkustavien eurooppalaisten metsästäjien valinta reissukivääriksi oli tuplaluodikko tai kipplauf, joiden pilkkominen lyhyeen laukkuun oli varsin luontevaa.

Toimintavan yhteydessä Blaserin vaikutusta mielikuvalle suoravetolukkoisesta kivääristä kokonaisuudessaan ei voida väheksyä. Modulaarisuus mielletään usein elimelliseksi osaksi tätä toimintatapaa ja vaihtopiippuisuudesta onkin tullut tavoiteltava ominaisuus. Myöskään modulaarisuus ei ole uusi ominaisuus kivääreissä, mutta Blaser R93:n myötä käsite siitä nousi valtavirtaan metsästysaseissa ja tämä on levinnyt viime vuosina ja vuosikymmeninä yhä laajemmalti erityisesti eurooppalaisten asevalmistajien keskuudessa.

Tämänkertaisessa testissä oli sekä modulaarisia kivääreitä, että kiinteillä piipuilla varustettuja kivääreitä. Kiinteitä edustivat Browning, Haenel, Steel Action ja Lynx. Vaihtopiippuisissa kivääreissä Merkel oli testin ainoa, jossa purkaminen ja kasaaminen onnistuu täysin ilman työkaluja, Strasserissa tarvittavat työkalut löytyvät aseen kätköistä ja lopuissa piipun irrottamiseen tarvitaan työkaluja, jotka kuuluvat aseiden toimitussisältöön.

Arto Määttä ampuu Browning Maralilla
Browning Maral oli muusta otoksesta poikkeava, sillä tässä aseessa jousivoima pitää huolen siitä, että lukko menee eteen. Tämä ei tosin näkynyt nopeudessa, sillä lukonkammen asemointi lisää ampuvan käden liikkeen pituutta.

Testiotoksesta löytyi alkuoletuksesta poiketen todella runsaasti peruseroja, joiden pohjalta aseet oli yllättävän helppo asettaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. Sen sijaan, että eroja olisi pitänyt kaivamalla kaivaa, olivat ne tässä otoksessa varsin selkeitä. Yllätys oli se, että isoimmat erot eivät liittyneet aseella ampumiseen, vaan lippaaseen ja virittimeen. Nämä erot olivat jopa siinä määrin merkittäviä, että niillä oli isohko merkitys testin loppupisteytyksessä. 

Virittimet ja varmistimet

Yksi testin aikana selkeimmin esiin nousseista kritiikin kohteista liittyi aseiden virittimiin. Tämä on mekanismina tyypillinen Keski-Euroopassa valmistettavissa ja myytävissä aseissa, sillä sikäläiset metsästäjät käytännössä vaativat viritinmekanismin aseisiinsa. Testin aikana voitiin huomata selkeästi, että osaa testaajista vaivasi tottumattomuus virittimien käytössä. Tämä toisaalta helpotti näiden asettamista paremmuusjärjestykseen, sillä juuri tottumattomilla vähänkin mutkikkaampi mekanismi tökki selkeästi eniten.

Kiväärien virittimiä
Virittimet ja suoravetonen toimintatapa kulkevat käsi kädessä. Tämä on ensinnäkin Euroopassa haluttu ominaisuus, mutta toisaalta kyse on myös siitä, että viritintä tai varmistinta on muutoin hyvin vaikea sijoittaa niin, että se ei olisi latauskammen tiellä. Virittimien vaatima voima ja näppitekniikka vaihteli aseesta toiseen – osaa oli helppo ja kohtuullisen kevyt käyttää, mutta toiset vaativat niin voimaa kuin oikeanlaista tekniikkaa. Pahimmillaan tarvittavat näppivoimat olivat sellaisia, että se yksistään saattaa aiheuttaa ongelmia joidenkin käyttäjien kannalta.

Virittimien ongelma numero yksi liittyy niiden mutkikkuuteen. Osassa virittimiä oli nappi, jota käyttämällä vireen saa purettua, mutta tällaisissa virittimissä korostuu se, että nappia tulee painettua vahingossa asetta viritettäessä, jolloin viritys ei jää päälle, vaan ase palautuu virittämättömään tilaan. Toisissa virittimissä tämä nappi oli taas sijoitettu siten, että siihen ei tule kajottua liian herkästi. Muutoin virittimistä löytyi taas keinuvipuja, joten joka tapauksessa näiden kanssa käyttö täytyy opetella, jotta se on sujuvaa ja vaistonvaraista.

Yksi seikka, joka virittimistä kannattaa mainita on niiden käytön jäykkyys. Tarvittavat näppivoimat ovat siinä määrin mittavia, että on helppo kuvitella näiden käytön muodostuvan ongelmaksi esimerkiksi naisilla ja nuorilla. Tämä jäykkyys ja vaade voimalle yhdistettynä virittimien käytön mutkikkuuteen on yhdistelmänä pahimmillaan luotaantyöntävä. Toisaalta tämä virittimien jäykkyys on omiaan lisäämään sitä todennäköisyyttä, että näiden käyttöä ei jätetä ampumatilanteeseen, vaan ase viritetään etukäteen ja ase on näin turhaan ampumavalmiudessa.

