fbpx

Koirat

Hirvimetsän kuningatar

Kuohukorven Missi on koira, jonka nimen varmasti jokainen metsästyskoirista kiinnostunut on kuullut. Mikä tässä karjalankarhukoirassa on niin poikkeuksellisen hyvää? Onko totuus taruakin ihmeellisempää? Siitä Riista päätti ottaa selvää. Juttu julkaistu Riistassa 8/2018.

 Tommi Ruokosuon omistaman Missin meriitit ovat häkellyttävät. Koira on voittanut lähes kaiken mahdollisen: kaksi kertaa karjalankarhukoiranarttujen mestaruuden, koko rodun suomenmestaruuden viisi kertaa, pohjoismaiden mestaruuden ja lukemattoman määrän muita kisoja.

Missi on Suomen, Ruotsin ja Norjan käyttövalio sekä kansainvälinen käyttövalio. Se on valittu kaksi kertaa valtakunnalliseksi vuoden eräkoiraksi ja onhan Missistä tehty oikein elokuva. Koira toimii niin metsällä kuin kokeissa, ja aina yhtä varmasti.

Metsästyskoiraksi

”Etsin vuonna 2006 ensimmäistä hirvikoiraa ja rotuvalinta oli karjalankarhukoira. Olin jo tuolloin Suomen pystykorvajärjestön jäsen, joten karhukoira kotimaisena rotuna oli itsestäänselvyys”, Tommi Ruokosuo kertoo.

”Kuulin, että Ahon Auliksella Kokkolassa olisi karjalankarhukoiran pentue. Urosta etsin, mutta Auliksella ei ollut yhtään urospentua enää vapaana. Aulis sai sitten ylipuhuttua ottamaan nartun ensimmäiseksi koiraksi ja Missi tuli valkattua ”, Tommi jatkaa.

Missi on aina ollut luonteeltaan nöyrä eikä sille ole tarvinnut hirveästi äkseerata. Tietenkin jokaiselle koiralle täytyy joskus paikka näyttää. Luokse tuloa harjoiteltiin pennusta lähtien kotona.

Silloin kun isäntä käskee, se on tultava. Jos koira jäi kutsua sekunniksikin miettimään, niin pieni ärähdys ilmoille. Onnistuneesta suorituksesta annettiin tietenkin kehuja.

”Ensimmäisen kerran Missin haukkuessa hirviä testasin, että onko opetus mennyt perille. Hiippailin haukulle mahdollisimman lähelle ja kutsuin koiraa. Missi tuli luokse, ja kehujen jälkeen laitoin sen takaisin haukkumaan. Koira huomasi, että leikki jatkuu kutsusta huolimatta”.

Luoksetuloa hirvihaukulta on harjoiteltu jatkuvasti ihan näihin päiviin asti. Tommi kutsuu koiran treenipäivinä pari kolme kertaa luokse ja laitan takaisin haukkumaan. Onkin itsestäänselvyys, että vihellyksestä haukku katkeaa ja koira tulee luokse.

”Hirvet kiinnostivat jo nuorena Missiä, mutta haukkuja sai hieman odottaa. Se oli hirvillä ja seurasi niitä, mutta haukkumisen se hoksasi vasta vajaan parin vuoden ikäisenä. Sitten kun Missi syttyi, niin se teki heti hyviä töitä.”

Parhaassa iässä ollessaan Missi seurasi hirvenjälkeä tai karkkohirveä kymmeniä kilometrejä, mutta palasi illalla lähtöpaikalle, jos autolla ei päässyt lähempää hakemaan. Tämä ominaisuus on ollut Lappiin suuntautuneilla metsästysreissuilla kullan arvoinen.

Vesistöt eivät ole olleet Missille este, sillä parhaimmillaan se on seurannut hirviä satoja metrejä jääkylmässä vedessä.

Vuosien varrella koiralle on ammuttu noin 70 hirveä. Nuorempana se haukkui karhua muutamaan otteeseen, mutta kaatoa ei koskaan saatu.

Vesistöt eivät ole olleet Missille este, sillä parhaimmillaan se on seurannut hirviä satoja metrejä jääkylmässä vedessä.

Missi on nyt jo 12-vuotias, mutta viime syksynä sille kaadettiin vielä viisi hirveä. Pää pelaa vielä vanhaan malliin, mutta juoksuvauhti on hidastunut eikä se enää pysy hirvien vauhdissa.

”Nyt Missillä on edessä eläkevuodet, vaikka tuskin sitä malttaa tänäkään syksynä metsästä pois pitää”, Tommi huokaa.

Kokeisiin

Hirvenhaukkukokeet on kehitetty työkaluksi hirvenmetsästykseen tarkoitettujen koirarotujen jalostamiseksi, kehittämään hirvenmetsästystä osana koiraurheilua ja mahdollistamaan koirilla tapahtuvan kilpailutoiminnan.

Kokeiden avulla pyritään arvioimaan objektiivisesti kunkin koirayksilön metsästyksellisiä ominaisuuksia. Koetapahtumassa kaksi tuomaria arvioi koiran toimintaa hyvin tarkkojen kriteerien eli koesääntöjen perusteella.

Kokeen arvosteluperusteet on jaoteltu kymmeneen kategoriaan, joita ovat haku, löytötehokkuus, löytöhaukku, haukkutyöskentelyn laatu, seuraaminen, pysäyttäminen, haukkuaika, haukun tiheys ja peittävyys, haukun kuuluvuus sekä tottelevaisuus ja yhteistyö. Kategoriat on pisteytetty ominaisuuden merkittävyyden suhteen ja kokeen maksimipistemäärä on 100 pistettä.