Merkel suoravetokivääri
Riistan päätoimittaja Pekka Mommo ampuu Merkel Helix Speedsterillä. Kyseisen aseen tukki on mietitty hyvin pitkälle ja siinä on otettu huomioon myös suoravetoinen toimintatapa ja ampuvan käden liikkeen esteettömyys. Tukin ergonimia olikin monen testaajan mielestä testin paras.

Mutkikkain viritin löytyi tässä testissä Haenelista, jossa viritin on edestakaisesti liikkuva latauskampi. Sinänsä tämä viritin on kaikkein kevyin ja helpoin käytettävä, mutta lukon takakappaleen kolmoisrooli sotki useiden testiampujien palettia. Keskiasennossa ase on toimintavalmis, mutta Haenel on suunniteltu siten, että lukon voi avata ampumatta vain painamalla takakappaleen valitsinta sen vasemmalta reunalta. Jos patruunan siis haluaa poistaa aseesta, täytyy lukon vapautinta painaa lukon avaamisen yhteydessä. Oikealla reunalla valitsin taas lukitsee aseen siten, että sitä ei saa edes vireeseen.

Haenelin viritinkampi
Turvallisuus on eurooppalaisissa aseissa korostuneessa roolissa, mutta Haenelissa tämä on viety jo hieman liian pitkälle. Virittimen sijainti virityskammessa yhdistettynä kolmetoimiseen takakappaleeseen osoittautui hankalaksi ja käyttö täytyy opetella – intuitiivisuus on kaukana tämän aseen käytöstä.

Paras ja helpoimmin toimiva viritin löytyy Steel Actonista. Siinä viritin liikkuu ilman keinumista suoraan aseen pituusakselin suuntaisesti eteen ja taakse ja viritykseen vaadittava voima ei ole liian suuri. Virityksen purkaminen on loogista virittimen päällä olevasta nastasta. Etuina tässä on se, että viritettäessä peukalo ei hakeudu samanaikaisesti nastalle ja toisekseen virittämiseen tarvittava voima on oikean suuntainen, jotta viritintä on mielekästä käyttää myös muussa kuin valmiusasennossa.

MAINOS ALKAA

MAINOS PÄÄTTYY

Käytön intuitiivisuus

Testin aikana korostui asia, jota ei osattu nähdä etukäteen niin merkitykselliseksi, kuin miksi se lopulta osoittautui. Miltei joka ikisestä arvioitavasta kohteesta löytyi nimittäin jana, jonka toisessa päässä oli helppo ja intuitiivinen käytettävyys ja toisessa päässä monimutkaisuus ja käytön vaikeus.

Yksi testaajista kuvasi asiaa siten, että kaikkia näitä testin kivääreitä oppii käyttämään sen ollessa oma, eli riittävällä harjoittelulla jokaisen kiväärin erikoisuudet tulevat tutuiksi. Tämä on sinänsä aivan oikea argumentti, mutta erityisesti stressitilanteissa korostuvat käytön luontevuus ja aseen loogisuus. Toisin sanoen ase, jonka käyttö onnistuu ilman käyttöohjetta, on paras.

Apua YouTubesta kiväärin purkamiseen
Testattavien aseiden käytettävyyden mutkikkuus paljastui testin yhteydessä. Aseet toimitettiin testiin ilman ohjeita, joten niiden purkaminen ja kasaaminen saatiin joko pääteltyä, tai kuten kuvassa, päätoimittaja ja asetoimittaja joutuivat turvautumaan YouTuben apuun asiassa.

Intuitiivisesti käytettävät aseet otoksesta tulivat selkeästi esille nopeudessa, jossa asetta testaavat henkilöt saivat ne käyttökuntoon ja aloittivat suorituksensa. Tämä tarkoittaa kaikkea alkaen siitä, kun ase lipastetaan ja aina siihen asti kun sen hallintalaitteet on saatu siinä määrin selville, että ampuminen voidaan aloittaa. Eroja oli roimasti.

Lipas

Testiotosta tarkastellessa tuntui epätoivoiselta lähinnä se seikka, että näinkin hintavissa aseissa löytyi niin monta tapaa toteuttaa lipas siten, että se on hankalasti irrotettavissa, kiinnitettävissä, lipastettavissa ja kaiken tämän päälle pari lipasta oli hyvin alttiita häiriöille. Tämä ei tosin ole uusi asia silloin, kun pyörää keksitään väen väkisin uudelleen. Historia tuntee useita aseita, joiden akilleen kantapää on nimenomaan niiden lippaiden toimivuus.

Lippaan kiinnittämisen ja irrottamisen helppoutta ja sujuvuutta arvioitiin tavanomaisen metsästyksen kannalta. Yksi testaajista sanoi osuvasti nykyaikaisen metsästyksen olevan jatkuvaa lippaan kiinnittämistä ja poistamista aseesta. Toisin sanoen tämän osa-alueen on syytä olla hyvin helppo ja selkeä, jotta aseen käyttäminen olisi mahdollisimman sujuvaa ja mielekästä.

Testin aikana nousi esiin muutama lipas, jossa oli ongelmia joko kiinnityksessä tai lipastettavuudessa tai molemmissa näistä. Chapuis ROLS oli tässä suhteessa ongelmallisin, sillä siinä lippaan sai täydellisesti jumiin tilanteessa, jossa patruuna painettiin lippaaseen liian taakse. Tällöin patruuna jumiutui kannastaan ja lippaan jumi oli totaalinen ja vaati sen poistamisen aseesta ja jumiutuneen patruunan poiston väkivalloin. ROLSin lippaaan kiinnitys oli myös niin kaukaa haettu ja eksoottinen, että sen käyttö ei missään nimessä ollut sujuvaa.