Koira saa ns. ensimmäisen palkinnon pisteillä 70 tai yli. Puhekielessä käytetään termiä, että koira on haukkunut ykkösen. Käyttövalion arvoa varten hirvikoiran täytyy saada vähintään neljä ykköstä.

”Tietenkin tiesin, että hirvenhaukkukokeita on olemassa, mutta siihen se tietämys alussa sitten jäikin. Seurakaverit näkivät metsällä nuoren Missin hirvityöskentelyn ja ehdottivat, että Missi pitäisi viedä kokeisiin”.

Kaksi kertaa Missi on kokeissa onnistunut täydellisesti eli haukkunut täydet 100 pistettä.

Ensimmäisissä kokeissa reilun kahden vuoden ikäisenä Missi saavutti kohtuu hyvän 87,5 pisteen tuloksen, ja siitä lähti sitten kipinä siihen hommaan.

Kokeiden onnistumisen kannalta tärkeää on koiranohjaajan toiminta. Maksimipisteitä varten tarvitaan muutakin kuin pelkkä hirvien löytäminen ja niiden haukkuminen. Haukkuminuuttien lisäksi tarvitaan riittävän pitkät hirvien karkkomatkat, useampia uusintahaukkuja hirvistä sekä koiran yhteydenottoja kutsusta.

Kokeissa Missi haukkui kahdesti täydet 100 pistettä. 

Koiranohjaajan täytyykin olla hereillä ja viedä koetta siten eteenpäin, että kaikki koekriteereissä määritellyt koiran ominaisuudet tulee testattua ja todettua.

Missin koemenestys perustuu siihen, että sillä on hyvä haku. Harvoin on tyhjiä päiviä, sillä vaikka hirviä on vähän, niin Missi ne yleensä jostain kaivaa. Hirvet myös jäävät melko hyvin löytöpaikalle. Koira ei jätä haukkua kesken ja seuraa sitkeästi karkkoa, mutta ennen kaikkea Missi on tottelevainen.

”Saan sen aina haukulta viheltämällä pois, sillä ominaisuudella on paljon kisoja voitettu. On paljon hyviä hirvikoiria, joita ei kuitenkaan saa haukulta pois”, Tommi valottaa Missin koetyöskentelyä.

Saan sen aina haukulta viheltämällä pois, sillä ominaisuudella on paljon kisoja voitettu.

Missi on elämänsä aikana startannut hirvikokeissa 64 kertaa. Ykkösen koira on haukkunut käsittämättömän 47 kertaa, ja yli 90:nen pisteen tuloksia on 25 kappaletta. Kaksi kertaa Missi on kokeissa onnistunut täydellisesti eli haukkunut täydet 100 pistettä.

Tuloksista on helppo vetää johtopäätös, että Missi todellakin löytää hirvet lähes aina ja toimii siten, kuin hyvälle hirvikoiralle määritellyt koekriteerit edellyttävät.

Mestaruuskarkelot

Metsästyskoirien SM-kisoihin on todella haastavaa päästä, sillä jokaisen koiran täytyy läpäistä moniportainen karsinta. Piirin kisoista täytyy päästä lohkovalintaan ja jokaisesta neljästä lohkosta kolme koiraa pääsee SM-kisoihin. Lohkokarsintojen lisäksi narttujen mestari pääsee kisoihin sekä edellisen vuoden mestari pääsee puolustamaan titteliään.

Karjalankarhukoirien SM-kisat eli Hirvenhaukut-ottelu on kaksipäiväinen kisa. Mestaruus ratkeaa parhaalla koetuloksella ja vain tasapisteissä toisen päivän pisteillä on merkitystä.

Vuonna 2010 Missi voitti narttujen mestaruuden pistein 94,5 ja pääsi sitä kautta taistelemaan koko rodun mestaruudesta, jonka koira voittikin pisteillä 93. Seuraavana vuonna Missi pääsi puolustamaan mestaruuttaan, mutta tällä kertaa voittoa ei tullut.

Missi ja Tommi olivat tervetulleita vieraita hirviporukoihin. Jahtimatkat yltivät aina Lappiin saakka.  

”Oma valmistautuminen koepaikalla jäi hieman puolitiehen, joten mestaruus karkasi muualle”, Tommi naureskelee tarkentamatta sen paremmin, että mistä oli kyse.

Vuonna 2012 Missi taisteli tiensä SM-otteluun normaalin karsinnan kautta voittamalla ensin Kymen piirin kisan, Etelän lohkon kisan sekä lopulta koko rodun mestaruuden kovatasoisessa kisassa pistein 97,5. Vuonna 2013 Missi voitti mestaruuden pistein 93.

Vuonna 2014 koira ei jättänyt kilpakumppaneille mahdollisuuksia voittamalla mestaruuden täydellä 100 pisteellä. Vuonna 2015 voitto irtosi 95 pisteen tuloksella. Näillä viidellä mestaruudella Missi teki karhukoirien historiaa, sillä mikään muu koira ei ole historian saatossa kyennyt samaan.

Näillä meriiteillä ei ole liioiteltua sanoja, että Kuohukorven Missi on kautta aikain yksi parhaista hirvikoirista Suomessa.

Loppusanat: Kuohukorven Missi kuoli syyskuusssa 2019.

Jyrki Puupponen, teksti ja kuvat