Chapuisin lipastaminen
Chapuis oli lippaansa osalta testin ongelmatapauksia. Käytännössä sujuva käyttö vaati lippaan täyttämisen sen ollessa kiinni aseessa.

Strasserin lipas oli lipastettavuudeltaan herkkä ja sen sai helposti jumiin tilanteissa, joissa edellisen patruunan kuviteltiin siirtyvän oikeassa asennossa lipastettavan patruunan tieltä. Ei siirtynyt, vaan kääntyi pystyyn ja taas oltiin tilanteessa, jossa patruunoita piti järjestellä väkivalloin. Muutoin toimivista lippaista Lynxin ja Browningin kohdalla korostui lippaan irrottamisen ja kiinnittämisen vaikeudet. Lynxin lipaskuilu oli niin ahdas, että lipas piti asettaa aseeseen juuri oikeassa asennossa ja tästä huolimattakin sen käyttö vaati ylimääräistä voimaa. Browningissa lippaan kiinnittäminen taas tökki sen takia, että lipas pitää asettaa aseeseen “oikein”. Yksi testaajista joutui ähräämään juuri lipasta paikalleen huomattavan kauan muihin verrokkeihin verrattuna. Berettassa lipas taas lumpsahti paikoilleen niin helposti, että lippaan kunnollinen kiinnittyminen oli jatkuvan huolen kohteena. Lipas ei siis naksahtanut paikoilleen selkeän äänen saattelemana, eikä kiinnittäessä ollut myöskään selvää pykälää, jonka yli lippaan olisi tuntenut painaneensa.

Ongelma lipastaessa
Lippaat osoittautuivat yllättävän monen aseen kohdalla niiden heikoksi lenkiksi. Joko niiden lipastaminen vaati juuri tiettyä tekniikkaa tai niihin oli pahimmillaan mahdollisuus saada aikaiseksi jopa täydellinen jumiutuminen väärin lipastettaessa kuten kuvan Strasserin lippaan kanssa kävi.

Hyvä lipas on tämän testiotoksen perusteella sellainen, jonka lipastaminen on helppoa ja loogista ja joka ei lipastettaessa vaadi erikoistekniikoita käyttäjältä. Myös lippaan kiinnitys ja irrotus ovat parhaimmillaan sellaisia, että homma onnistuu helposti yhdellä kädellä ja ilman kikkailua. Asia voidaan ajatella esimerkiksi siten, että rynnäkkökiväärin lipastamisen oppii jokainen sotilas, eikä vaarana ole virheellinen toiminta. Sen saa myös irti ja kiinni aseesta helposti ja loogisesti. Helpoimpia lipastettavia testissä olivat ne lippaat, jotka syöttävät patruunat molemmilta sivuilta (Beretta, Blaser, Haenel ja Steel Action) ja joiden kiinnitys tapahtuu yksinkertaisesti painamalla lipas paikoilleen. Lippaan irrottamisessa vahvoilla ovat ne lippaat, jotka tipahtavat suoraan kouraan tai ovat ampujan otteessa lukitustavan ansiosta.

Kampi käy, vai käykö?

Testin perusteella on helppo sanoa jopa faktana se, että lukonkammen liikeradalle on olemassa vain yksi oikea toteutustapa. Se on karkeasti se, että lukonkampi sijaitsee paikalla, joka on tuttu useimmista pulttilukkoisista kivääreistä, eli kammen tulee olla juuri liipaisimen yläpuolella ja aika lailla liipaisinkaaren kohdalla aseen pituusakselilla. Lukon kammessa ei saa olla mitään ylimääräistä liikettä ja liikeradan tulee olla selkeä ja määrätietoinen.

Kiväärien parivertailu lukot auki
Testin ääripäitä lukon liikkeen pituuden osalta edustavat Beretta ja Merkel. Merkelissä kehyksen takapuolelle ei tule mitään ylimääräistä, kun taas Berettassa lukon liike hipoo herkästi ampujan kasvoja.

Parasta A-ryhmää lukon käytön kannalta edustivat Beretta, Blaser, Chapuis ja Steel Action. Näiden välittömässä läheisyydessä oli Merkel, jossa välityksellä varustettu lukko aiheutti jossain määrin empimistä lukon sulkemisen yhteydessä. Lippaasta syöttyvästä patruunasta puuttui tuntuma, joka auheutti epävarmaa tunnetta siitä, että menikö lukko riittävän eteen latausliikkeen päätteeksi.

Vaikein kammen sijoitus kaikista testatuista oli Strasserissa, jossa kampi on luonnottoman ylhäällä. Nopeissa ampumasuorituksissa näkyikin selkeää liipaisimen hakemista aseen kyljeltä ja pari ampujaa ampuikin tämän takia muutaman laukauksen keskisormellaan, koska se sattui liipaisimen tuntumaan etusormen sijaan.

Näennäisestä nopeudestaan ja jousiavusteisuudesta huolimatta Browning Maral ei osoittautunut kaikkein nopeimmaksi ammuttavaksi. Sen kampi on sijoitettu eteen, joten ampuvaa kättä joutuu työntämään eteenpäin kammelle mentäessä. Liikkeen lopussa häiriötä aiheuttaa se, että käden joutuu irrottamaan kammesta, jolloin ampuvan käden liike ikään kuin pysähtyy ja käsi irtoaa aseesta pidemmäksi aikaa kuin aseissa, joissa ampuva käsi tuodaan takaisin kontrolloidummin.

Aseen purkamista
Modulaarinen ase on suunniteltu lähtökohtaisesti siihen, että sen saa osiin. Tässä tosin oli suuria eroja, eivätkä kaikki kiväärit olleet yhtä loogisia ja helppoja purkamisen ja kasaamisen osalta. Myös tarvittavien työkalujen määrä vaihteli eri aseiden välillä.

Lynxissä latausliike on toimiva, mutta tässä aseessa korostuu latauskammen ergonomia tai enemmänkin sen puute. Kammen varsi on teräväreunainen ja kynnet ovat jatkuvalla törmäyskurssilla tämän kanssa latausliikkeen aikana. Tämä yksityiskohta on harmillinen muutoin toimivassa aseessa.

Muutoin hyvän ergonomian ja ammuttavuuden Haenel kuuluisi testin parhaaseen ryhmään myös käytettävyytensä osalta ilman sen erikoislaatuista viritintä.  Pahinta tässä kampeen sijoitetussa virittimessä oli se, että ase poistuu viritysasennosta jokaisen laukauksen jälkeen ja työnnettäessä patruuna pesään pitää liikkeen lopussa olla riittävästi voimaa, jotta ase virittyy. Testin yhteydessä tällä aseella tapahtui selvästi eniten “rähmäyksiä”, eli ase ladattiin, mutta liikkeen loppuvaiheen viritys jäi puolitiehen. Lisäksi vaarana on se, että kampi kyllä työnnetään eteen, mutta liikutettaessa ampuva käsi takaisin liipaisimelle, vedetään ase huomaamatta pois vireestä.

Ajatuksia testiotoksesta

Yhdeksään kivääriin mahtuu monenlaista. Päällimmäisenä otoksesta jäi kuitenkin mieleen se, että suuressa osassa aseita oli joitain selkeitä puutteita tai vikoja, jotka vaikuttavat tuotekehitysprosessin keskeneräisyyksiltä tai tuotesuunnittelun näköalattomuudelta. “Toimii” on eri asia kuin “toimii hyvin”. Tässä suhteessa otanta oli jopa hienoinen pettymys, sillä todellisia hyvin toimivia ja järkevästi toteutettuja aseita ei ole kovin montaa kappaletta.

Huolimatta puutteista kriittisessä tarkastelussa, oli testin tekijöillä selkeitä näkemyseroja siitä, että miten pahasti mikin ominaisuus nähtiin häiritsevänä tai hankalana. Tämä on syytä pitää mielessä myös tätä testiä lukiessa, eli vaikka pisteytyksessä jokin osa-alue olisikin pisteytetty oman suosikin kannalta epäedullisesti, saattaa tällainen tekijä olla merkityksetön itse kunkin omissa arvioissa. Kyse voi olla vaikkapa siitä, että kiinteäpiippuiselle kiväärille “modulaarisuus” osio toi hylsyn, mutta jos tällaiselle ominaisuudelle ei ole tarvetta, ei tätä tarvitse myöskään noteerata. Kyse on lopulta kuitenkin siitä, mikä sopii parhaiten itse kunkin omaan käyttöön.

Kiväärine tukkien vertailua
Suoravetolukkoinen toimintatapa vaatii käden liikuttamista aseen pistoolikahvalta kammelle ja takaisin ampuma-asentoon. Tässä mielessä eri tukeilla on suuri vaikutus aseiden käyttöön. Esimerkiksi Merkelissä (vas.) on testin pystyimmän ampumaotteen tarjoava kahva, mutta ylhäältä avoin Speedster tukki mahdollistaa nopean pääsyn kammelle. Blaser R8 (keskellä) perusmallin tukki on perinteinen, joka on nopea ja esteetön käyttää. Chapuisissa (oik.) on miellyttävän ampumaergonomian ja hyvän suuntautumisen tarjoava peukaloreikätukki, joka taas hidastaa käden pääsyä kammelle ja takaisin ampumaotteeseen.

Ainaisen kritiikin lisäksi testissä täytyy jakaa myös ruusuja erityisesti niille kivääreille, joiden tekniset ratkaisut ovat hiottu niin pitkälle, että varsinaisia ongelmia ei löydy miltään osa-alueelta. Eli vaikka jokin asia olisikin toteutettu hieman monimutkaisemmin kuin kivääreissä yleensä, on kaiken A ja O se, että toteutus on niin laadukas, että ase toimii ja on helposti käytettävissä. Selkeitä ja hyvin toteutettuja kivääreitä löytyy otoksesta kosolti ja nämä ovat huomioitu nuotioiden muodossa. 

Näin testasimme

Suoravetojen testaamisessa kiinnitimme erityistä huomiota kolmeen asiaa: Lukko, varmistin/viritin ja lipas. Päätös keskittyä näihin perustui puhtaasti siihen, että ne ovat metsästysaseen pyhä kolminaisuus.Aseiden testi aloitettiin tarkkuustestillä, jossa huomio kiinnitettiin kohdistuspisteen säilymiseen ennen ja jälkeen aseiden purkamista ja kokoamista. Varsinaisia tarkkuustestejä ei siis suoritettu. Testin laajuus huomioiden kuhunkin aseeseen sopivimman ja parhaimman käynnin tarjoavan metsästyspatruunan löytäminen olisi ollut loppumaton työmaa. Tämä osio osoittautui hieman testin luonnetta muuttavaksi, sillä modulaaristen kiväärien tarkkuus ei kärsinyt lainkaan. Tämä vaikutti pisteytykseen siten, että modulaarisuus toi lisäpisteitä.

Tarkkuustesin aikana modulaariset aseet purettiin ja koottiin ja tässä osiossa selvitettiin samalla se, että miten eri toteutukset poikkesivat toisistaan ja kuinka sujuvaa aseiden purkaminen ja kasaaminen oli. Yhden aseen kohdalla ei tarvittu työkaluja, muutaman muun purkaminen oli loogista ja helposti pääteltävissä ja toteutettavissa ja yhden kanssa toimituksen väki joutui turvautumaan YouTuben tarjontaan, jotta aseen purkaminen onnistui.

Tarkkuustestin jälkeen siirryttiin aseiden käyttötestin pariin, jossa jokainen ampuja ampui kaikilla aseilla kolmen laukauksen sarjat siten, että ase oli aluksi valmiusasennossa virittämättömänä ja “start” komennosta ampuja nosti ja viritti aseen ja ampui sillä osumia hirvitauluun noin 50 metrin matkalta. Samassa yhteydessä jokaisen ampujan piti lipastaa ase itse ja käyttää sen hallintalaitteita vaadittavalla tavalla. Tämä osio toi esiin niin ongelmia lipastamisessa, virittimien ja varmistimien heikkouksia, että aseen latauskammen käyttöön liittyviä kömpelyyksiä. Aaseta koeammutiin useita kertoja varman tuloksen saamiseksi. 

Koko testin ajan testaajat kävivät debattia eri asioista ja erilaisten teknisten ratkaisujen mielekkyyttä pohdittiin monelta eri kannalta. Tässä osiossa lisäväriä toi testaajien tavanomaista laajempi kirjo niin aseiden käyttökokemuksen, kuin erilaisten arvostusten kannalta. Myös painoarvot erilaisten vahvuuksien ja heikkouksien osalta vaihtelivat, jonka takia testaajilla oli toisistaan poikkeavat suosikit.

Kiväärien keskinäistä vertailua
Testin yhteydessä käytiin runsasta debattia kiväärien eri ominaisuuksien merkityksestä ja arvosteluperiaatteista. Tämän lisäksi testaajat kävivät koko ajan keskustelua syistä, jotka vaikuttuvat aseiden käytettävyyteen ja ammuttavuuteen sekä verrattiin erilaisia teknisiä toteutuksia toisiinsa. Tämän keskustelun perusteella testin painotukset hioutuivat muotoonsa ja testiotoksesta löydetiin oleellisimmat eroavaisuudet. Aseiden vertaaminen onkin hankalaa ns. kaupan tiskillä ja se onkin iso ongelma ostajan näkökulmasta.

Testissä jätettiin vähemmälle huomiolle niitä seikkoja, jotka katsoimme liian vähäarvoiksiksi muiden ominaisuuksien rinnalla. Tähän kategoriaan kuului tällä kertaa muun muassa laukaisu, joka käytännössä kaikissa aseissa oli vähintäänkin riittävän hyvä, mutta pääasiassa laukaisuvastukset olivat myös säädettävissä. Yhdessäkään kiväärissä laukaisun laadukkuus tai sen puute eivät siis korostuneet siinä määrin, että sillä olisi ollut kovin suurta merkitystä lopputuloksen kannalta.

Tukkien ergonomia on toinen osa-alue, jonka arvostelu jätettiin taka-alalle, sillä kyse on varsin henkilökohtaisista näkemyksistä ja preferensseistä. Huomionarvoista on myös se, että moni testin ase on saatavana erilaisilla tukkiversioilla varustettuna, eli peukaloreikätukkeja löytyy niitä kaipaaville ja perinteisempiä tukkeja niitä haluaville. Lisäksi joihinkin kivääreihin on saatavana tukkeja myös jälkimarkkinaosien valmistajilta.

Testin painopiste oli koko testin ajan  aseiden käytettävyydessä, sillä käytännössä lukkoaktion alueelta löytyivät ne erot, jotka olivat merkittävimmät ja toivat esiin suurimmat erot eri kiväärien välillä. Tämän takia moni “pikkujuttu” jäi vähemmälle huomiolle, sillä niiden vaikutus olisi ollut testin kannalta merkityksetön.


Beretta BRX1

Suoravetoinen pulttilukon hinnalla

Beretta BRX1

Hintaluokka: 1 590 euroa
Paino: 3,35 kg
Vaihtopiippuinen
Säädettävä 3-asentoinen laukaisuvastus

Berettan suoravetolukkoinen kivääri on ollut yksi tämän hetken kuumottavimmista uutuuksista suoravetolukkoisten rintamalla. Se on nostettu erityisesti edullisen hintansa takia parrasvaloihin ja sen saama mediakattavuus onkin ollut omaa luokkaansa.

Beretta on yksinkertainen suoravetolukkoinen kivääri, jonka tekniset ratkaisut on tehty niin sanotusti “varman päälle”. Lipas on yksinkertainen ja helppokäyttöinen, lukon mekanismi on selkeä ja hallintalaitteet löytyvät oikeilta paikoiltaan. Käyttö on helppoa ja loogista jokaisella osa-alueella. Suomen vakiotoimitukseen kuuluva kiikarikiinnitysjärjestelmä mahdollistaa aseen hintapisteeseen sopivan kiikarikiinnityksen.

Berettan kammen voi vaihtaa niin, että sillä voi ampua oikea-ja vesenkätiset. 

Berettan negatiivisina puolina nähtiin sen muovisuus muutamien ampujien osalta myös lähelle kasvoja tuleva lukon peräkappale koettiin tunkeilevana. Tässä yhteydessä onkin sanottava, että BRX1:n peräkappaleessa on hieman turhan paljon tavaraa siihen nähden, mitä muissa testin kivääreissä löytyy. Myös kolmiasentoinen varmistin aiheutti osalle päänvaivaa.

+ Yksinkertainen rakenne
+ Hyvä lipas
+ Hallintalaitteiden sijainti
+ Helppo purku ja kasaus

– Pitkälle tuleva lukon peräkappale


Blaser R8 Professional – TESTIVOITTAJA

Ase, johon muita verrataan

Blaser R8 Professional

Hintaluokka: 3 490 euroa
Paino: 3,40 kg
Vaihtopiippuinen
Säädettävä laukaisuvastus 

Blaser on suoravetolukkoisten kiväärien ikoni, johon kaikkia muita verrataan. Tässä testissä kilpailijoiden määrä on suurempi kuin ennen, mutta tästä huolimatta Blaser R8 on lunastanut paikkansa testin kärjessä. 

Blaserin vahvuuksia on sen loppuun asti mietitty tekniikka ja kaikkien osa-alueiden saumaton toimivuus. Vaikka testin alla pohdittiin lippaan ja laukaisukoneiston yhdistelmän mielekkyyttä, nähtiin tämä tekijä merkityksettömänä, sillä kaikki tekniset ratkaisut toimivat hienosti. Asiaa ei tullut enää testin aikana pohdittua muutoin kuin aseen kokonaispituuden osalta, joka tämän ratkaisun myötä on muita lyhyempi.

Blaserin vahvuuksia on myös sen pitkälle viety modulaarisuus ja helppo purettavuus, sekä selkeys asetta kasatessa. Pika-ammunnassa aseen lukon liike on selkeä ja määrätietoinen. Blaserissa hallintalaitteet ovat oikeilla paikoillaan. Viritin R8:ssa on jäykähkö, mutta sen liikerata on selkeä ja sen käytettävyys on helppo. Ei ylimääräisiä nappeja tai moniasentoisuutta, vaan perinteinen viritin, joka toimii. Blaser on edelleen käytettävyydessä muille suunnannäytäjä. 

+ Erityisen toimivat tekniset ratkaisut
+ Hallintalaitteiden sijoitus ja käytettävyys
+ Helppo ja selkeä purku ja kasaus
+ Kompakti koko

– Laukaisukoneiston ja lippaan yhdistelmä varauksella


Browning Maral

Itselataavasta suoravetoiseksi

Browning Maral

Hintaluokka: 3 065 euroa
Paino: 3,40 kg
Kiinteäpiippuinen
Ei säädettävää laukaisua

Browning on tämän testin erikoislaatuisin kivääri. Sen toiminta perustuu itselataavaan kiväärin, josta on poistettu koneistoa käyttävä kaasu. Kampi siis vedetään taakse ja taka-asennossa tämä kampi löysätään ja annetaan puheenvuoro lukon eteenpäin vievälle jouselle.

Maral on periaatteessa nopea, sillä lukkoa ei tarvitse työntää eteen, mutta ongelmaksi muodostuu lukonkammen sijainti, joka on hieman liian edessä aseen pituusakselilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kammen joutuu noukkimaan ampuvan käden otteeseen edestä ja tämä lisää käden kokonaisliikemäärää. Myös kammen irrottaminen käden otteesta saa aikaan sen, että kättä ei saatella likemmäs ampumaotetta. Maral ei siis ollut niin nopea ammuttava kuin mitä voisi olettaa.

Jousitoimisen käyttömekanismin etuna on lähinnä se, että lataavan käden voimalla ei ole vaikutusta patruunan pesitykseen ja ampumarytmi pysyi kaikilla testaajilla sarjasta toiseen. Toisin sanoen rähmäämisen mahdollisuus on vähäisempi kuin niillä lukkoaktioilla, jossa kammen joutuu viemään eteen saakka. Maralin lipas oli hyvä ja toimiva, mutta lippaan kiinnitys aseeseen aiheutti joillekin testaajille ongelmia.

+ Mekanismi vähentää ampujan virheitä
+ Suljettu rakenne, eli pultti ei ulkone aseesta

– Aavistuksen hidas käyttää testin nopeimpiin verrattuna
– Lippaan kiinnitys


Chapuis ROLS Performance

Ampumaominaisuuksien ja keveyden liitto

Chapuis ROLS Performance

Hintaluokka: 3 590 euroa
Paino: 2,90 kg
Vaihtopiippuinen
Säädettävä laukaisuvastus

Chapuis oli testaajien suosikki ampumaominaisuuksien osalta. Kiväärin tukkimalli ja tasapainotus saavat aikaan sen, että suuntautuminen laukausten välillä on kerrassaan mainiota. Käyttöergonomiaan vaikuttaa myös se, että pistoolikahvan muoto on erinomainen. Tällä aseella on ilo ampua. Latausllike ROLSissa on hyvin nopea, looginen ja hallintalaitteiden sijainti on liki optimaalinen. Ainoastaan tukin yläsilta vaikuttaa hieman lataamisen mielekkyyteen tai halukkuuteen käyttää ampumisen kannalta optimaalista otetta aseesta. Moni ampuikin nopeustestit siten, että ampuva käsi oli koko ajan aseen oikealla kyljellä.

ROLS olisi ollut takuulla yksi testin voittajaehdokkaista ilman sen monimutkaista lipasta ja lippaan kiinnitystä. Lipastaminen oli tässä aseessa erityisen vaativaa, sillä patruunan pystyy painamaan lippaaseen siten, että lipas menee jumiin. Toisaalta lipas kiinnittyy aseeseen taittuvan liipaisinkaaren alle, jonka käyttö vaatii opettelua ja tottumista. Tämän takia kaikki testaajat suosivat lippaan täyttämistä sen ollessa kiinni aseessa. 

Chapuis ROLS on ase, joka saa ampujan hykertelemään. 

+ Loistava suuntautuvuus laukausten välillä
+ Erinomainen ladattavuus
+ Keveys ja tasapaino

– Lipasratkaisu kokonaisuudessaan


Haenel Jaeger NXT

Moneen kertaan varmistettu

el Jaeger NXT

Hintaluokka: 2 290 euroa
Paino: 3,10 kg
Kiinteäpiippuinen
Ei säädettävää laukaisuvastusta

Haenel NXT ei ole modulaarinen kivääri, joten sen pääpaino on suoravetoisessa toimintatavassa. Päähuomio aseessa kiinnittyy kuitenkin sen erikoiseen virittimeen ja varmistimeen, jossa on niin hyviä, kuin huonoja puolia. Viritin Haenelissa on sijoitettu latauskampeen. Tämä toimii siten, että lukkoa suljettaessa viimeisin liike kammessa on sen työtyminen eteenpäin, jossa ase virittyy. Ase siis viritetään jokaisen laukauksen välillä erikseen. Lukossa on erikoista myös se, että se lukittuu etuasentoon ja vapautuu sieltä vain jos lukon takakappaleen vasemmasta reunasta painetaan yhdessä vetävän liikkeen kanssa tai jos ase laukaistaan. Takakappaleen keinuvivun oikeasta reunasta lukon saa lukittua eteen, jolloin asetta ei mýöskään saa vireeseen.

Haenelin käyttäminen osoittautui testaajien keskuudessa kohtuuttomankin monimutkaiseksi. Toki käytön oppii, mutta esimerkiksi lukon liikkeen loppuvaiheessa jokaisen laukauksen jälkeen vaadittava virittäminen aiheutti eniten rähmäyksiä testin aikana. Haenelin ergonomia on erinomainen. Siksi virittimen monimutkaisuus suorastaan harmitti testaajia.

+ Verrattain kevyt viritin
+ Hyvä lipas

– Monimutkainen varmistinsysteemi
– Lukon sulun loppuvaiheessa tarvittava ylimääräinen voima virittämiseen


Lynx TD15

Kulmikas kotimainen

Lynx TD15

Hintaluokka: 2 299 euroa
Paino: 3,80 kg
Kiinteäpiippuinen
Säädettävä laukaisukoneisto

Lynx saatiin testiin vanhemmalla mallillaan, sillä tälle kaudelle uusittu versio ei ollut vielä testiä tehdessä saatavilla. Lynx on kaiken kaikkiaan “vanhan liiton” peruskivääri, mutta sen erottaa muista lähinnä suoravetoinen toimintatapa.

Lynxin lukon käyttö on kohtuullisen sujuvaa, mutta lukonkammen varsi on kulmikas ja kaikki testaajat kokivat sen liian kulmikkaana. Tämän lisäksi sormet osuivat tähän varteen ja etu- ja keskisormien kynnet olivat kovilla lukkoa käytettäessä.

Lynxin lipas on hyvä ja toimiva, ja sen lipastaminen on selkeää. Sen sijaan lippaan kiinnitys aseeseen koettiin muihin verrattuna ahtaana ja lippaan asentaminen vaatikin huolellisuutta, sillä sen sovitus oli niin nafti, että vähänkään väärässä asennossa lipasta ei saanut paikoilleen.

Eniten kritiikkiä latauskammen kulmikkuuden lisäksi sai varmistin, joka on sijoitettu aseen vasemmalle kyljelle. Tätä yksikään testaaja ei kokenut luontevaksi, vaan sen sjoittaminen lukon takakappaleeseen nähtiin tarpeellisena.

Lynxin lukon liikkeen selkeys miellytti testaajia, kuten myös kotimaisuus. 

+ Jämäkkä sulku
+ Laadukas lipas
+ Irrotettava perä

– Latauskammen kulmikkuus
– Lippaan kiinnityksen ahtaus
– Varmistimen outo sijoitus


Merkel Helix Speedster

Nopeutta ja ergonomiaa

Merkel Helix Speedster

Hintaluokka: 4 649 euroa
Paino: 3,50 kg
Vaihtopiippuinen
Säädettävä laukaisuvastus

Merkel on ollut viime aikoina kovassa noususuhdanteessa suoravetolukkoisten markkinoilla. Sen erikoisuus on välityksellä varustettu koneisto, jossa lukon kammen liike on lyhyempi kuin lukon liike. Tämä nopeuttaa lataamista, mutta toisaalta tämä vaatii myös opettelua, sillä tuntuma lukon liikkeeseen on välityksen takia vähäisempää erityisesti patruunaa pesitettäessä.

Merkelin lipas oli yksirivisistä parhaiten toimiva ja sen kiinnitys aseeseen oli selkeä ja helppo. Tukin ergonomia tässä Speedster mallissa sallii sekä erinomaisen ampumaergonomian, että vapaan pääsyn hallintalaitteisiin.

Viritin Merkelissä on selkeä liikeratansa osalta, mutta virittimen vapautinnasta on hieman “otilla” viritettäessä, jolloin se saattaa epähuomiossa lipsahtaa takaisin. Tämä vaatii siis nimenomaan viritettäessä sen, että peukalon asento on oikea, eikä liian edessä.

Merkel oli testin ainoa modulaarinen kivääri, jonka pilkkominen osiin onnistuu ilman työkaluja. Etutukki voidaan irrottaa nappia painamalla ja piipun kiinnitys ja irrotus tapahtuu vivusta. Tässä suhteessa Merkel on testin kätevin vaihtopiippuase.

Testaajien mielestä Merkelistä huokuu laatu joka saralla.

+ Lyhyt lukon liike
+ Tukin erinomainen ergonomia
+ Lippaan kiinnitys
+ Helppo purkaminen ja kokoaminen

– Virittimen nasta


Steel Action HS

Kiväärimiehen suoravetoinen

Steel Action HS

Hintaluokka: 2 990 euroa
Paino: 3,90 kg
Kiinteäpiippuinen
Säädettävä laukaisukoneisto

Steel Action on testin perinteisimmän pään kivääri, joka on tehty suoravetoiseksi ilman modulaarisuutta ja turhia krumeluureja. Se on myös testin painavin kivääri ja sellaisenaan ampumaominaisuuksiltaan erinomainen. Steel Action on omimmillaan vaativissa ampumasuorituksissa, joissa tarvitaan nopeita ja tarkkoja laukauksia ja mahdollisesti myös nopeita lippaanvaihtoja.

Steel Actionin lipas on sekä lipastettavuudeltaan, että kiinnitettävyydeltään erinomainen, hallintalaitteet ovat oikeilla paikoillaan ja viritin on porukan helppokäyttöisin. Voidaan siis hyvällä syylllä sanoa, että Steel Action on kiväärinä testin parhaimmistoa. Modulaarisuuden puute kuitenkin vähentää sen pisteytystä ja antaa tässä testissä siimaa niille kivääreille, joista vaihtopiippuisuus löytyy.

Negatiivisena puolena Steel Actionista on mainittava se, että lukon irrottaminen ja kiinnittäminen on operaationa hieman konstikas ja se täytyy tehdä oikein ja oikeassa järjestyksessä tai lukon saa lahjakkaasti jumiin.

Steel Action ase, jonka käyttämisen oppiin niin sanotusti sekunnissa.

+ Ampumaominaisuudet
+ Nopeus
+ Viritin
+ Lipas

– Konstikas huoltopurkaminen


Strasser RS 14

Oman tien kulkija

Strasser RS 14

Hintaluokka: 3 550 euroa
Paino: 3,50 kg
Vaihtopiippuinen
Säädettävä laukaisuvastus

Strasser tulee Itävallasta. Sen päällimmäisenä mieleen jäänyt piirre on täysin muusta otoksesta poikkeava latauskammen sijainti, joka on sekä ylhäällä, että edessä. Testaajilla olikin tyypillistä etsiskellä latausliikkeen jälkeen liipaisinta aseen korkealta kyljeltä, sillä kammen ja liipaisimen välinen etäisyys on niin suuri. Käytön kannalta haastavaksi koettiin myös lipas, jonka täyttäminen vaatii huolellisuutta. Toisin sanoen lippaassa edellä olevaa patruunaa täytyy painaa alaspäin seuraavaa lipastettaessa tai lopputuloksena on “ristironkkeli”, jossa patruunat jumittavat lippaan täydellisesti. Muutoin oikein lipastettu lipas toimii hyvin ja moitteettomasti.

Modulaarisuuden toteutus Strasserissa on hieman mutkikas, mutta toimiva. Tarvittavat työkalut on piilotettu aseen tukkiin ja liipaisinkoneistoon. Eli liipaisinkoneistosta löytyy kuusiokoloavain, jolla piipun kiinnitysruuveja saadaan löysättyä ja etutukista löytyy tappi, jolla saa tarvittavan voiman piipun kiinnitysvivulle.

Strasser oli testin aseista se, joka jakoi mielipiteitä. Osa koki kammen paikan todella oudoksi, kun taas toiset tulivat sen kanssa toimeen. 

+ Työkalut purkamiseen ja kokoamiseen löytyvät aseesta
+ 12 vuoden takuu

– Lippaan lipastaminen
– Lukonkammen sijainti